My very old blog. Vuodesta 2005-
tiistaina, elokuuta 28, 2007
sunnuntai, elokuuta 26, 2007
lauantaina, elokuuta 25, 2007
Pakinaperjantai.
Pakinaperjantain 43. haaste on tämä kuva. Mitä se tuo mieleesi?
Minulle tulee mieleen antiikin Kreikka. Kuva voisi olla osa seinämaalausta. Miehellä on päässä laakeriseppele. Hänellä on juro ja kyräilevä ilme. Mieleeni ei sen vuoksi tullut lainkaan se henkilö, jota tämän kuvan on sanottu muistuttavan Pakinaperjantain mukaan.
"JILL NANCE / NEWS & DAILY ADVANCE:
10.8. - Yhdysvaltalainen Serion perhe pani autotallinsa lattialaatan myyntiin, koska siihen tullut tahra muistutti Jeesuksen kasvoja. Keskiviikkona tahrasta tarjottiin eBay-verkkohuutokaupassa yli 1500 dollaria.
HS/MAAILMAN KUVIA"
torstaina, elokuuta 23, 2007
Kuumailmapallo
Tämä kuumailmapallo meni niin läheltä, että minunkin kamerallani sai siitä jonkinlaisen kuvan.
Kesä kaupungissa: puistot 2
Puisto on kaupunkilaisen puutarha.
Tämä kuva on laitettu poistamaan haamupäivitys, jolta edellinen kirjoitukseni näyttää Blogilistalla.
Tulevaisuudenkuva
Kuva: Meez (Klikkaa kuvaa, se liikkuu)
Kun todellinen minäni potee nyt keuhkoputkentulehdusta, tämä Meez-minäni tepastelee valtameren rannalla ja ottaa valokuvia auringonlaskusta. Jotain on siis minusta tulevaisuudenkuvassa säilynyt. Laihdutuskuuri on vihdoinkin onnistunut. Mutta plastiikkakirurgi on muokannut kasvoni tunnistamattomiksi. Lopputulos ei ole kuitenkaan hassumpi. Vai mitä? Vaatteet ja kengätkö sen tekevät?
keskiviikkona, elokuuta 22, 2007
Halpa, kevyt ja siisti työskentelynurkkaus
Kirpputorilta löytyi muovinen putkijalkainen tarjotinpöytä, jonka korkeutta voi säädellä. Voin kirjoittaa vaikkapa vuoteessa istuen, sillä pöytä on helposti siirrettävä ja käännettävä.
Tulostin on vanhalla yöpöydällä, johon myös lamppu on kiinnitetty. Pöydän etuosaan naulattiin kiinni muovitettu laukku, jossa voi säilyttää ulkoista muistia, mikrokuituliinaa, johtoa, varakasettia tulostimeen (takaosassa) ym. Paperipino mahtuu alahyllylle.
Alahyllystä riippuu puotinarullamuovikori, jossa on maadoitettu jatkojohto, johon olen liittänyt lampun, tietokoneen ja tulostimen johdot. Ulkoisen muistin johto riippuu seinällä. Se on merkitty värillisellä teipillä.
Seinällä on pieni korkkitaulu ja 1500-luvun porvarin arkitupaa esittävä vanhan ajan koulujen opetustaulu. Ylempänä samalla seinällä on innoittavia vesivärimaalauksia.
Pahin kiusa nettiin kirjoittamisessa on erkoispitkä jatkojohto, joka tulee huoneesta, jossa on toinen tietokone. Se menee pahoin mutkalle, se menee myös nopeasti rikki ja irtoaa siten helposti. Eikö todellakaan osata valmistaa parempia vai onko tarkoituksena saada ihmiset ostamaan aina uusi ja uusi johto?
maanantaina, elokuuta 20, 2007
sunnuntai, elokuuta 19, 2007
Vanhan maan torvi
Kun kanadansuomalaiset olivat vihaisia jollekin, he saattoivat nimittää tätä "vanhan maan torveksi". En tiedä, mistä tuo nimitys tuli. Monille on tuttua, että siirtolaiset ja heidän jälkeläisensä käyttävät toisinaan sekakieltä, fingelskaa, jossa englannin sanoja suomeksi väänneltyinä. Tätä voitaisiin pitää erään asteisena kreolina.
Joidenkin sanojen alkuperää oli taas vaikeaa tajuta. Tällaisia sanoja olivat esimerkiksi vanhat pohjalaiset murresanat.
perjantaina, elokuuta 17, 2007
keskiviikkona, elokuuta 15, 2007
Kiitos teille, jotka bloggaatte tai luette blogeja
Hallatar on lähettänyt mukavan kortin ja pyytää lähettämään samanlaisen seitsemälle virtuaaliystävälle.
Tällaisen tunnustuksen voi antaa
blogiystäville, jotka huolehtivat toisista,
antavat tukeaan ja ovat positiivisen
ilmapiirin luojia blogimaailmassa.
Käytä vapaasti nappia kertoaksesi
saajalle, että "You are nice".
Tätä tunnustusta voi kutsua
"Mukavien ja hyvien asioiden
blogitunnustukseksi."
Olen pitänyt blogia vähän yli kaksi vuotta. On lukuisia bloggaajia, joilta olen saanut apua. Se oli tarpeen varsinkin alussa, jolloin kaikki oli uutta. Sitten on niitä, jotka ovat auttaneet ja rohkaisseet silloinkin, kun on ollut vaikeinta ja on tuntunut siltä, että olisi parasta lopettaa blogeihin kirjoittaminen.
Sitten on niitä, jotka eivät pidä itse blogia, mutta lukevat niitä.
Kiitos teille kaikille!
sunnuntai, elokuuta 12, 2007
Rusakko Independent - Site -Specific
Kuva: Anna Amnell
Voit tallentaa nämä kuvat omaan tiedostoosi tai blogiisi.
Tämä tilataideteos on anastettu kuten alkuperäisen kirjoitukseni kommentissa kerrotaan:
"Hienoa että on edes kuva tallella.
Koska joku/jotkut ilkeämieliset ottivat tilateoksen mukaansa lupaa kysymättä. Näin ollen he jotka eivät ehtineet nähdä teosta luonnossa, voivat ihailla sitä edes täällä...." Anonymous
Laitan sen vuoksi tämän toisenkin kuvan muistoksi taideteoksesta, joka katosi maisemasta liian pian..
Alkuperäinen juttu ja toinen kuva täällä
Blogger ei hyväksynyt toista kuvaa edellisen jutun jatkeeksi.
Koirat kaupungissa
Kuva: Anna Amnell/Blogisisko
Pieni valkoinen koira emäntänsä mukana Hietalahden kirpputorilla.
HUOM!
Tämä kuva somasta valkoisesta villakoirasta on laitettu luvatta toiselle websivulle ja se esitetään siellä sivun omistajan omana kuvana (!). Katso kommentit!
Pieni valkoinen koira emäntänsä mukana Hietalahden kirpputorilla.
Mahdottoman mukavat Crocks-sandaalit
Miksi naiset laittavat jalkaansa epämukavat, puristavat kengät ja välttävät kenkiä, jotka olisivat mukavia? Miesten vuoksi. Vai mitä arvelette tästä "painostuksesta":
"Anteeksi rakas pikkusisko, monet sukulaiset, tuttavat ja työkaverit ja muut suomalaiset -- Tätä ei voi sanoa mitenkään pehmeästi: jaloissanne - ehkä juuri nyt - olevat kirkuvanväriset kumiläpyskät ovat kauhea näky.
Ensimmäiset parit ilmestyivät Suomeen viime kesänä. Silloin tilanne oli vielä hallinnassa. Tänä kesänä ne ovat vallanneet koko maan. -- Mikä esteettinen harha-askel!" (Sami Sykkö: Kumisämpylälle kyytiä. HS/Sunnuntai 12.8.2007)
Hyvä Sami, kiva kun pyysit ensin anteeksi. Käännä katseesi poispäin, jos tulen vastaasi kadulla: minulla on punaiset Crocks-sandaalit enkä aio luopua niistä sen vuoksi, että ne loukkaavat nuorten miesten esteettisiä tunteita. Onneksi mieheni on aikuinen ihminen, joka pitää minuakin ihmisenä eikä jonakin koriste-esineenä, jonka ensisijainen tehtävä on kaupunkikuvan kaunistaminen.
Nämä sandaalit ovat nimittäin mahdottoman mukavat jalassa. Koska en ole kirurgi enkä sairaanhoitaja, en tule häiritsemään sandaalieni antistaattisuudella "sairaaloiden herkkiä laitteita", mistä Sami Sykkö varoittaa ihan aiheellisesti.
Crocksit tuntuvat hyviltä jaloissa, sillä niiden pohja tarjoaa pehmeän ja joustavan tuen jalkojeni kaarille ja kantapäille. Niissä olevat pienet nystyrät hierovat myös päkiää. Sandaaleissa on kantaremmi, joten ne eivät lipsahda pois jalasta, mikä saattoi tapahtua aikoinaan muodissa olleille puukengille.
Olen ollut suurimman osan elämästäni siivooja-lastenhoitaja-ruokakassien kantaja jne (= kotiäti), joten minulla on ammatistani johtuvia vaivoja kuten kipeä selkä ja kipeät jalat. Mieheni on hieronut vuosikaudet jalkapohjiani. Nyt jalkani eivät ole enää kipeät ilalla.
Nuoret naiset tekevät kaikkensa miellyttääkseen miehiä. Mitä muuta on korkeilla piikkikoroilla hoippuminen? Tunnustinhan minäkin ostaneeni ensimmäisenä opiskeluvuonna oikein korkeakantaiset kengät viimeisillä penneilläni. Unohdin kertoa, että käsittelin ne kuitenkin mukaviksi. Hiukan lämmintä vettä kenkiin ja edestakaisin kävely kengät vettä hölskyen omassa pikku huoneessani muokkasi kenkäni oikein mukaviksi.
Ostin omat "kumisämpyläni" Hietalahden kirpputorilta. Taisivat olla ensimmäiset kengät, jotka olen ostanut kirpputorilta, mutta nämä olivatkin käyttämättömät. Ne oli tilattu työpaikan ryhmätilauksena ja olivat omistajalleen liian suuret. Niissä oli vielä valmistajan lappu kiinni. Kannattaakin ostaa aidot crocksit. Sain ne kirpputorilta puolella hinnalla suomalaisiin kaupan hintoihin verrattuna. Samalla hinnalla osti muuten tyttäreni itselleen Crocks-sandaalit USA:sta.
Toivon kuitenkin, että Crocks-sandaaleita alettaisiiin valmistaa myös mustina, sillä kaikkiin vaatteisiini nämä punaiset kengät eivät sovi.
Pidän muuten kovasti Sami Sykön jutuista. Odotan kiinnostuksella hänen juttuaan miesten "estettisistä harha-askelista" katukuvassa.
Mukavaa sunnuntaita!
lauantaina, elokuuta 11, 2007
Musiikki muuttaa kaupungin
Kuulin ensimmäisen kerran elämässäni katusoittajan musiikkia Pariisissa, kun olimme "hyvästelemässä" Eurooppaa muuttaessamme Kanadaan. Louvren lähellä nuori mies soitti huilulla Vivaldia. Se oli eräs parhaita muistojani tuolta Pariisin matkalta.
Kun palasimmekin Suomeen yhdeksän vuoden jälkeen, Helsinki oli muuttumassa eurooppalaisemmaksi ja monikulttuurisemmaksi ja Bulevardille ja Esplanadille alkoi ilmestyä kodikkaita kahviloita. Niihin aikoihin kuulin ensimmäisen katusoittajan musiikkia Helsingissä. Hän oli nuori englantilainen mies, joka soitti kitaraa.
Kun Neuvostoliítto romahti ja rajat avautuivat, Helsinkiin alkoi ilmestyä loistavia venäläisiä muusikoita, jotka soittivat kesäisin kaupungissamme. He ovat tuoneet Helsingin keskustaan aivan uudenlaista tunnelmaa.
Klikkaa kuvaa, niin näet muitakin kuvia näistä muusikoista ja kansion Music in the city.
Kun palasimmekin Suomeen yhdeksän vuoden jälkeen, Helsinki oli muuttumassa eurooppalaisemmaksi ja monikulttuurisemmaksi ja Bulevardille ja Esplanadille alkoi ilmestyä kodikkaita kahviloita. Niihin aikoihin kuulin ensimmäisen katusoittajan musiikkia Helsingissä. Hän oli nuori englantilainen mies, joka soitti kitaraa.
Kun Neuvostoliítto romahti ja rajat avautuivat, Helsinkiin alkoi ilmestyä loistavia venäläisiä muusikoita, jotka soittivat kesäisin kaupungissamme. He ovat tuoneet Helsingin keskustaan aivan uudenlaista tunnelmaa.
Klikkaa kuvaa, niin näet muitakin kuvia näistä muusikoista ja kansion Music in the city.
perjantaina, elokuuta 10, 2007
torstaina, elokuuta 09, 2007
Pyykkäri Hilja tuli taloon
Hilma oli meillä ainakin kymmenen vuotta. Sitä korjattiin välillä pariinkin kertaan, mutta sitten se hajosi. Edellinen pesukoneemme ja sitä edellinenkin sai nimensä pyykkituvan Hilmasta, naisesta jolla oli pyykkitupa kotikaupungissani.
Sinne kärrättiin meidänkin pyykit kerran viikossa kottikärryllä. Äidillä oli mukanaan eväät, sillä pyykinpesu kesti koko päivän. Jos oli kaunis aurinkoinen kesäpäivä, pyykit liehuivat iloisesti naruilla virran rannalla. pyykkitupa oli naisten maailma, jossa juteltiin ja naurettiin. Muistan sen hauskana ja värikkäänä paikkana. Isät ja pojat kävivät hakemassa pyykin kotiin kottikärryillä, varsinkin jos sitä ei voitu kuivata ulkona, jolloin se kuivattiin kotona vintin pyykkinaruilla.
Iisalmen pyykkitupa sijaitsi virran rannalla
Pesin itsekin käsin pyykkiä ensimmäisinä opiskeluvuosina niissä asunnoissa, joissa sai pestä pyykkiä. Toiset vuokraemännät vaativat, että pyykit piti viedä pesulaan tai lähettää kotiin äidin pestäviksi. Pienen Roobertinkadun opiskelija-asuntolassakaan ei ollut pesukonetta. Vasta sitten kun mieheni valmistui, meillä oli varaa ostaa pyykinpesukone. Ostimme suuren Candyn, joka on paras pesukonetuttavuuksistani.
Kanadassa pyykipesutilanne vaihteli. Ensimmäisessä asunnossa oli iso pesukone ja kuivaaja, toisessa ei mitään, joten kävin pesemässä pyykit viereisessä korttelissa olevassa kolikkopesulassa. Siellä oli hyvää aikaa kirjoittaa vaikkapa sata joulukorttia Suomeen tai tehdä käsitöitä odotellessa. Kolmannessa asunnossa oli alakerrassa pesukone ja kuivaaja, jotka olivat kolmen perheen yhteiskäytössä.
Uusi pesukoneemme sai nimen Hilja, sillä sen pitäisi toimia nimensä mukaan hiljaa. Se saa uurastaa heti alkuun oikein tosissaan, sillä sitä odottaessa on kertynyt aikamoinen läjä pyykkiä.
Hilja tekee pyykinpesun helpoksi. Se pesee jopa käsinpesun. Toista oli ennen. Pietarilaiset herrasväet lähettivät hienopyykin junassa Pariisin pestäväksi. Suuri osa maailman naisia on toiminut pyykkäreinä ja silittäjinä. Elisabetin ajan Lontoossa tuhannet perheet saivat lisätuloja, kun naiset silittivät vekitettyjä röyhelökauluksia, jotka tulivat muotiin 1500-luvun lopussa. Pidän vastasilitetyn pyykin tuoksusta, varsinkin kun pyykit silittää nykyään mieheni. Hän pitää siitä. Silityslauta on telkkarin vieressä, mikä selittää osaltaan viihtyvyyden. Voi katsella samalla baseballia tai tennistä.
lauantaina, elokuuta 04, 2007
Hietalahden kirpputorilla
Tänään soittivat nämä muusikot mm Satumaa-tangon, Siperian pihlajat ja muuta suomalaisten suosimaa musiikkia. Oli myös In the Mood, unkarilaista mustalaismusiikkia, kletschmeriä ja myös klassista välillä, tänään aika viihteellistä kuten Orfeus manalassa.
Miehelläni ja minulla on kirpputorilla sellainen työnjako, että hän käy läpi videot ja kirjat ja menee sitten kahvilaan istumaan. Minulla menee kierrokseen kauemmin ja jos ostan jotain raskasta tavaraa, vien sen välillä miehelleni, jolla on kunnia toimia kantajana. Mieheni on nauttinut kovasti näiden muusikoiden esityksistä, ja minäkin jäin tänään istumaan ja kuuntelemaan heitä pitkäksi aikaa.
Kulttuurit kohtaavat Hietalahden kirpputorilla. Näin hyvää musiikkia emme ole kuitenkaan kuulleet siellä koskaan aikaisemmin.
ks myös viime lauantain kirjoitus.
Savu olikin ilkivaltaa
Perjantain vastaisena yönä nähty savu ei ollutkaan peräisin rock-konsertista kuten luulimme, vaan oli ilkivaltaa, jota oli tehty Mannerheimintien ja Rautatieaseman tienoilla. Näin kertoo tänään lauantaina Hesari.
perjantaina, elokuuta 03, 2007
Rusakko Independent - Site -Specific
Taidehallin projekti Sparkling design. Tuija Asta Järvenpää ja Susan Elo. Taideteos on asetettu paikalle, josta on purettu kaupunkikuvallisesti mielenkiintoinen rakennus. Tässä tapauksessa huoltoasema, joka oli pitkään mukana televisiosarjassa Kotikatu. Paikalla on sijainnut aikaisemmin myös Helsingin ensimmäinen Sushibaari KALA.
www.taidehalli.fi
Kierrätysompelua ja muuta köyhäilyä
Tein vanhasta harmaasta takistani chanel-jakun. Nauhan ostin kaupasta. Pidin tätä vaatetta kauan. Sen kanssa minulla oli oikein korkeakantaiset mustat kengät, joiden ostaminen romautti ensimmäisen vuoden opiskelijan budjettini, niin että jouduin elämään viikon kaapin pohjalta löytyneillä ranskanleivänmuruilla ja pullalla, jota sai ilmaiseksi savolaisessa osakunnassa. Olinhan minä myös apuemäntä, jonka velvollisuus oli auttaa emännöitsijää.
Tämän päivän Hesarissa vanhasta uutta ompelemista nimitetään "kierrätysompeluksi". Monet asiat, joita ennen pidettiin puutteena ja köyhyytenä, ovat nyt muotia, "köyhäilyä", trendikästä. Tämä trendi on mulle tuttu lapsuudesta asti. Kierrätys on "the story of my life" (ei kuitenkaan ainoa).
Muistan lapsesta asti ne kauniit vaatteet, joita äiti teetti ompelijalla vanhoista vaatteista tai jotka hän sai entiseltä työtoveriltaan, lääkäriltä jolla oli kokonainen sarja tyttöjä.
Jatkoin samaa kierrätyslinjaa itsekin, heti kun opin ompelemaan. Koulussa minulla oli käsitöistä seitsemän, sillä pistoni olivat epäsäännöllisiä ja reikäompeleeni olivat mustia käppyröitä. Käsityöt koulussa ja neulominen ja vaatteiden ompeleminen kotona olivat kaksi maailmaa, jotka eivät paljoa kohdanneet. Äitini ei taas osannut ommella, eikä neulonut muuta kuin villasukkia. Mutta hänellä oli ystäviä, joiden kanssa hän kävi vaihtokauppaa, laittoi heille ruokia, leipoi tai hieroi selkää ja ystävät ompelivat.
Oli luonnollista, että kun halusin ensimmäisenä opiskeluvuonna "Chanel-jakkupuvun", tein sen itse.
Huomaan, että monille harrastuksilleni on tullut uusi hieno nimi. Pilvihullu on nyt pilvienbongaaja ja vanhasta uutta näprääjä kierrätysompelija. Tämä on jotain samaa kuin syksyn muotilehtien selaaminen. Sieltä löytää vaatteita, jotka muistuttavat kovasti jotain vaatetta, jonka olen hyljännyt vaatekaapin perälle tai jonka olen ostanut kirpputorilta. Muutamalla asusteella huomaa olevansa muodikas.
Nykyään olen laiska ompelija ja ostan melkein kaikki vaatteeni kirpputorilta. "Siltä ne kyllä näyttävätkin", sanoo tyttäreni. Sanottakoon, että hänkin on vaatteiden kierrättäjä. Vähän aikaa sitten hänen piti mennä konferenssiin Floridaan. Hän huomasi lihoneensa niin paljon, että kesävaatteet eivät mahtuneet päälle. Ei huolta. Hän pakkasi matkalaukkuunsa tammikuussa kuolleen tätinsä 1970-luvun vaatteita. Hyvin meni. Laatuvaatteet eivät vanhene, ne tulevat muotiin uudestaan ja uudestaan.
Tämä juttu olisi voinut olla myös käsityöblogissani, mutta toisaalta tämä on yhtä hyvin kieltä ja kulttuuria.
Käsityöni ja käsityöt kulttuurina: Broken Star
http://brokenstar.vuodatus.net
P.S. Kirjoitan blogikirjoitukseni spontaanisti ja nopeasti suoraan nettiin. Siksi tulee ensimmäiseen versioon lyöntivirheitä. Blogger sanoo tallentavansa kirjoituksen, mutta ei tallennakaan. On pakko julkaista ja tehdä sitten korjaukset, mikä näkyy haamukirjoituksena Blogilistalla. Hankalaa.
keskiviikkona, elokuuta 01, 2007
Gavin Pretor-Pinney: Pilvibongarin opas. The Cloudspotter's Guide
Gavin Pretor-Pinneys's book is a treasure for people who love clouds. I tell here why I like the original English version of the book better than the Finnish translation: I prefer the date format BC/AD that is used in the original book.
Huom. UUSITTU TEKSTI
Luin Hesarista, että maailmassa on paljon minun kaltaisiani pilvien bongaajia. Suomeksikin on ilmestynyt opaskirja (Gavin Pretor-Pinney: Pilvibongarin opas. Atena 2007). Tähän asti pilvien tarkkailu on ollut meidän perheessä enemmänkin pilvien esteettistä ihailua. Ehkäpä nyt saamme tietoakin.
Lisäys 1.8. 2007
Luin eilen innostuneena Pilvibongarin opasta. Illalla silmäilin kirjaa enemmälti. Hämmästyin kovasti paria kohtaa, jotka eivät sopineet lainkaan kirjan henkeen. Menin tänään kirjakauppaan katsomaan alkuperäisteosta "The Cloudspotter's Guide". Palautin käännöksen ja ostin alkuperäisen. Syynä oli seuraava:
Suomennos esim: "Aristofaneen Linnut esitettiin ensi kerran vuonna 414 eaa." (sivu 91)[ eaa = BCE ]
Alkuperäinen teksti: "The two main characters in Aristophanes' comedy, Birds , first performed in 414 BC .." (page 91)
ja
Suomennos: "Muistellaanpa persialaissotia 400-luvulla eaa." (sivu 261)[ eaa = BCE]
Alkuperäinen teksti: " Take the Persian Wars of the fifth century BC." (Page 262.)
Tämä on merkittävä muutos tekstiin, sama ilmiö kuin joissakin YLEn tiedeohjelmissa, joissa laitetaan suomenkieliseen alatekstiin 1970-luvulla syntyneet uskontoja vastustavat merkit 'eaa' ja 'jaa', vaikka puhutussa tai kirjoitetussa alkuperäistekstissä on BC tai AD. Siksipä ainakin me katsomme yleensä englanninkielisiä tiedeohjelmia.
Odotan kovasti uutta, korjattua painosta suomenkielisestä "Pilvibongarin oppaasta", jossa ei enää vääristeltäisi alkuperäistä tekstiä tässä asiassa.
My photos of clouds
sunset, clouds, sky
Huom. UUSITTU TEKSTI
Luin Hesarista, että maailmassa on paljon minun kaltaisiani pilvien bongaajia. Suomeksikin on ilmestynyt opaskirja (Gavin Pretor-Pinney: Pilvibongarin opas. Atena 2007). Tähän asti pilvien tarkkailu on ollut meidän perheessä enemmänkin pilvien esteettistä ihailua. Ehkäpä nyt saamme tietoakin.
Lisäys 1.8. 2007
Luin eilen innostuneena Pilvibongarin opasta. Illalla silmäilin kirjaa enemmälti. Hämmästyin kovasti paria kohtaa, jotka eivät sopineet lainkaan kirjan henkeen. Menin tänään kirjakauppaan katsomaan alkuperäisteosta "The Cloudspotter's Guide". Palautin käännöksen ja ostin alkuperäisen. Syynä oli seuraava:
Suomennos esim: "Aristofaneen Linnut esitettiin ensi kerran vuonna 414 eaa." (sivu 91)[ eaa = BCE ]
Alkuperäinen teksti: "The two main characters in Aristophanes' comedy, Birds , first performed in 414 BC .." (page 91)
ja
Suomennos: "Muistellaanpa persialaissotia 400-luvulla eaa." (sivu 261)[ eaa = BCE]
Alkuperäinen teksti: " Take the Persian Wars of the fifth century BC." (Page 262.)
Tämä on merkittävä muutos tekstiin, sama ilmiö kuin joissakin YLEn tiedeohjelmissa, joissa laitetaan suomenkieliseen alatekstiin 1970-luvulla syntyneet uskontoja vastustavat merkit 'eaa' ja 'jaa', vaikka puhutussa tai kirjoitetussa alkuperäistekstissä on BC tai AD. Siksipä ainakin me katsomme yleensä englanninkielisiä tiedeohjelmia.
Odotan kovasti uutta, korjattua painosta suomenkielisestä "Pilvibongarin oppaasta", jossa ei enää vääristeltäisi alkuperäistä tekstiä tässä asiassa.
My photos of clouds
sunset, clouds, sky
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
"Tyko Brahen tähtitaivas" on ainakin tähän asti, 70-sivuun luettuna, synkkä kirja. Kai se sopii tällaiseen pilviseen ja synkkään päivään. Coelho Ahndoril kuvaa Brahen tutkimustyötä ja avioliittoa. Siinä mielessä se on tyypillinen tarina, jossa tutkija asettaa työnsä perhe-elämän edelle ja puoliso joutuu uhrautumaan. 1500-luvullahan tilanne oli täysin tavallinen kaikilla aloilla. Vaimo ja lapset tekivät työtä isälle. Perheet olivat perheyhtiöitä.
Tykö Brahen sisar Sophia, hänen tutkijatoverinsa lapsuudesta asti, on vain vilahtanut kirjassa. Odotin, että Sophia Brahe olisi ollut enemmän esillä. Hän olisi tuonut esille toisenlaisen renessanssin naisen.