torstaina, tammikuuta 30, 2014

Kuka on salaperäinen Luka?

Bromelia by Anna Amnell
Bromelia, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Näihin aikoihin kirjastot tekevät ostosuunnitelmia ja kirjatilauksia. Myös seitsemäs kirjani "Lucia ja Luka" on jo hankinnassa moniin kirjastoihin eri puolilla Suomea. Voitte ehdottaa sitä omalle kirjastollenne, jos sitä ei ole vielä sinne tilattu. Voitte tehdä tilauksen, ja saatte sen luettavaksi heti kun se on kirjastossanne. Kirjastot ovat tavallisten kirjailijoiden suurin asiakas. Meidän kirjojamme ei myydä rekkalasteittain niin kuin entisaikaan Kalle Päätalon kirjoja.:)

Muistattehan, että tätä uusinta kirjaani painetaan sitä mukaa, kun sitä tilataan? Kirjapaino toimii hyvin nopeasti. Tämä systeemi on minullekin aivan uusi kokeilu. Tähän asti olen ollut tyytyväinen.

Helsingissä ja Turussa Lucia ja Luka on myynnissä myös Helsingin keskustan, Tapiolan ja Turun Akateemisessa kirjakaupassa. Välillä se loppuu, ja sitä tilataan lisää. Kirjakaupoilla ei ole paljon tilaa yhdelle kirjalle, kun valikoima on niin suunnaton. Sitä saa suurin piirtein kaikkialle maailmassa nettikaupoista.

Ulkomailla asuville edullisin lienee saksalainen Amazon, jonka sivuilta siitä voi käydä lukemassa näytesivuja. Kirjan julkaissut BoD (Books on Demand) myy sitä edullisimmin Suomessakin. Myös Suuri suomalainen kirjakerho, jos olette jäsen (ks sivupalkki). BoD:lta voitte pyytää edelleen arvostelukappaleita. Kirjabloggaajia pyydetään ilmoittamaan bloginsa osoite tähän kaavakkeeseen.
http://www.bod.fi/arvostelukappaleet.html

P.S. Olen kirjoittanut Lucian ja Lukan koko perheen kirjaksi. Isommat lapset voivat lukea sitä yksin, ja pienemmille sitä voi lukea ääneen. Kun lukee lapsille ääneen, saa uuden lapsuuden. Kirjojani lukevat myös monet aikuiset.

Uusilla kotisivuillani on lisätietoa, Lucia Olavintytär -blogissa myös Lucian ja Lukan maailmasta, 1500-luvun elämästä.
Anna Amnell: Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. BoD. 2013
ISBN 978-952-498-842-1

Ystävänpäivään on enää kaksi viikkoa!

keskiviikkona, tammikuuta 29, 2014

Makrokuvat 132: 'Viha'. 'Hatred'

Viha jakaa, tuhoaa ja hajottaa.
Hatred divides and destroys.
Jakautunut Berliini. Taideteos on betonilla vahvistettua terästä.
Patsas "Jaettu Berliini" Berliiinin keskustassa. Kuvattu marraskussa 2010.
The Divided "Berlin", a sculpture in the heart of modern Berlin.
Brigitte Matschinsky-Denninghoff and Martin Matschinsky : "Berlin" 1987
Jakautunut Berliini. Taideteos on betonilla vahvistettua terästä.
Makrokuva 132: 'Viha'

maanantaina, tammikuuta 27, 2014

Kuka ojpojpojpo lmm ?

Who is this person?

Oletko lopettanut Blogger-blogisi? Entisen blogisi osoite saattaa olla käytössä henkilöllä, joka on ottanut entisen blogisi osoitteen ja nimen käyttöön ja hankkii rahaa mainoksilla. Katso Googlella. Näkyykö entisen lopetetun blogisi nimeä siellä? Ainakin minun entinen vuoden 2007 blogini on siellä.  Ja yli 100 muuta, enimmäkseen suomalaisia blogeja. Ystäväsi luuulevat, että olet perustanut pelkän mainosblogin.

Valitin Bloggerille, mutta ei tullut apua.

Tällä henkilöllä on olevinaan sekä Google+ että Blogger profiili.

Ennen Bloggerissa sanottiin, että entistä osoitetta eivät muut saa otta käyttöön.
Jos et halua enää blogata, älä lopeta (delete) blogiasi, laita se vain suljetuksi.
P.S. Löysin hänet Flickristä ja My spacestä.

Pidän vanhanaikaisista junista



Tässä junassa oli mukava istua. Junan vauhtikin oli sopiva, ehti katsella maisemia. Ikkunan pystyi avaamaan, ja valokuvista tuli kunnollisia, sillä kameran pystyi tukemaan ikkunan reunaan.
Rakastan junia ja suren sitä, että niin harvoin voi enää tuntea rauhallisen junamatkailun ilot. Viimeksi olen nauttinut junamatkailusta Kroatiassa. Varsinkin parin tunnin junamatka Zagrebista Slovenian Ljubljanaan on miellyttävä. 





Matkalla Ljubljanaan, Sloveniaan Zagrebista.

Maisema junan ikkunasta Sloveniassa. Ikkunan saattoi avata! Kuvan molemmin puolin olevien nuolien avulla voit siirtyä katsomaan muitakin kuvia Sloveniasta, jossa olen ollut vuonna 2007 ja 2010.
Matkalla Belgradista Zagrebiin koimme mieheni kanssa vanhan Itä-Euroopan junakurjuuden - juna oli täysin korjaamaton 1950-luvun juna. Nuori konduktööriparka nukkua kyyhötti istuallaan junan eteisen puupenkillä. Saa nähdä kerrotaanko sarjassa sellaisistakin junista.
Katso kuviani junista ja rautatieasemista Euroopassa. Mukana mm Prahan vanha art nouveau-rautatieasema, joka on osa uutta rakennusta.


sunnuntaina, tammikuuta 26, 2014

Kun Suomessa oli vielä lapsia

"Panu Pulman mukaan Töölössä ja Kalliossa asui sodan jälkeen yli 400 henkilöä hehtaarilla, mikä ylitti New Yorkin ahtaimpien alueiden asukastiheyden, ja Punavuoressa asumistiheys oli kaksinkertainen. Suurperheisten kerrostalossa Mäkelänkatu 78-82: ssa asui vuonna 1950 peräti 650 alle 18-vuotiasta lasta, yhtä paljon kuin nykyisin noin 3000 asukkaan kunnissa. Talon suurimmat asunnot olivat 61 neliön kolmioita, joihin pääsivät 6-9-lapsiset perheet."
Antti Karisto: Suuret ikäluokat kuvastimessa. - Suuret ikäluokat (Antti Karisto, toim.) 2005
Olen ihmetellyt, minne ovat kaikki lapset kadonneet.


Vanhat Blogger-kirjoitukset eivät löydy


Miten kirjoittaa historiallinen romaani?

Olen pitänyt Blogisisko-blogia vuodesta 2005, mutta huomasin äsken että blogini Blogger-tilastot alkavat vasta vuodesta 2007. Vanhimpia kirjoituksia ei löydä hakusanoillakaan. Eräs syy voi olla se, että aikoinaan yhdistin Blogisisko-blogin osat yhteen. Yhdistämistä mainostettiin siihen aikaan kovasti. Nyt en uskaltaisi yhdistää muita kuin aivan lyhyitä blogeja.

Olen kirjoittanut esimerkiksi kirjoittamisesta ainakin 70 blogikirjoitusta tässä blogissa. Parhaiten ne saa esille blogin pohjassa olevien hakusanojen (labels) avulla.
http://blogisisko.blogspot.fi/search/label/kirjoittaminen

Vielä parempi keino on ottaa arkistosta kyseinen vuosi ja siitä kuukausi. Kirjoitusta voi lukea silloin!

Olen alkanut siirtää joitakin tärkeimpiä kirjoituksia uusille sivuille, joiden teemana on kirjoittaminen ja lastenkulttuuri.
Esim.
http://amnellinlucia.blogspot.fi/2007/03/miten-kirjoittaa-historiallinen-romaani.html
http://annaamnell.weebly.com/1/post/2014/01/miten-kirjoittaa-historiallinen-romaani.html

perjantaina, tammikuuta 24, 2014

torstaina, tammikuuta 23, 2014

Selfie-kuvia rautatieasemalla 70-luvulla

Taiteilijat ovat aina maalanneet omakuvia, joita voimme ihailla taidemuseoissa. Taiteilija katsoo meitä suoraan silmiin jopa vuosisatojen takaa.

Selfietä sanotaan myös 'teinipeiliksi'. Sellainenkin idea on vanha. Opetin 1970-luvun lopulla muutaman vuoden ajan englantia ongelmanuorille eräässä Helsingin keskustan koulussa. Kaikenlaista tapahtui. Myös 'selfie'-tapaus, joka tuli poliisin tietoon.

Muutamat somat tyttöset olivat ottaneet itsestään intiimejä omakuvia rautatieaseman valokuva-automaatissa, joka oli passikuvien ottoa varten. Tytöt olivat sitten hankkineet taskurahoja myymällä kuvia asemalla junaa odotteleville maalaismiehille. Kauppa oli käynyt hyvin.

Liite:
Samasta asiasta on kysymys, vain tiedon levittämisen keino on muuttunut.:) Vrt : Tarina kerrotaan nuotiolla, hakataan kiveen kuten mayat tekivät, kirjoitetaan papyrus-kääröön, sitten pergamentille, orjan selkään tai päänahkaan, raaputetaan tuohelle, ladotaan kirjapainossa valtavilla koneilla, painetaan myöhemmin muilla menetelmillä, lähetään netissä, ehkä ensi vuosikymmenenä välitetään jollain muulla keinolla. Konstit on monet, mutta samasta asiasta on kyse: viestin levittämisestä.:)

Tervetuloa helpoille kotisivuille: Lastenkulttuurisivuni


Bloggerin blogit ovat paisuneet suuriksi, kun olen blogannut jo vuodesta 2005.  Varsinkin tämä blogi on laaja. Löysin hyvän ja helpon sivupohjan ja käytin muutaman päivän uuden sivuston tekemiseen. Jokaisen sivun pohjalla on kaunis kumpuileva maisema.



Sivuston päätehtävä on tarjota helposti löytyvää perustietoa kirjoistani ja kirjoittamisestani.
Sivustoon liittyy myös blogi Lukijana ja kirjailijana , johon voin siirtää muita lasten- ja nuortenkirjailijoita koskevia kirjoituksia. Osa on vanhoja lehtijuttujani, jotka ovat ilmestyneet Koululainen-lehdessä. Tarkoitus on tallentaa blogiin myös muuta lastenkulttuuria koskevaa tekstiäni, myös kommentteja sekä kuvia, kunhan tiedän, miten voin suojata ne. Teemat näkyvät hakusanoissa ja nimessä Lastenkulttuurisivu. Selvyyden ja nettiturvalisuuden vuoksi sivustolla on minun nimeni.
Tarkoitukseni on käyttää edelleen ilmaisversiota.

Tervetuloa tutustumaan! Sivuston käyttönimi Lastenkulttuurisivu.
http://annaamnell.weebly.com/
Otan vastaan kritiikkiä ja ideoita.:)

keskiviikkona, tammikuuta 22, 2014

Makrotex 131. Kivi

Split, Croatia by Anna Amnell
Split, Croatia, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Kivi kestää. Keisari Diokletianuksen "eläkemökin", palatsilinnoituksen raunioita. Split, Kroatia. Toukokuu 2010.

Lisää kuvia palatsista, johon jouduimme sattumalta yöpymään. Meille oli varattuna huone ihan tavanomaisesta halvasta hotellista. Kun huoneessa asuva henkilö sairastui, hotellinomistaja järjesti meille uuden hotellihuoneen. "Te tulette yllättymään", hän sanoi. Me todella yllätyime, kun hän vei meidän melkein 2000 vuotta vanhan linnoituksen seinään rakennettuun hotelliin.(lajitellurt kuvat hotellista)

Kun Rooman valtakunta romahti, romahti myös Diokletianuksen linnoitus, ja sen raunioihin ja senkivistä syntyi kaupunki. Unohtumaton paikka. Siellä oli keisari hoitanut puutarhaansa. Olen kirjoittanut tästä palatsista aikaisemminkin.



Lisää kuvia
65 kuvaa linnoituksesta yöllä ja päivällä. Linnoituskuvia, joihin voit siityä myös kuvan laidoissa olevien nuolien avulla. Kannattaa katsoa. Suuri osa kuvista on otettu hotellihuoneen ikkunasta. Hotellin yksi seinä oli 2000 vuotta vanha.

Makrohaaste 131: kivi

Lisäys. Kirjoitin ensin kommentiksi:
Sanna, komea se on. Voi nähdä, että se oli rakennettu sotilaille, sillä kaikki rappuset ovat jyrkkiä, askelmien välit korkeat. Hän rakennutti itselleen myös korkean ja laajan mausoleumin, ja siitä on tehty katolinen kirkko. Vaikka Diokletianos vainosi kritittyjä, hänen vaimonsa oli kristitty, ja on haudattu siihen mausoleumiin. Vaimon profiili on kaiverrettuna katonrajaan ja on säilynyt näihin aikoihin asti.
Olin ensi kertaa elämässäni katolisessa messussa nähdäkseni mausoleumin sisältä. Vaikuttavaa, ihmisiä oli kaikkialta maailmasta. Messu muistutti kovasti luterilaista messua. Lopuksi vastoin kieltoja otin muutaman valokuvan. Tietenkin ilman salamaa.

tiistaina, tammikuuta 21, 2014

Financial Times: melkein koko sivu Tove Janssonista

Melkein koko sivun artikkeli Tove Janssonista. James Lovegrove: Moomin family values. - Financial Times /Books, Jan 18th/Jan 19th 2014. Kirjat Tove Jansson: Life, Art, Words (kirj. Boel Westin, kääntäjä Silvester Mazzarella) ja Janssonin Sculptor's Daughter (kääntäjä Kingsley Hart). Molemmat kääntäjät olivat Helsingin Yliopiston opettajia opiskeluaikanani.

Kirjallisuus voi hyvin, kustantamot huonosti

Mustan meren ruusu by Anna Amnell
Mustan meren ruusu, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kirjailijaliiton puheenjohtaja Tuula-Liina Varis vieraili viime lauantaina Iisalmessa kirjallisuusseminaarissa ja puhui kirjallisuuden tilasta:

"Kirja ja kirjallisuus eivät ole kriiisissä, mutta kustantamoiden ja kirjakauppojen bisnes on.--Kirjoittaminen on pop, kirjoittajapiirit tungeksivat väkeä --Kirja-ala on demokratisoitunut. Nykyisin jokainen voi julkaista oman kirjansa omakustanteena tai e-kirjana internetissä. Kustannussopimus ei ole enää ainoa tie kirjalliselle uralle."
Tommi Turunen: Kirja ei ole kriisissä. IIsalmen Sanomat sunnuntaina 19.tammikuuta 2014.

maanantaina, tammikuuta 20, 2014

Flickr yhdistää nyt: Bromelia

Bromelea by Anna Amnell
Bromelea, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Tässä on nyt kuva Bromeliasta. Ovatko käyttäjien valitukset sittenkin auttaneet?
Tämä on helpotus. Toivottavasti tämä ei ole väliaikainen helpotus. Fickr on minulle tärkeä, sillä minusta on todella hauskaa ottaa kuvia ja varastoida ne paikkaan, josta ne saa helposti esille.


 

Flickr muuttunut oudoksi. Azalea paleltui. Lohdutuskukka: Bromelia


Bromelia (väri: cupcake). Kuva: Anna Amnell. Klikkaa kuvaa. Siitä tulee todella suuri.

Sain tänään mieheltäni tämän kauniin kukan lohdutukseksi seuraavista asioista:

1. Flickr on saanut joitakin hyvin suuria asiakkaita ja ruvennut tekemään sivustoa hienommaksi ja tavalliselle käyttäjälle hankalammaksi. Minulla on siellä yli 30000 kuvaa. Ne säilyvät siellä, mutta en voi siirtää niitä blogiin niin kuin ennen. Blogger-blogeistani loppuu nopeasti tila, jos laitan siihen tällaisia suuria kuvia. En halua enkä voi maksaa ylimääräisiä maksuja Bloggerille. Toivon, että tilanne selvenee tai keksin jonkin muun ratkaisun. Siihen asti laitan Blogger-blogeihini vain linkkejä Flickriin, jossa on ollut kuviani vuodesta 2005 asti.

Kuvakansioihin (sets) pääsee, mutta heti pomppaa mainos: teetä kirja Flickrlllä. Liian kallis.
Collections, uusi nimi Creations.

Huom! Lisäys: Flickr yhdistää nyt. Useimmat toiminnat ovat palautuneet entiselleen.





sunnuntaina, tammikuuta 19, 2014

Orkideat kaapin päälle suojaan vedolta



Klikkaa kuva suuureksi. Kuva: Anna Amnell
On kylmää ja vetoisaa. Kun avaan erkkerin ikkunan tuuletukseen, huoneeseen tulee hyvin kylmää ilmaa. Sitä orkideat eivät kestä. Siksi olen nostanut kukkivat orkideat korkean kiinalaisen kaapin päälle melkein katonrajaan kuten kuvasta näkyy. Nuo orkideat kukkivat vielä monta kuukautta.

Ruukut voi viedä keittiöön kerran viikossa kastelua varten tai nostaa alemmaksi pöydälle, mutta kauniilta kukat näyttävät tuolla ylhäälläkin. Ehkä sinne täytyy laittaa pieni astia, vaikka juomalasi, jossa on vettä tuomassa kosteutta. Sitä orkideat kaipaavat. Vesipullo on kaikkein kätevin ratkaisu. Kokeilen sitä.

Talven värit. Winter in Helsinki



Photo: Anna Amnell
Suomenlinnan 1700-luvulla rakennetun talon Nooakin arkin ovi ja Kansallismuseon torni.

Värikollaasi 162: Talven värit
Värimalli: talvi


Uskalla ruveta kirjailijaksi

1991, 1.painos by Anna Amnell
1991, 1.painos, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Optimistinen kirjailija sai kukkia,  Cadillac-ruusuja, ensimmäisen kirjan ilmestymisen kunniaksi- (Rose Cadillac, jossa pieni vivahde korallia)

UUSI! Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3, yhteisnide 1990-luvulla ilmestyneistä kirjoistani. Myös eKirja. Noin 400 sivua. Ilmestyy syyskesällä 2014.  Sisältää kirjat Aurora Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995.


Löytyi hauska yli 20 vuotta vanha kuva. Kustantaja on lähettänyt esikoisteokseni ensimmäisen painoksen kirjailijankappaleet kotiin.Toivon, että olisin ottanut kuvan siitä laatikostakin, jossa lähetti toi ne. Siihen oli painettu suurin kirjaimin kirjani ja minun nimeni.

Mieheni osti heti kukkia, ja kirjoista ja kukista otettiin kuva. Otin sen kameralla, jonka olin ostanut samana vuonna tehtyä pitkää Italian matkaa varten. Tämä kuva on kopio siitä kuvasta.

Laput muutamien kirjojen välissä kertovat, että osa kirjoista on lähdössä ystäville ja sukulaislle, jotka ovat saaneet odottaa kauan, että minusta tulee vihdoinkin kirjailija. Lähipiirini oli ollut varma, että minusta tulee kirjailija siitä lähtien, kun olin koululainen. He saivat odottaa liian kauan.

Tämän jälkeen alkoi arki: edelleen työn ohella kirjoittaminen, jatkuvasti toistuvat lamat ja niiden aiheuttamat ongelmat kustannusmaailmassa.

Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaa työn ohella, en ollut missään tekemisissä kirjallisten piirien kanssa. Ei ollut aikaa, kun oli työ, kodin hoitaminen - ja kirjoittaminen. En edes tiennyt kaikista kirjailijajärjestöistä.

Uskalla ruveta kirjailijaksi, vaikka se on kaikkea muuta kuin järkevä ratkaisu. Vain aniharva kirjailija rikastuu kirjoillaan, suurin osa ei tule edes toimeen kirjoittamisella näin pienen kielialueen maassa.

Kirjoittamisessa voi kokea onnenhetkiä. Siihen aikaan, kun kirjoitin (työpaikan ihmissuhteiden vuoksi ) raskaan työn ohella ohella, kirjoittaminen aamuvarhain tai viikonlopulla oli lepoa ihan konkreettisesti: pulssini laski, kun kirjoitin.

Tuota päivää on hauskaa muistella. (Kirjoitin ensimmäiset kolme kirjaanimellä Pirkko Pekkarinen. Sitten otimme koko perhe vihdoin vuonna 1998 käyttöön mieheni äidin tyttönimen 'Amnell'. Siihen sopi äitini nimi Anna. Nämä nimethän ovat virallisia nimiäni.)



(Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991, 2. painos 1992)

lauantaina, tammikuuta 18, 2014

Saastesumua Tsekissä

IMG_0001 by Pink Lady on the Loose!
IMG_0001, a photo by Pink Lady on the Loose! on Flickr.
Entisen raskaan teollisuuden alueella.

Lomography Petzval lens - landscape

Punainen mökki pikatien varrella.
Kuva: Matti

Sivut vain lasten- ja nuortenkirjoja varten


Ahersin koko eilisen päivän tehden sivuja, joihin laitoin kuvia ja tekstejä vain lasten- ja nuortenkirjoistani. Alkuun vain tiedot Aurora- ja Lucia Olavintytär -kirjoista ja linkkejä nukkekoti- ja nukkekuviin. Sivuilla on linkkejä joihinkin Bloggerin blogeihin, mutta niissä olevat kirjoituksetkin voisi siirtää sinne.

Tein nämä sivut"älykäs apina" -menetelmällä eli en lukenut ohjeita. Saa nähdä, miten niille käy.

Aina on hauskaa kokeilla joitain uutta.
Minulla on ainakin toistaiseksi ilmainen versio, joka ei taida näkyä hyvin hakukoneissa.
Seuraavana päivänä opin uutta!

perjantaina, tammikuuta 17, 2014

Kosteutta orkideoille

Moisture for orchids by Anna Amnell
Moisture for orchids, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Orkideat pitävät kosteudesta. Joskus aikaisemmin minulla oli tapana laittaa orkidearuukun alle iso lautanen, jossa oli hiukan vettä. Siitä nousi kosteutta kukille. Ruukuissa oli aluslautanen, tai ne olivat reiättömiä suojaruukkuja, sillä orkidea ei saa liota vedessä.

Nykyään teen niin, että jätän vesipullon pohjalle vettä seisomaan ja laitan pullon orkideoiden lähelle. Ne näyttävät pitävän tästä ideasta.
Moisture for orchids

Photo Friday: 'Dramatic'

elokuva by Anna Amnell
elokuva, a photo by Anna Amnell on Flickr.
One evening I saw how they they were filming a scene for a movie.
Eräänä iltana näin, kuinka Helsingissä filmattiin jotain kohtausta elokuvaan tai mainospätkään,
Photo Friday: ''Dramatic'
(dramaattinen, myös draamaan liittyvä)

torstaina, tammikuuta 16, 2014

Helsingin talvi

Helsingin talvi by Anna Amnell
Helsingin talvi, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Lunta ja jäätä täälläkin.




Meri on jäässä.

Kukkatilanne tammi 2014

Kaksi valkoista orkideaa by Anna Amnell
Kaksi valkoista orkideaa, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Orkideat kukkivat uudestaan pidettyään muutaman kuukauden taukoa, vasen 11.1.2014- , oikeanpuoleinen 18.12. 2013 - .

Täydessä kukassa edelleen valkoinen azalea (31.12.2013 -).  Jouluruusukin kukkii vielä, vähemmän kukkia jo.

Joulukukat: Valkeitten kukkien joulu : amaryllis, azalea, jouluruusu, joulutähti, orkidea.

Kommentti: Runoja ja romaaneja



 

John Irvingin kIrjassa "Kunnes löydän sinut" käydään välilä Helsingissä: Hotelli torni, Temppeliaukion kirkko, Johanneksen kirkko. Kuvassa hotelli Torni kuvatttuna yöllä ikkunastamme.


John Irving, Aila Meriluoto, Bo Carpelan, Ian McEwan

Yhteisiä suosikkeja [Leenan kanssa] : John Irving, jonka kirjoja suorastaan rakastan. Niissä on lämpöä, koko elämä rehevänä*, valloittavat juonet. Nuori Aila Meriluoto, hänen runonsa. Bo Carpelan, hieno kirjailija ja miellyttävä ihminen. "Axel" suosikkini. Carpelan ja Ian McEwan ovat minulle samalla tavalla suosikkeja kielen (Carpelan suomeksi, McEwan aina englanniksi) ja McEwan kirjojen rakenteen vuoksi. 

Kumpikaan ei ole minulle läheinen, sillä Carpelan kuvaa esim Alkutuulessa ja McEwan kaikissa kirjoissaan maailmaa karsittuna, täysin sekulaarina. Ja sehän on mahdotonta, sillä ainahan joku pohtii maailmankatsomuksellisia kysymyksiä, ajattelee, vaikka ei saa, uskalla tai halua sanoa ääneen. 

Voiko syyttää kirjailijoita? Suomessa sekulaari maailma on monien mielestä ainoa "sallittu" maailma. Olen jopa nähnyt Helsingin kaupungin suuren julisteen Helsingistä, jossa ei ollut yhtään kirkontornia. En tunnistanut sitä Helsingiksi. Mistähän se oli kuvattu? 






Turistit ihmettelivät usein, kun kirkkoja ei ole merkitty turistikarttaan, esimerkiksi mahtavaa Johanneksen kirkkoa, jota turistit kuvaavat paljon.  (vrt. Charles Taylor: A Secular Age) Se on vähän sama juttu kuin joiden totalitaaristen valtioiden tapa pyyhkiä virallisista valokuvista epäsuosioon joutuneiden ja eliminoitujen henkilöiden kuvat pois.





Temppeliaukion kirkko, eräs suosituimmista nähtävyyksistä

2. kommentti:
Juuri tuo on loistavaa McEwanin juonissa [mitä hyvänsä voi tapahtua.]Luen hänen kirjojaan moneen kertaan alleviivaten. Hänen kirjansa vaikuttivat paljon ensimmäisen Lucia Olavintytär -kirjan rakenteeseen. Hänellä on vain hyvin synkkä maailmankuva kirjoissaan. En tiedä mitään hänestä ihmisenä [muuta kuin myöhemmin mainitsemani New Yorkerin artikkelin verran.]
3. kommentti:
Leena, sainhän minäkin tietää hänestä jotain erikoista. Hän "löysi" veljen, jonka olemassaolosta ei ollut tiennyt. 

Tähän astisten tietojeni mukaan ihmisen psykologiasta kätketty salaisuus ei olekaan kätketty perheen lapsilta. Jollakin tavalla he sen tietävät ja tekevät elämässään valintoja sen mukaan. McEwan on siis kokenut kaksi suurta tragediaa [vaimo lähti lapsen kanssa pois]. Ehkä ymmärrän nyt, miksi hän on aina niiin synkän näköinen ja miksi hänen kirjansa ovat niin karmeita - vaikkakin hyvin kirjoitettuja.
4.
MInä näin sen suuressa elokuvateatterissa. Hirveä shokki se lopussa oleva kohtaus. Mutta sellaisten järjestäminen on tämän kirjailijan tyylikeino. Se taitaa tehota. Mutta kyllä elämänvaiheetkin selittävät. The New Yorker -lehdessä kerrotaan Ian Mc Ewanista. Pitkä artikkeli.
Lue:
McEwanin outo elämä: Hänen vanhemmillaan oli tapana hylätä lapsensa. [The New Yorker, pitkä artikkeli McEwanista]

keskiviikkona, tammikuuta 15, 2014

Azalean hoitaminen

Azalea by Anna Amnell
Azalea, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Atsalea: Uusi kastelumenetelmä saa azalean kukoistamaan: ruukku upotetaan joka aamu 15 minuutin ajaksi vesiastiaan. Vesi on yhden vuorokauden seisonutta.

Kukkia tulee koko ajan lisää. Tämä yli kaksi viikkoa sitten saatu azalea kukoistaa.


 

Kun atsalea tuli kukkakaupasta, se oli korkeassa ruukussa, joka oli sisustettu sammaleella. Multa oli aivan kovaa ja kuivaa sammaleesta huolimatta. Pistelin juuripaakkuun reikä, jotta vesi pääsi sisälle. Aikaisemmin olen alistunut siihen, että atsalea ei kestä kauan. (31.12.2013- )




Marraskuussa sain tämän vaaleanpunaisen atsalean kirjan valmistumisen kunniaksi. (16.11. 2013 - 11.12. 2014 26 päivää)

maanantaina, tammikuuta 13, 2014

Tarvepainatus: kirjan ikä pitenee, kirja tulee "ikuiseksi"


Kuin feniks-lintu kirja nousee vaikkapa makuloinnin tuhkasta aina uuteen elämään kirja kerrallaan-systeemillä.
Kuva: Aberdeen Bestiary Project

Hesarin kulttuuriosastolla keskustellaan tänään siitä, millaista kirjallisuus on vuonna 2025. Minua kiinnosti kovasti se, mitä runoilija ja ntamo-kustantamon perustaja Leevi Lehto sanoi tarvepainatuksesta. Juuri sillä periaatteellahan painetaan BoD:ssa uusinta kirjaani Lucia ja Luka. Sitä ei tarvinnut ostaa satoja kirjoja yhdellä kertaa, vaan sitä sujahtelee Saksasta painokoneista aina, kun joku tilaa sitä.

Tulevaisuus näyttää vielä ruusuisemmmalta:
" Kirjan elinkaari pitenee. Siinä missä se perinteisessä kustantamisessa koko ajan lyhenee, tarvepainetut kirjat ovat periaatteessa ja käytännössä ikuisia. Kirja, joka alkuun kenties jää vaille huomiota ja myy vähän, voi myöhemmin eri syistä aktualisoitua ja löytää lukijansa vuosien päästä."
Leevi Lehto - keskustelussa Kirjallisuus vuonna 2025 HS/Kulttuuri 13.1.2014.

Lisää Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika -kirjastani myös uusilla kotisivuilla, jotka oli hyvin helppo laittaa.

"OMA­KUS­TAN­TEE­SEEN voi pää­tyä myös sil­loin, kun al­ku­pe­räi­nen kus­tan­ta­ja ei enää ha­lua ot­taa kir­jas­ta uu­sia pai­nok­sia tai jat­kaa sar­jaa.
Esi­mer­kik­si Anna Amnell on jul­kais­sut BoD:n kaut­ta yh­teis­ni­teen Vaah­te­ra­laak­son Au­ro­ras­ta ker­to­vis­ta tyt­tö­kir­jois­taan se­kä jat­ka­nut kyy­nä­rän­mit­tai­sen Lu­cia-ty­tön myö­hem­piä vai­hei­ta."
Päivi Heikkilä-Haltunen: "Lastenkirjailijat etsivät uusia tapoja saada töitään esille--"

Lue lisää siitä, mitä  Helsingin Sanomat kirjoittaa tästä aiheesta

Kunkin blogin osoite on varattu vain yhdelle blogille


Älä klikkaa tuota blogia! Se ei ole minun blogini. Eikä sitä saisi olla olemassa sillä toisen henkilön entisen blogin osoitetta EI saa ottaa käyttöönsä, ei myöskään suojattua blogin nimeä!

Varo blogia, joka ilmoittaa osoitteekseen blogisiskoKAKSI.blogspot.fi. Löysin sellaisen eräästä vanhemmasta blogista, ja se vei luvattomaan blogiin. Olen tehnyt ilmoituksen Bloggeriin.

Minulla oli monta vuotta sitten sen niminen blogi, mutta lopetin sen ja yhdistin sen ainekset tähän blogiin.

Minulla on Bloggerissa vain yksi Blogisisko-blogi. Jos blogisi sivupalkkiin on jäänyt vanhan blogini osoite, ole hyvä ja poista se ja vaihda tähän osoitteeseen. Kaikkein ensimmäisin blogiosoitteeni taas vie kotisivublogiini (http://amnellanna.blogspo.fi).

Jos lopetat blogin, kukaan ei sa ottaa käyttöönsä entisen blogisi osoitetta.



sunnuntaina, tammikuuta 12, 2014

Kommentti Kemppisen blogiin




Kuka hyvänsä bloggaaja voi lopettaa bloginsa tai sulkea sen, niin kuin suositun Kirjailijan häiriöklinikan kirjoittaja teki äskettäin. Silloin katoavat myös kommentoijien tekstit. Olen ennakoinut tällaiset tilanteet ja koettanut jo vuosikaudet laittaa talteen ainakin pitempiä ja jostain syystä tärkeitä kommenttejani tähän tai johonkin muuhun blogiini.

Eräs suosikkibloggajistani  on Jukka Kemppinen, jonka blogia olen seurannut jo vuodesta 2005.  Luen hänen tekstejään toisinaan ääneen miehelleni, ja meillä on hauskaa. Kemppisen kieli on elävää ja vaihtelevaa, tekstien aiheet ovat "laidasta laitaan" niin kuin on tapana sanoa.

Äskettäin oli äänestys parhaasta suomalaisesta blogista, ja kilpailun voitti Jukka Kemppinen. Kaikki eivät suinkaan ole osoittaneet kiitollisuuttaan ahkeralle ja hyvälle bloggaajalle. Päinvastoin,  koska tunnetusti "kateus on Suomen ehtymätön luonnonvara", jotkut kommentoijat nälvivät Kemppistä niin ilkeästi, että lukijastakin tuntuu pahalta.  Toivon, että Kemppinen poistaisi häirikkökommentteja vähän kovemmala kädellä.

Uusin kommenttini Kemppisen blogiin:

Jukka Kemppisen blogi on ollut tärkeä myös siinä mielessä, että täältä on voinut kysyä neuvoa bloggaamisasioissa. Alussa ei tiedetty, mitä bloggaaja saa tehdä rikkomatta lakia.

Vuonna 2006 oltiin huolissaan esimerkiksi siitä, missä ja kenestä saa ottaa valokuvia? Saako ottaa kuvia näyteikkunoista? Saa. Toisten koirista? Saa. Opimme Kemppisen blogista, että toisten koteihin ei saa kurkistella ikkunasta, ottaa kuvia ja laittaa blogiin.  Toisten blogeista saa lainata kuvia siteeraamisoikeudella. Tätä neuvoa kannatti testata neuvojan kuvalla:

http://blogisisko.blogspot.fi/2006/01/kuvien-kyttminen-blogissa.html

Blogi-maailman kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu demokratia ja tasa-arvo. Näin ollen kuka hyvänsä meistä on voinut kommentoida Jukka Kemppisen blogiin. Bloggaajat sinuttelevat toisiaan ja koettavat olla ihmisiksi. Mitään henkilöpalvontaa ei harjoiteta:

 Jukka,
arvoisa "renessanssibloggaaja", arvostan kovasti kirjoituksiasi, mutta tänään olet tainnut nousta väärällä jalalla sängystä. – -

”Ad Anna Amnell:

Voipi olla. Ja tuntui että oli kaksi väärää jalkaa. kohtuutonta että ihminen joutuu tässä korkeassa iässä hankkimaan elantonsa rehellisellä työllä.

Yleisön osastoon kirjoittaminen on suosittu keino purkaa kiukkua. –”


Kemppinen: Kysymyksiä vastauksiin. 31.5.2006



Lunta tuli eilen

Snow by Anna Amnell
Snow, a photo by Anna Amnell on Flickr.
ohut kerros lunta




Tältä näyttää, mainosjulisteessa sataa lunta..

lauantaina, tammikuuta 11, 2014

Haastattelu Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n Rovinssi-lehdessä

Lucia ja Luka 2013

Haastattelu Rovinssi-lehdessä. V.W.: Pöytälaatikosta kirjailijaksi – yhdellä klikkauksella. Anna Amnell - Rovinssi 4/2013, sivut 29-30.

1.       Miten sinusta tuli kirjailija? Milloin päätit, että haluat kirjoittaa ja julkaista kirjan?

Lainasin alaluokilla koulun kirjastosta Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia. Se oli ensimmäinen paksu kirja, jonka luin, kaunis vanha painos, kannet himmentynyttä kultaa ja punaista. Sivelin kirjan selkämystä ja kuiskasin : Minusta tulee kirjailija.
Sakari Topeliuksen Välskärin kertomuksia on historiallinen romaani, ja niitähän minä olen tähän asti kirjoittanut.
Tuosta hetkestä kului kuitenkin vuosikymmeniä, ennen kuin kirjoitin ensimmäisen kirjani. Aina tuntui olevan jotakin kiireellisempää tekemistä. Kirjoitin lapsena runoja ja opiskeluaikana pari lehtijuttua ja siirtolaisena Kanadassa lisää lehtijuttuja, sekä sikäläiseen siirtolaislehteen että Suomeen.

2.       Nyt marraskuussa ilmestynyt Lucia ja Luka on seitsemäs historiallinen nuorisoromaanisi. 

Mistä syntyi idea näiden kirjojen kirjoittamiseen? Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseen?
Minua kiinnostaa ihmisen kohtalo historian myllerryksessä.  Lähteinä ovat  tieto- ja kaunokirjallisuus, museot ja oma kokemus arjessa ja matkoilla. 1990-luvulla ilmestynet Aurora-kirjat  kertovat Kanadasta, jossa olin asunut yhdeksän vuotta, sen luonnosta ja yleensä 1900-luvun alun elämästä.
Lucia Olavintytär –kirjoilla (2004, 2006, 2013) on myös pitkä alkuhistoria.  Ihastuin Italian matkalla vuonna 1991 renessanssiin ja tutkin sitä vuosikaudet, kävin museoissa, luin tieto- ja kaunokirjallisuutta ja katsoin elokuvia.
Varsinainen idea kirjaan syntyi hetkessä, voisin sanoa silmänräpäyksessä. Näin televisiossa lyhytkasvuisen naisen ratsastavan hevosella ja siinä samassa näin mielessäni tytön ratsastavan renessanssimaisemassa vihreä viitta ja punainen tukka hulmuten.  Kyynärän mittainen tyttö seikkailee 1500-luvun Euroopassa. Hänessä yhdistyvät kaikki ne asiat, joita olin oppinut 1500-luvusta.
Tuolla tavalla ei tietenkään kirjoiteta kirjoja nopeaa tahtia.  Mutta kirjoittamisessa ei ole tärkeää vain kirjan vaan kirjoittaminen, sillä jokaista kirjaa kirjoittaessaan kasvaa ja kehittyy ihmisenä.

3.       Miksi päätit julkaista kirjasi omakustanteena? Tarjositko käsikirjoitustasi ollenkaan kustantamoille, vai oliko alun perin selvää, että haluat kustantaa kirjasi itse?

Aikaisempi kustantajani ilmoitti, ettei se julkaise enää historiallisia nuortenkirjoja. Monet muutkin kustantajat olivat luopuneet kokonaan nuortenkirjojen julkaisemisesta, toiset eivät halunneet jatkaa eri kustantajan sarjaa.
Olin lukenut onneksi omakustantamisesta jo Kanadassa asuessani. Netistä löytyi pitkä luettelo maailmankuuluja kirjoja, jotka on julkaistu aluksi tai kokonaan omakustanteina.

4.       Millaisen vastaanoton kirjasi on saanut?

Sitä myydään netissä ja joissakin kirjakaupoissakin.  Se on mukana Enemmän kuin tuhat sanaa?  Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa -näyttelyssä, joka avautuu pian. Lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerön 4/2013 :n teema on Turun linna kirjallisuudessa, ja minunkin kirjani esitellään. Lisäksi minulta pyydettiin samaan lehteen kirjoitus siitä, miten olen tehnyt tutkimustyötä kirjaani varten ja miksi innostuin tähän aiheeseen ja aikakauteen.

5.       Miten markkinoit kirjaasi?

Olemalla mukana kirjamessuilla ja kirjoittamalla blogeihini. Olen mukana myös Facebookissa. Ajatukseni ovat aika paljon jo seuraavassa kirjassani, jota kirjoitan, nyt täysin uudesta aikakaudesta ja ilman stressiä siitä, saanko uudelle kirjalleni kustantajan.



Rovinssil-lehden teemana oli kirjoittaminen ja kirjan julkaisu. Yhdellä klikkauksella viittaa omakustantamisen helpottumiseen. Kirjailijaksi valmentautumisesta kertoo artikkeli Suomen Maakuntakirjailijat Ry:n ja Skripta Kirjoittajaopiston Elämä tarinaksi -kirjoittajavalmennuksesta.



Firenze kiehtoo

Tänään Hesarissa Firenzen lumouksesta Maria Petterson: Firenzen syndrooma - HS Lauantai/Matka-11.1.2014.
http://www.hs.fi/paivanlehti/11012014/matka/Firenzess%C3%A4+matkailija+jopa+taintuu+kauneudesta/a1389335492924

Minulle ei tullut syndroomaa, mutta tuli kolme kirjaa, ja on myös neljäs julkaisematon käsikirjoitus, jossa esiintyy Uffizin taidegalleria.

Kirjoitukseni lastenkulttuurilehti Tyyris Tyllerössä 3/2013 (joulukuu) ja blogeissani jo 2005 Firenzen lumouksesta.
Firenzestä Turkuun (koko kirjoitus)
Italiasta se alkoi (2005, Blogisisko-blogissa,  käytetty kirjoituksen alussa)

perjantaina, tammikuuta 10, 2014

torstaina, tammikuuta 09, 2014

Tälle on nyt nimi: selfie


peilin avulla otettu omakuva, syksy 2007

selfie-kuvani

Picasalla muunneltu selfie

Selfie-kuvat,

vanhin taitaa olla tämä hissikuva vuodelta 2007
(Takkaavainen lukija huomaa, että nämä eivät ole "teinipeilejä" eli kännykällä otettuja omakuvia)

keskiviikkona, tammikuuta 08, 2014

Mikrohistoriaa: kuvaa kotisi



Kuvassa olevat joulukuusenkoristeet ovat kertyneet vuosikymmenien aikana. Säilytän ne kirpputorilta ostamiini metalliisin keksirasioihin pakatttuina. Lapset ovat ottaneet omaan kotiinsa osan koristeista.

Useita vuosia sitten mieheni sisar kertoi lukeneensa jostain lehdestä kehotuksen: kuvaa kotisi. Minäkin innostuin ottamaan valokuvia kaikista kodin pienistä arkisista esineistäkin.

Se oli yhdestoista hetki, sillä muutama kuukausi sen jälkeen silloiseen asuntoomme tuli putkiremontti ja peruskorjaus, kaiki kerrostalon asukkaat muuttivat toiseen taloon, osa tavaroista meni vuoden ajaksi varastoon. Se oli suuri muutto, virkasuntomme pieneni yhtäkkiä kolmanneksella.

Entisajan ihmisillä oli paljon säilytystilaa. Iisamelaisissa puutaloissakin oli jokaisella vuokralaisella kellariosuus, vinttiosuus, halkoliiteri ja aitta asunnon lisäksi. Omakotitaloissa oli iso ullakko ja uudemmissa myös iso kellari eli pohjakerros. Oli runsasti säiltystilaa.

Kodeista on koottu esineistöä museoihin kautta aikojen. Mutta miten käy nykyaikana? Olen katsonut usein ällistyneneä, kun ihmiset myyvät kirpputoreilla esimerkiksi kaikki lastensa lapsuudenlelut.

Puhutaan pilkallisesti tavarataivaasta, mutta todellisuudessa ihmiisltä eliminoidaan muistot ja juuret.

Kannattaa ottaa valokuvia. Netti voi olla meidän nykyajan ihmisten ullakko. Mutta tarvitaan myös museoita, joissa ihmisten käyttämiä huonekaluja, vaatteita ja kodin muuta esineistöä on näytteillä kertomasta ihmisten arjesta ja juhlasta.

tiistaina, tammikuuta 07, 2014

Tänään katson neljä tuntia TV:tä

Art nouveau -lipasto by Anna Amnell
Art nouveau -lipasto, a photo by Anna Amnell on Flickr.
En ole muuttumassa pysyvästi sohvaperunaksi. Tänään on erikoinen päivä, sillä Suomen TV näyttää kolme mielenkiintoista ohjelmaa:

klo 19.00-20.00 YLEn TV 1: Agatha Christien arvoitus. David Suchet kertoo.
Tämä oli hyvä ohjelma.

klo 20.00-20.50 YLEn Teema: Art Nouveau ajan peilinä, osa 1/3 Pariiisi.
Ohjelma eksyi  useaan kertaan sivupoluille, unohtaen ohjelman kohteen, art nouveaun. Olisin halunnut nähdä Pariiisin kauniita art nouveau -rakennuksia ja huonekaluja, joiden yksityiskohdat kiehtovat, muotia. Näytettiin onneksi edes koruja. Nekin jäljittelivät luontoa, kuten art nouveaun muodot yleensäkin päinvastoin kuin ohjelman alussa väitettiin! Lasin ja loppuosan arkkitehtuutin osuus parasta.
Täällä Art nouveau -sivut! : art nouveau levisi Pariisista muihin maihin, myös Suomeen.

klo 21.00 - 22.35 YLE TV 1: Downton Abbey Lontoossa juhlimassa ongelmaneidin Lady Rosen debydannttivuotta. Tämä merkitsee sitä, että Lady Rose astuu "kodin suojasta" seurapiireihin.

New Yorkissa eräs rouva neuvoi debytantteja: Älkää tehkö tai sanoko mitään, mitä ette kestäisi nähdä The New York Times- lehden etusivulla.
Hänen olisi pitänyt neuvoa Lady Rosea, joka on tehnyt jo kaikenlaista debytantille sopimatonta.

Kuvassa on art nouveau -tyylinen  kaappi Pietarin ja Paavalin linnoituksen museosta. Siellä on kokonainen huone omistettu Art nouveaulle eli jugendille. Pistäytykää ihmeessä siellä, jos käytte Pietarissa. Pietarisssa on muutenkin paljon art nouveauta. Uskon, että sitä käsitellään tässä sarjassa.



Kirjoja jugendista ja Art Decosta. Klikkaa kuva suureksi!


Unohtunut joulukoriste tai joululahja

joulukoriste by Anna Amnell
joulukoriste, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Aina löytyy jotakin, joka on unohtunut ja jäänyt pois joulusta. Monesti se on lahja, joka löytyy yläkomerosta, jonne se on laitettu talteen syksyllä joulua varten.

Näin tämän hauskan joulukoristelun Berliinissä KaDeWe-tavaratalossa marraskussa 2010. Otin  kuvan ja aioin laittaa jouluksi blogiin. Jäi laittamatta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tästä se löytyy paremmin jonain toisena jouluna. On aika sanoa vähitellen näkemiin joululle.

Ensi jouluksi

joululahjapaperi by Anna Amnell
joululahjapaperi, a photo by Anna Amnell on Flickr.
On aika laittaa joulukuusi pois ja pakata koristeet huolellisesti.
Nyt olisi myös aika ostaa joitain uusia koristeita alennusmyynneistä.
Ihastuin tähän lahjapaperiin, jossa on niin monta aidon joulu tunnusta. Kanelitankoja ja piikkipaatsamaa. Toivon, että sitä on jäljellä paperikaupassa.

Joulukaktus kuuluu jouluun

In full bloom by Anna Amnell
In full bloom, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Näin tämän kuvan vanhasta joulukaktuksestani, ja tuli ikävä joulukaktusta.

Minulla on ollut useita hyvin suuria joulukaktuksia, jotka ovat kukkineet vuodesta toiseen. Ne ovat yleensä vahingoittuneet muutoissa, ja niitähän meillä on ollut paljon.
Täytyy aloittaa taas punainenjoulukaktus.

maanantaina, tammikuuta 06, 2014

Lux Helsinki - Lantern Park




Nyt myös Hesperian puiston Lux Helsinki lyhdyt eli Lantern Park. MIeheni otti nämä kuvat kävellessään keskustaan kauppaan. Niin, kaupat ovat auki, sillä kaupunki on täynnä venäläiisä turisteja.

Kerään kaikki Lux Helsnki kuvat tähän isoon kansioon: Lux Helsinki (collection), jossa ovat tähän mennessä lyhtyjen lisäksi myös kuvat valaistusta Tuomiokirkosta ja de la Pradan Corazon- valotaideteoksesta.
Klikkaa alla olevia hakusanoja 'lux Helsinki', niin löydät kuvia aikaisemmilta vuodelta samasta aiheesta.

Kuvassa mieheni suosikki 'lentävä lehmä'. Kuvat on otettu puolenpäivään aikaan. Oli hämärää, ja hän otti kuvat pienellä taskukameralla.
Esitysajaksi sanotaan klo 17-24, mutta ainakin tänään lyhyt olivat valaistut päivälläkin.

Lux Helsinki kertoo:
"Jo useana vuonna yleisöä ihastuttanut tunnelmallinen lyhtypuisto toteutetaan jälleen yhteistyönä Aalto-yliopiston ja Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun kanssa. Puistoa kuratoi ympäristö- ja yhteisötaiteilijaKaisa Salmi. Uusia, entistä värikkäämpiä lyhtyjä valmistavat taide- ja muotoilualan opiskelijat: lisäksi mukana on aikaisempina vuosina tehtyjä opiskelijoiden ja ammattilaisten lyhtyjä.
Lantern Park on projekti, joka laajenee vuosi vuodelta entistä runsaammaksi valoiloitteluksi. Se ottaa talvisen puiston syleilyynsä illan hämärtyessä, ja myös puiston valaistus muuttuu osaksi tunnelmaa. Tällä kertaa mukana on lähes 150 lyhtyä, jotka täyttävät puiston Kansallisoopperalta Hakasalmen huvilalle asti. Lyhdyt valaisevat puistoa myös yöaikaan."