My very old blog. Vuodesta 2005-
maanantaina, syyskuuta 30, 2013
Ruusuja syksyllä
Tämän viikon kukat on ostettu piristämään. Pitkittynyt "flunssa" vie energian. Olen antibioottikuurilla, joten paranen varmaankin kohtalaisen pian.
sunnuntai, syyskuuta 29, 2013
Värikollaasi 146: Raparperi. Dostojevskin kotimuseo
Kuvassa on talo, joka oli vastapäätä Dostojevskin kotia, osa ruokasalin pöydällä oleva tarjotinta ja pöytä ja tuolit olihuoneessa. Huomaa pöytää peittävä mattomainen liina. Kuvia Dostojevski-museosta.http://www.flickr.com/photos/amnellanna/sets/72157635689350053/
Värikollaasi 16: värimalli Raparperi
Värikollaasi 16: värimalli Raparperi
lauantaina, syyskuuta 28, 2013
Kaunis pieni kissa
Mimi ja Sami Amnellin ihastuttava kissanpoikannen Shakira. Kuva: Mimi Amnell
Ks myös Pink Lady's Style File , jossa on muotikuvien lisäksi kuvia kissoista ja viime päivinä myös Tukholmasta, jossa Mimi käy Kroatiasta käsin usein työmatkoillaan
Ks myös Pink Lady's Style File , jossa on muotikuvien lisäksi kuvia kissoista ja viime päivinä myös Tukholmasta, jossa Mimi käy Kroatiasta käsin usein työmatkoillaan
perjantaina, syyskuuta 27, 2013
Photo Friday: 'Mirror'
Agatha Christie stayed in this hotel while travelling to Mesopotamia. Perhaps she sat here under this mirror, by the fireplace.
Photo Friday: Mirror'
Zagreb September 10th, 2010
Agatha Christie asui tässä hotellissa matkustaessaan junalla Mesopotamiaan. Ehkäpä hän istui tämän peilin alla takan ääressä.
My Hotel Esplanade set in Flickr
Photo Friday: Mirror'
Zagreb September 10th, 2010
Agatha Christie asui tässä hotellissa matkustaessaan junalla Mesopotamiaan. Ehkäpä hän istui tämän peilin alla takan ääressä.
My Hotel Esplanade set in Flickr
torstaina, syyskuuta 26, 2013
keskiviikkona, syyskuuta 25, 2013
Haamut väistyvät jo Pietarissa
Kuvassa Singerin talon kirjakaupan kahvila. Ikkunasta näkyy Kazanin katedraali, joka oli kommunistisen Neuvostoliiton aikana ateismin museo. Nyt siellä on ikoni murhatusta viimeisestä tsaarista, hänen vaimostaan ja lapsistaan. Kazanin katedraali on erityisen harras paikka pietarilaiselle, neuvoi matkaopaskin. Hallitsijaperheen murha aiheuttaa kollektiivista huonoa omaatuntoa, kuten jo Jeltsin rehellisesti myönsi. Sen näkee ihmisissä, jotka itkevät Kazanin katedraalissa. He surevat myös muita 1900-luvun Venäjän uhreja.
Ensimmäisellä Venäjän matkallani eli viime syksynä koin Pietarissa usein ahdistavan tunteen, kun muistin, miten hirvittävää on ollut pietarilaisten elämä niin monen vuosikymmenen ajan. He saivat kärsiä sekä kommunismin että natsismin kourissa - piirityksen aikainen nälänhätä.
Mutta nyt toisella matkalla pystyin jo nauttimaan Pietarista, sekä menneestä Pietarista että nykyisestä. Kuvan kahvilassa on turisteja ja nykyajan pietarilaisia, joille Neuvostoliiton haamu alkaa jo väistyä.
Kommunistinen systeemi jätti maan niin kurjaan tilaan, että siinä riittää korjaamista. Kuten aina murroskausina, vahvat selviävät parhaiten ja heikot jäävät jalkoihin. Mutta tuntuu siltä, että Venäjästä on tulossa hyvä maa. Tarkoitan tälla tavallisia venäläisiä, heidän ilmeitään, heidän olemustaan, sydämellisyyttä ja innostusta. Mutta miten kauan kestää, että Venäjästä tulee todella nykyaikainen valtio, kun siellä ei ole ollut koskaan demokratiaa?
Minun pitäisi vetää itseni pois Pietarista, sillä uusimman kirjani taittovedos tuli eilen ja odottaa tuossa vieressä vielä uutta ja uutta lukemista. Mutta vielä yksi näkymä, joka on jäänyt mieleeni ja aiheuttaa surua: vanhukset myymässä vaatimattomia puutarhansa tuotteita katujen varsilla. Tämä kuva on Dostojevski-museon läheltä. Nämä ihmiset ovat menneisyyden uhreja.
Lisäys: Keskustelin juuri Venäjäää tuntevan ystäväni kanssa, ja hän sanoi, etä muualla Venäjällä on vielä neuvostoajan köyhyyttä ja kurjuutta. Pietari on erilainen.
Ensimmäisellä Venäjän matkallani eli viime syksynä koin Pietarissa usein ahdistavan tunteen, kun muistin, miten hirvittävää on ollut pietarilaisten elämä niin monen vuosikymmenen ajan. He saivat kärsiä sekä kommunismin että natsismin kourissa - piirityksen aikainen nälänhätä.
Mutta nyt toisella matkalla pystyin jo nauttimaan Pietarista, sekä menneestä Pietarista että nykyisestä. Kuvan kahvilassa on turisteja ja nykyajan pietarilaisia, joille Neuvostoliiton haamu alkaa jo väistyä.
Kommunistinen systeemi jätti maan niin kurjaan tilaan, että siinä riittää korjaamista. Kuten aina murroskausina, vahvat selviävät parhaiten ja heikot jäävät jalkoihin. Mutta tuntuu siltä, että Venäjästä on tulossa hyvä maa. Tarkoitan tälla tavallisia venäläisiä, heidän ilmeitään, heidän olemustaan, sydämellisyyttä ja innostusta. Mutta miten kauan kestää, että Venäjästä tulee todella nykyaikainen valtio, kun siellä ei ole ollut koskaan demokratiaa?
Minun pitäisi vetää itseni pois Pietarista, sillä uusimman kirjani taittovedos tuli eilen ja odottaa tuossa vieressä vielä uutta ja uutta lukemista. Mutta vielä yksi näkymä, joka on jäänyt mieleeni ja aiheuttaa surua: vanhukset myymässä vaatimattomia puutarhansa tuotteita katujen varsilla. Tämä kuva on Dostojevski-museon läheltä. Nämä ihmiset ovat menneisyyden uhreja.
Lisäys: Keskustelin juuri Venäjäää tuntevan ystäväni kanssa, ja hän sanoi, etä muualla Venäjällä on vielä neuvostoajan köyhyyttä ja kurjuutta. Pietari on erilainen.
Singerin talo: kirjakauppa ja kahvila
Kazanin katedraalia vastapäätä on jännittävä art nouveau -tyylinen talo, Singerin talo (1902-1903) Siinä toimii suuri kirjakauppa, Kirjojen talo (House of Books, Dom Knigi). Vaikka kävin siellä kahdesti, en osannut kuin ihmetellä kirjoja, joista suurin osa oli luonnollisesti venäjäksi. Nevski Prospekt, Metroasema Nevski Prospekt/Gostinyy Dvor.
Käy sisään kirjakauppaan ja kahvilaan (kuvakansioni), josta on loistavat näköalat Pietarin keskustaan.
Katso myös Yeliseev-kahvila Aurora-blogissani. Nevski Prospekt 56, metroasema Gostinyy Dvor/Nevski Prospekt
Käy sisään kirjakauppaan ja kahvilaan (kuvakansioni), josta on loistavat näköalat Pietarin keskustaan.
Katso myös Yeliseev-kahvila Aurora-blogissani. Nevski Prospekt 56, metroasema Gostinyy Dvor/Nevski Prospekt
sunnuntai, syyskuuta 22, 2013
Numerokuvat 047: '45'
OLen koettanut löytää täältä Pietarista numeroa 45. Vasta tänään näin sen illalla, kun tulimme kahvilasta.
Numerokuvat
http://yykaakoo4.blogspot.fi/2013/09/numerokuvat-047.html
Numerokuvat
http://yykaakoo4.blogspot.fi/2013/09/numerokuvat-047.html
Värikollaasi 145: 'Puolukka'
Books and Café, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Olen vielä Pietarissa, ja tämä kollaasi on myös varastosta haettu.
Värikollaasi 145: värimalli 'Puolukka', kuvattu Helsingin Esplanaadilla kahvilassa.
Pietarin Suomi-talo
"Talo rakennettiin vuonna 1847 arkkitehti Harald Bossen suunnitelman mukaisesti. Talo suunniteltiin alunperin suomalaisen Pyhän Marian kirkon, sen Kirkkokartanon ja Suomalaisen koulun käyttöön."
Pietarin Suomi-talo sijaitsee Nevski Propspektin lähellä. Metroasema 'Admiralteyskaya'
Osoite on Bolshja Konjushennaja Ul 8 (Suuri tallikatu)
Pyhän Marian Tuomiokirkko (1734-)
Inkerin Evankelis-Luterilainen kirkko aloitti 1640 Ruotsi-Suomessa Nevanlinnassa, jonka Pietari Suuri valloitti Ruotsilta 1703 ja alkoi rakentaa Pietaria kahden kilometrin päähän Nevanlinnasta Jänissaareen. Suurin osa alueen asukkaista oli suomalaisia. Lue mitä inkerinsuomalainen kertoo : "koko kaupunki ja sen esikaupungit sijaitsevat Venäjän Inkerinmaan alueella." Pushkin runoili, että paikalla oli vain yksi juro suomalainen kalastaja, mutta paikalla oli kymmeniä suomalaisia kyliä, jotka hävitettiin ja rakennettiin kaupunki, jonka tunnemme jälleen nimellä Pietari, Saint Petersburg (Pyhän Pietarin mukana nimetty).
Keisarinna Anna lahjoitti suomalaiselle kirkolle tontin nykyiselle paikalle vuonna 1734. Alussa rakennettiin puukirkko, tämä kivikirkko on vuodelta 1803. Pyhän Marian kirkossa oli vuonna 1890 yhteensä 17000 jäsentä.
1938 tämä Pietarin keskustassa sjaitseva Pyhän Marian kirkko suljettiin ja muutettiin kolmikerrroksiseksi asuntolaksi, jonka alakerrassa oli luutavarasto. 1970-1990 rakennuksessa toimi pysyvä luontonäyttely.
Vuonna 1990 kirkkorakennus palautettiin vähitellen Inkerin kirkolle. Alussa pidettiin jumalanpalvelukset kirkon rappusilla, myöhemmin alakerran salissa.
Tämä kirkko sijaitsee Nevski Propspektin lähellä. Metroasema 'Admiralteyskaya'
Osoite on Bolshja Konjushennaja Ul 8a (Suuri tallikatu)
Pushkin
Kuvia Pushkin-museosta. Kuolinnaamio sopiva alkuun, kun olen lukenut Hannu Mäkelän kirjaa Pushkinin viimeisestä päivästä.
Kuvat: Matti T. Amnell
Pushkin's library. Pushkinin kirjasto on laaja ja edustava omalta ajaltaan.
Leluja Pushkin-museossa. Some toys of Pushkin's children
Kuvat: Matti T. Amnell
Pushkin's library. Pushkinin kirjasto on laaja ja edustava omalta ajaltaan.
Leluja Pushkin-museossa. Some toys of Pushkin's children
lauantaina, syyskuuta 21, 2013
Anna Akhmatova -museota etsimässä
Anna Akhmatova -museo on Sheremetev Palatsin alueella, ja monien tavoin mekin menimme palatsin porttien kautta museota etsimään.
Museo sijaitsee 1700-luvulla rakennetun Sheremetev-palatsin eteläisessä puutarhasiivessä. Anna Akhmatova (1889-1966) asui siellä merkittävän taidehistorioitsijan ja avant garde -teoreetikon, Nikolai Puninin asunnossa melkein 30 vuotta."
Anna Akhmatova kuoli Domodedovossa (37 km Moskovasta).
Sukulaisemmekin oli maininnut, että tämä museo on vaikea löytää. Hän on ollut muutaman päivän työmatkalla, joten emme ole puhuneet asiasta enempää.
Palatsin pihalta löytyi erittäin ystävällinen vahtimestarirouva, joka neuvoi meille kiertotien pään, josta pääsee museoon Sheremetev palatsin korttelin poikki, sillä museo on korttelin toisella puolen osoitteessa Liteyny Prospekt (=katu) 53.
Kiersimme ihmeellisiä ja outoja sisäpihoja, ohi palatsin erillisen teatterirakennuksen ja päädyimme ensin Liteyny-kadulle ja sieltä kadulla olevan kyltin ohjaamana pieneen toimistoon, jossa kerrottiiin, että museo on kiinni korjauksien vuoksi.
Toimiston kaksi kaunista kissaa pelastivat tilanteen ja tyydyimme katselemaan toimistossa olevia Anna Akhmatova -asetelmia. Nähtävissä oli myös venäjänkielinen video. Luulimme, että tämä oli se museo.
Harhailimme kauniissa puistomaisessa sisäpihassa ja päädyimme toimiston takana olevaan varsinaiseen museoon, jonka seinällä on Akhmatovan profiilia esittävä kohokuva.
Totesimme, että rakennus ei ollut mikään murju, ja ympäristö - kuten jo kirjoitin - on kauniin puistomainen. Ruska oli alkamassa.
Olen laittanut kuvat kansioon oikeaan järjestykseen eli alkamaan Liteyny katu 53:sta ja päättymään legendaarisen Sheremetev-palatsin portille Fontanka-kanavan rannalle lähelle siltaa, jossa ovat Eero Järnefeltin ja Aino Sibeliuksen enon luomat kauniit hevospatsaat.
Anna Akhmatova-museo kuvat
Museo sijaitsee 1700-luvulla rakennetun Sheremetev-palatsin eteläisessä puutarhasiivessä. Anna Akhmatova (1889-1966) asui siellä merkittävän taidehistorioitsijan ja avant garde -teoreetikon, Nikolai Puninin asunnossa melkein 30 vuotta."
Anna Akhmatova kuoli Domodedovossa (37 km Moskovasta).
Sukulaisemmekin oli maininnut, että tämä museo on vaikea löytää. Hän on ollut muutaman päivän työmatkalla, joten emme ole puhuneet asiasta enempää.
Palatsin pihalta löytyi erittäin ystävällinen vahtimestarirouva, joka neuvoi meille kiertotien pään, josta pääsee museoon Sheremetev palatsin korttelin poikki, sillä museo on korttelin toisella puolen osoitteessa Liteyny Prospekt (=katu) 53.
Kiersimme ihmeellisiä ja outoja sisäpihoja, ohi palatsin erillisen teatterirakennuksen ja päädyimme ensin Liteyny-kadulle ja sieltä kadulla olevan kyltin ohjaamana pieneen toimistoon, jossa kerrottiiin, että museo on kiinni korjauksien vuoksi.
Toimiston kaksi kaunista kissaa pelastivat tilanteen ja tyydyimme katselemaan toimistossa olevia Anna Akhmatova -asetelmia. Nähtävissä oli myös venäjänkielinen video. Luulimme, että tämä oli se museo.
Harhailimme kauniissa puistomaisessa sisäpihassa ja päädyimme toimiston takana olevaan varsinaiseen museoon, jonka seinällä on Akhmatovan profiilia esittävä kohokuva.
Totesimme, että rakennus ei ollut mikään murju, ja ympäristö - kuten jo kirjoitin - on kauniin puistomainen. Ruska oli alkamassa.
Olen laittanut kuvat kansioon oikeaan järjestykseen eli alkamaan Liteyny katu 53:sta ja päättymään legendaarisen Sheremetev-palatsin portille Fontanka-kanavan rannalle lähelle siltaa, jossa ovat Eero Järnefeltin ja Aino Sibeliuksen enon luomat kauniit hevospatsaat.
Anna Akhmatova-museo kuvat
torstaina, syyskuuta 19, 2013
Kommentteja enkeleistä ja nais- ja mieskirjailijoista
Kommentti blogiin, jossa keskustellaan enkeleistä ja menestyskirjailijoista
Kuva Pietarista, jonka kaduilla mainostetaan kansainvälistä filmifestivaalia tällä enkelijulisteella
1.
2.
Jotta tulee varmasti kaupallinen menestys, täytyy ensin perustaa se kirjailijoiden kaunistamisklinikka. Siellä tuleva naispuolinen menestyskirjailija leikataan, muokataan, värjätään ja maalataan, jotta hän muistuttaa menestyskirjailijatarta, jonka voi lähettää mainostamaan teostaan.
Mieskirjailijan taas kuuluu olla hiukan rähjäinen, jännittävä tyyppi, jolla on pussit silmien alla, kumara ryhti, tukka harventunut tai ainakin huonosti leikattu, kulunut puku, sillä työmies on työnsä näköinen. Olen nähnyt komean mieskirjailijan viimeksi silloin, kun Paul Aster oli nuori. Mutta hän näki silloin nälkää. Vasta harmaantunut väsyneen näköinen Auster on menestyskirjailijaksi sopiva.
Mutta naisen tulee olla pirteä, rusoposkinen, hoikka, hymyilevä, olipa hänen työnsä mitä hyvänsä, traktorin ajamista NL:n loputtomilla viljavainioilla tai tiiliskiviromaanien kirjoittamista joka vuosi kevyellä naisenkädellään.
Kunniaa kravaateille
Kuvassa Josip_Juraj_Strossmayerin patsas Zagrebissa lokakuun 18. päivänä 2007. Kuvanveistäjä oli Ivan Mestrovic (1883–1962)- kroatialais-amerikkalainen kuvaveistäjä, jota monet pitävät suurimpana kuvanveistäjänä renessanssin jälkeen. Kuva: Anna Amnell
Jo muinaiset roomalaiset käyttivät liinaa kaulassaan merkkinä siitä, mihin sotajoukkoon kuuluivat. Huivi on kelvannut yhtä hyvin neuvostopioneereille kuin partiolaisille tai amerikkalaisille karjapaimenille.
Nimi 'kravatti' tuli 1600-luvulla kardinaali Richelieun joukoissa taistelevien kroatialaisten palkkasotureiden värikkäistä kauniista kaulahuiveista, jotka saattoivat olla silkkiä, pellavaa tai jotain karkeampaa kangasta.
Kroatialaiset viettävät lokakuun 18.päivä kansallista kravattipäivää. Siellä voi nähdä patsaillakin kirkkaanpunaisen pitkän ja kapean huivin, joka on kietaistu kaulalle.
Kravaattien kotimaa: kuvia superkravaateista kroatialaiseen tyyliin.:)
Kuvien järjestelyä ja pohdintaa turistina olosta
Kuvassa auto vuodelta 1896. Pietari-Paavali -linnoituksen museo.
Olen ottanut jälleen paljon kuvia. Tämä on jo seitsemäs päivä matkalla, ja neljä päivää on jäljellä. Koetan järjestellä ja siistiä valokuvia. Mieheni on mennyt Jusupovin palatsia ja sen ympäristöä tutkimaan. Aion tehdä sinne myöhemmin hänen kanssaan lyhyemmän kierroksen. Teimme näin Pietari-Paavali -linnoituksen kanssa, ja se systeemi toimi hyvin.
Matkoilla ymmärtää aina, miksi naiset ja miehet kilpailevat yleensä olympialaisissa eri sarjoissa. Aikaisemmin saatoin olla mieheni ja lasteni kanssa koko päivän kiertämässä jotain kaupunkia, välillä lounas- ja kahvitauot. Nyt kaksi tuntia kerrallaan on ihanne, kolme on jo rasittava. Lisäksi voi olla iltakävely jossain lähikaduilla, jonne ei tarvitse matkustaa metrolla.
Minusta sekä Berliinin että Pietarin metrot ovat rasittavia, sillä niissä joutuu kävelemään pitkiä matkoja, kulkemaan paljon portaissa ja Pietarissa lisäksi seisomaan pitkään rullaportaissa, sillä metro on hyvin hyvin syvällä. Viihdykettä suovat värikkäät mainokset ja matalalla äänellä lausutut venäjänkieliset kuuluutukset, joita ei ymmärrä, mutta jotka vaikuttavat siltä, että niiden lukija nauttii omasta äänestään ja kielensä kauneudesta.
Kummassakin kaupungissa näkee vanhan suurkaupungin kulttuurin: vaikka metro olisi kuinka täysi hyvänsä, aina nuoret naiset ja miehet antavat istumapaikan vanhemmille ihmisille.
Pietarissa 2012 ja 2013
Olen ottanut jälleen paljon kuvia. Tämä on jo seitsemäs päivä matkalla, ja neljä päivää on jäljellä. Koetan järjestellä ja siistiä valokuvia. Mieheni on mennyt Jusupovin palatsia ja sen ympäristöä tutkimaan. Aion tehdä sinne myöhemmin hänen kanssaan lyhyemmän kierroksen. Teimme näin Pietari-Paavali -linnoituksen kanssa, ja se systeemi toimi hyvin.
Matkoilla ymmärtää aina, miksi naiset ja miehet kilpailevat yleensä olympialaisissa eri sarjoissa. Aikaisemmin saatoin olla mieheni ja lasteni kanssa koko päivän kiertämässä jotain kaupunkia, välillä lounas- ja kahvitauot. Nyt kaksi tuntia kerrallaan on ihanne, kolme on jo rasittava. Lisäksi voi olla iltakävely jossain lähikaduilla, jonne ei tarvitse matkustaa metrolla.
Minusta sekä Berliinin että Pietarin metrot ovat rasittavia, sillä niissä joutuu kävelemään pitkiä matkoja, kulkemaan paljon portaissa ja Pietarissa lisäksi seisomaan pitkään rullaportaissa, sillä metro on hyvin hyvin syvällä. Viihdykettä suovat värikkäät mainokset ja matalalla äänellä lausutut venäjänkieliset kuuluutukset, joita ei ymmärrä, mutta jotka vaikuttavat siltä, että niiden lukija nauttii omasta äänestään ja kielensä kauneudesta.
Kummassakin kaupungissa näkee vanhan suurkaupungin kulttuurin: vaikka metro olisi kuinka täysi hyvänsä, aina nuoret naiset ja miehet antavat istumapaikan vanhemmille ihmisille.
Pietarissa 2012 ja 2013
keskiviikkona, syyskuuta 18, 2013
Makrokuvat 113: 'takana'
Pietarilaisia koulutyttöjä
Ovatkohan nämä siskokset vai onko heillä koulupuvut? Keskustelin menomatkalla junassa pietarilaisen naisen kanssa, joka kertoi, että hänen kouluaikanaan oli kaikilla koulupuvut, alaluokkalaisilla ruskeat, lukiolaisilla tummansiniset. Hän kertoi, että nykyään koulut päättävät, käytetäänkö koulupiukuja. Näin kirjakaupassa lapsia, joilla oli kauniit tummansiniset koulupuvut.
Kodikasta Pietarissa
Nukkekodin keittiö Pietari-Paavali -linnoituksen museossa.
Koko kansio tästä monikerroksisesta nukkekodista
Koko kansio tästä monikerroksisesta nukkekodista
tiistaina, syyskuuta 17, 2013
Turistin jalat
Kolmen tunnin kiertely Pietarin ja Paavalin linnoituksessa oli viedä turistilta jalat alta.
Tuli mieleen Suomenlinna, joka on myös vanha linnoitus jossa riittää kiertämistä.
Linnoituksen kahvila-ruokalassa jalat palautuivat ennalleen ja teimme uuden seikkailun: palasimme kimppabussilla. Halpa ja hauska ratkaisu. Onneksi tunnistimme keskustasta erään maamerkin nimittäin Suomen konsulaatin "viisumikujan", ja sieltä ei ollut enää kovin pitkä matka majapaikkaamme.
Laitan myöhemmin kuvia kahdesta kohteesta, kirkosta jonne tsaariperheen jäsenet on haudattu ja erinomaisesta museosta, jossa on myös kauniita esineitä 1800- luvulta ja 1900-luvun alusta.
Aurora-blogissa on jo muutamia Jugend-tyyliä olevia (art nouveau) -esineitä ja Lucia Olavintytär -blogissa kuva tuohikirjoituksesta 1200-luvulta!
Myös kaikkea mitä eteen tulee:)
http://aurorakirjat.blogspot.fi (uusi jugend -lasimaalaus otsikkokuvana)
http://amnellinlucia.blogspot.fi
fi:n paikalla on välillä ru, en tiedä, milloin mitenkin.
Tuli mieleen Suomenlinna, joka on myös vanha linnoitus jossa riittää kiertämistä.
Linnoituksen kahvila-ruokalassa jalat palautuivat ennalleen ja teimme uuden seikkailun: palasimme kimppabussilla. Halpa ja hauska ratkaisu. Onneksi tunnistimme keskustasta erään maamerkin nimittäin Suomen konsulaatin "viisumikujan", ja sieltä ei ollut enää kovin pitkä matka majapaikkaamme.
Laitan myöhemmin kuvia kahdesta kohteesta, kirkosta jonne tsaariperheen jäsenet on haudattu ja erinomaisesta museosta, jossa on myös kauniita esineitä 1800- luvulta ja 1900-luvun alusta.
Aurora-blogissa on jo muutamia Jugend-tyyliä olevia (art nouveau) -esineitä ja Lucia Olavintytär -blogissa kuva tuohikirjoituksesta 1200-luvulta!
Myös kaikkea mitä eteen tulee:)
http://aurorakirjat.blogspot.fi (uusi jugend -lasimaalaus otsikkokuvana)
http://amnellinlucia.blogspot.fi
fi:n paikalla on välillä ru, en tiedä, milloin mitenkin.
Olin ajatellut pitää päiväkirjaa
Olin ajatellut pitää päiväkirjaa tällä matkallani, mutta siitä ei ole tullut mitään. Käymme joka päivä jossakin, jos emme muualla niin kävelyllä jollakin läheisistä puistokaduista. Esplanaadien keskellä on vähän väliä tällaisia puistonpenkkejä, joille voi istahtaa ihailemaan vanhoja kauniita taloja, joita riittää.
Luen Hannu Mäkelän romaania Pushkinin enkeli ja tajuan, että hänen täytyy osata todella hyvin venäjää, kun pystyy suomentamaan Pushkinia. Tunnelma kirjassa on erinomaisen outo ja hauska. Pitänee pistäytyä kahvilassa, jossa Pushkin kävi viimeisenä elinpäivänään.
Luen Hannu Mäkelän romaania Pushkinin enkeli ja tajuan, että hänen täytyy osata todella hyvin venäjää, kun pystyy suomentamaan Pushkinia. Tunnelma kirjassa on erinomaisen outo ja hauska. Pitänee pistäytyä kahvilassa, jossa Pushkin kävi viimeisenä elinpäivänään.
maanantaina, syyskuuta 16, 2013
Kaunista arkea Pietarissa
Pietarin keskustassa on kaikkialla kauneutta, osittain rappeutunutta ja kulunutta, ja monissa paikoin rakennuksia entistetään ja rakennetaan uuttakin täysin entisen näköiseksi. Esimerkiksi kaikki katulamput ovat täsmälleen oikeaa tyyliä. Helsingissähän katulamput pilaavat usein muutoin hienon näkymän.
Itä ja länsi kohtaavat
Itä ja länsi kohtaavat jatkuvasti pietarilaisissa katumainoksissaja myymälöissä, keisarillisen Venäjän aika ja länsi.
Neuvostoaikaa en tunnista muualla kuin metroissa, jotka ovat valtavan syvällä, ja syvimmät niistä tuoksuvat suolle.
Neuvostoaikaa en tunnista muualla kuin metroissa, jotka ovat valtavan syvällä, ja syvimmät niistä tuoksuvat suolle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Luen täällä Pietarissa Hannu Mäkelän kirjaa Pushkinin enkeli, jossa runoilija sanailee suojelusenkelinsä kanssa kuolinpäivänään ennen kaksintaistelua. Olen vasta alkupuolella kirjaa, joten en tiedä, millainen enkeli se Pushkinin enkeli loppujen lopuksi oli.