tiistaina, elokuuta 22, 2017

Pienen pieni



Pikkuriikkiset alle 2cm
http://pienilintu.blogspot.fi/2017/08/pikkuriikkisia-makrotex.html

Kauniin mutta myrkyllisen marjakuusen marjoja. Marjan sisällä oleva siemen on myrkyllinen.

keskiviikkona, elokuuta 16, 2017

Teemu Laajasalo on Helsingin uusi piispa



Teemu Laajasalo Helsingin piispaksi! Äänet: Laajasalo 795, Hallamaa 388 ja Hintikka 359. Onnittelut!
Hän astuu virkaan syksyllä marraskuun 1.päivänä. Photo: Anna Amnell
YLE

tiistaina, elokuuta 08, 2017

Iisalmen kirkonkylän kansakoulu 140 vuotta



This wooden building was the first permant school (1877) in Iisalmi area, Finland. Before that the teacher held school for several weeks in different areas at the farms
Iisalmen kirkonkylään perustettiin koulu vuonna 1877. Vasta seuraavana vuonna perustettiin Iisalmen kaupunkiin koulu. Rakennuksen keskiosan oli rakennuttanut lukkari Hahl. Siihen rakennettiin sivuosat, joissa oli kummassakin luokka. Keskiosasta tuli johtajaopettajan asunto. Tätä ennen oli ollut vain kiertokouluja.
Katso hakusanoilla löytyvät muut kirjoitukset.
Iisalmen seudun ensimmäisen koulun 
Kirkonkylän koulun perustamisen 140-vuotisjuhla
13.8.2017 ALKAEN KLO 13
KIRKONSALMEN KIVIKOULULLA (Koulutie 4)



Ensimmäinen Iisalmen kirkonkylän kansakoulu Kirkonsalmelta päin kuvattuna. Tämä kaunis rakennus purettiin 1960-luvulla, ja tilalle rakennettiin uusi talo,



Kivikoulu 40-luvulla sota-aikana ja pitkäaikaisen johtajaopettajan Aaro Pekkarisen lapset Tuulikki, Kaija, Erkki ja Matti (joka otti vuonna 1988 perheensä kanssa käyttöön äitinsä opettaja Lempi Aurora Pekkarisen tyttönimen Amnell.)



Kivikoulu (1930) , 87 vuotta
Myöhemmin samalle laajalle tontille rakennettiin tämän kauniin puurakennuksen lisäksi "uusi koulu", kivirakennus (1930).
Tämä rakennus on hellyydellä kunnostettu Kivikouluthdistyksen toimesta.
Iisalmen Kirkonkylän koulun perustamisen 140-vuotisjuhla
Iisalmen seudun ensimmäisen koulun
Kirkonkylän koulun perustamisen 140-vuotisjuhla
13.8.2017 ALKAEN KLO 13
KIRKONSALMEN KIVIKOULULLA (Koulutie 4)
Juhlassa julkistetaan Kivikoulun historiikki
Keltainen koululaukku
Kahvitarjoilu
TERVETULOa!

Katso Kari Jalkasen kuvat Kivikoulun kunnostamisesta!
https://karijalkanen.kuvat.fi/kuvat/Pro+Kirkonkylän+koulu++su+25.9.2011+Iisalmi/

Makrotex: Elokuu

509

Makrotex: Elokuu. August
Tätä odotamme: marjat, vihannekset ja hedelmät. Omenat Haikon kartanon pihalla elokuun lopulla.

sadepisarat

Sateet tulevat


Autumn is here


Syksy on pian kaupungissa.


ruska


Syksyn lehdet


pihlajanmarjoja 6.8.2016 Suomenlinnassa


Pihlajanmarjoja Suomenlinnassa


vesimelonit Torontossa

Ihan muistoksi vaan: Vesimeloneja Torontossa italialaisessa kaupunginosassa.

maanantaina, heinäkuuta 31, 2017

Makrotex. Luonto

Kansallisooppera kesällä

Kansallisooppera kesällä Töölönlahden puolelta.


Oopperatalo

Heijastus
Makrotex Luonto  Nature in Helsinki
Luonto kaupungissa


Töölönlahden rannalla

Töölönlahden rannalla viihtyvät linnut

Töölönlahden rannalla

Ruusu heinäkuussa


Töölönlahden ranta

Hanhikesä

Töölönlahden rannalla

Levollinen keidas suurkaupungissa

maanantaina, heinäkuuta 24, 2017

Makrotex: Marja

mansikat

berries as food

Russian honey cake

food and decoration: Russian honey cake with a strawberry and a boysenberry (Moscow, Patriarch's Ponds)
"He hired the first cab he met and told the driver to go to Patriarch's Ponds, where the widow Bazdeev's house was." (Tolstoy: War and Peace")

Makrotex-kuva: Marja/Berry


maanantaina, heinäkuuta 17, 2017

perjantaina, heinäkuuta 14, 2017

My Helsinki


Pidän Helsingistä. Siihen liittyy niin paljon muistoja. Se on myös hyvin kaunis kaupunki.
I love Helsinki. There are so many memories. It is also a beautiful city.

keskiviikkona, kesäkuuta 28, 2017

Blogisisko ® Anna Amnell: Uskalla ruveta kirjailijaksi

1991, 1.painos, 1992 toinen painos 1. Aurora-kirja

Helsinki, Toronto, Terijoki, Pariisi, Belle Epoque, sortovuodet, 1900, art, friendship, love
Cadillac-ruusuja vuonna 1991 esikoisteoksen ilmestyttyä
Blogisisko ® Anna Amnell: Uskalla ruveta kirjailijaksi: 1991, 1.painos , a photo by Anna Amnell on Flickr. Optimistinen kirjailija sai kukkia,  Cadillac-ruusuja, ensimmäisen kirjan ilmestymise...

sunnuntaina, kesäkuuta 25, 2017

Opiskelin uskontotiedettäkin

A statue

Herttainen "Lady Buddha", jonka ostin mieheni kanssa lahjakaupasta Toronton kiinalaisesta kaupunginosasta, jossa kävimme usein aterialla  mieheni vapaapäivänä. Kauppias oli hienostunut vanha herra, ja kauppa oli tyylikäs. Ajattelin jo alkujaan laittaa tämän astiakaappiin kukka-astioiden joukkoon. Mielenkiintoni buddhalaisuuteen liittyi esineisiin ja rakennuksiin.

Kirjoitin toisen kirjoitukseni Suomen Kuvalehteen opiskeluaikana, mutta en ole luetteloinut sitä aikaisemmin. [Buddhan lähettiläs. (Nyanaponika) - Suomen Kuvalehti n:o 43. 26.10.1973 [nimimerkillä M.P. , piti olla P.P. = Pirkko Pekkarinen. M-kirjain tuli mieheni Matin nimestä, sillä hän vei/kuittasi jutun.] Haastattelin Aasiassa asuvaa saksalaista budhalaismunkkia, joka oli käymässä Suomessa.

Opiskelin valmistuttuani jonkin aikaa myös uskontotiedettä, joka on vertailevaa uskontojen tutkimista, ja haastattelu liittyi opintoihini. Uskontotiedettä opetti nuori professori Juha Pentikäinen, jolla oli amerikkalaistyylinen luonteva opetustapa. Opinnot jäivät kesken, kun muutin perheeni kanssa Kanadaan, jossa suunnittelin alussa tekeväni tutkimuksen intiaani- ja inuit-lasten asemasta heidän perinteisessä uskonnossaan.

Olin käynyt jo Helsingissä  kuuntelemassa erään luentosarjan teologisessa tiedekunnassa. Luento käsitteli turvallisuudentunnetta suurissa maailmanuskonnoissa, ja sen piti dogmatiikan professori Osmo Tiililä [1904-1972] , sivistynyt ja miellyttävä mies, vanhan ajan kohtelias herrasmies, joka oli myös kaunokirjallisuudesta kiinnostunut. Tiililä oli tehnyt aikoinaan samasta aiheesta. väitöskirjan  Hän käsitteli luentosarjassaan kaikkia näitä uskontoja hienotunteisesti.  Se oli hyvä malli, jonka omaksuin.

Kävin kerran Tiililän kotona Kampissa ja kysyin hänen mielipidettään muun muassa Francois Mauriacin romaanista Käärmesolmu, josta tein yhden kirjallisuuden seminaariesitelmistäni Maija Lehtosen seminaariin. Tiililä sanoi, ettei ehdi lukea niin paljon kaunokirjallisuutta kuin haluaisi, mutta seuraavalla luennolla hän käsitteli sitä romaania.  Sellaisiakin professoreita oli. Opiskelin myös sosiologiaa, ja Tiililän hyvä ystävä professori Waris oli sosiologi. Siitäkin keskusteltiin.

Sekä mieheni että minä olimme ihastuneet Tiililän kodissa oleviin eri uskontoja esitteleviin figuriineihin. Ne olivat käsittääkseni vanhoja ja arvokkaita. Niistä saimme mieheni kanssa idean koota samanlainen kokoelma, ja lapsemme ja lähisulaisemme ovat lisänneet pientä kokoelmaamme, joka on tällä hetkellä kaapeissa. Hyvä niin, sillä kun kuvasin äsken Lady Buddhaa, yksi monista pikkukäsistä katkesi [kuvassa käsi on vielä tallella] . Hän on ollut minulle ahkeran kotiäidin symboli, kädet eivät riitä päivän töihin.
[Buddha-sana tarkoittaa ketä hyvänsä henkilöä, joka on saavuttanut tietyn asteen buddhalaisuudessa. Nin ainakin alkuperäisessä theravada-buddhalaisuudessa.]

Vaihtoehtoinen historia

2010-Berliini1

Olen ajatellut usein, millainen olisi 1900-luku ollut, jos ei olisi ollut ensimmäistä ja toista maailmansotaa tai Venäjän vallankumousta ja sen seurausta Suomen historiassa. Tämä tuli taas mieleen, kun luin Jukka Kemppisen blogikirjoitusta "Kuvilta muistaminen" hänen katsottuaan vanhoja kaitafilmejä. (18.6.2017).

:
"Jokaisessa suvussa näyttää olevan vaihtoehtoinen historia."  Samoin on vaikkapa Euroopalla: "Musta surma eli paiserutto aiheutti hurjia muutoksia taudin saaneiden solukossa ja tulos oli kolmannekselle Euroopan väestöstä äkillinen ja lopullinen tuho, minkä jälkeen mikään ei ollut enää entisensä."

Kemppisen mukaan uskonpuhdistus ja tieteellinen vallankumous olivat mustan surman suoria, kausaalisia seurauksia.


Musta surma Suomessa. Koulujen opetustaulu. Yllä mustan surman ajan lääkärin naamio Berliinin historiallisessa museossa,

lauantaina, kesäkuuta 17, 2017

tiistaina, kesäkuuta 13, 2017

AURORA: Sara Wacklin


AURORA: Sara Wacklin: Luin historiallisia romaanejani varten myös sukuhistoriaa. Äitini isä pelimanni ja suksimestari Jaakko (Jakob)  Rytkönen oli kotoisin...

AURORA: Katse alas tornista Ljubljanaan

AURORA: Katse alas tornista Ljubljanaan: Sankarillisin tekoni: kiipesin ylös tähän 400 metriä korkeaan torniin. Mitä näinkään? kauniin kaupungin, jossa olen ollut kahdesti, s...

maanantaina, kesäkuuta 12, 2017

Puut ja myrsky Aurora-kirjoissa

Untitled

On kiinnostavaa seurata puiden kasvua. Nykyinen kotikatumme on osittain bulevardi, sillä sitä reunustavat korttelin verran puistolehmukset. Kahdeksan vuoden aikana ne ovat kasvaneet reippaasti. Yksi alkoi kuivua, ja siitä oli katkaistu latva. Ilmoitin kaupungin puisto-osastolle, ja puu hoidettiin kuntoon.

Edellinen kotimme oli Johanneksenpuiston reunalla, ja kahdenkymmenen vuoden aika lehmukset kasvoivat niin suuriksi, että niiden yli ei nähnyt enää puiston toisella puolen olevia rakennuksia edes kuudennesta kerroksesta, jossa asuimme.


A Room With a View in Helsinki

Johanneksenpuisto ja muistot Toronton laaksoista inspiroivat minut kirjoittamaan Aurora-kirjat.

Olen kuvannut jostain syystä myrskyä kaikissa Aurora-kirjoissani. Siinä on symboliikkaa: 1900-luvun alun yhteiskunnan myrskyisä muutos tai oikeammin sen tulon tietoisuus kirjoittajan ja lukijan alitajunnassa on keskeinen näissä kirjoissa. Olen käyttänyt kuvauksissa myös omaa kokemustani. 


Kerran yksi lehmuksista kaatui silmieni edessä. On pelottavaa nähdä, kun myrsky alkaa, puut alkavat heilua kuin joku ravistelisi niitä ja suuri puu kaatuu rytisten.


Olin Korkeavuorenkadulla kuudennessa kerroksessa sijaitsevan asuntomme avoimen ikkunan ääressä, kun edessäni olevassa Johanneksen puistossa alkoi aivan yhtäkkiä myrsky. Se oli pelottava kokemus. 

Ensin kuului, kuinka tuuli yhtäkkiä kiihtyi. Kuudennesta kerroksesta katsottuna näytti siltä, niin kuin puut olisivat nousemassa ylös juuriltaan ja puisto olisi lähdössä liikkeelle. Sitten kaatuikin yksi puista rytisten ja kuului huuto. Myrsky oli hetkessä ohi. Valtava puu oli maassa.

Suljin ikkunan ja juoksin aamutakkisillani alas puistoon katsomaan, oliko joku jäänyt puun alle. Onneksi paikalla ei ollut ketään. Helsingin kaupungin puisto-osaston miehet olivat hetkessä puistossa.

Siirsin tämän myrskyn alkamisen havainnon kirjaani. Siinä puut eivät kaadu - vielä, 1900-luvun alku Terijoella:

Eivät Olga ja Elisabet pelänneet enää myrskyä, vaan katselivat usein sen alkamista parvekkeelta [Terijoen huvilalla]. Ensin linnut lentelivät levottomina edestakaisin puitten yläpuolella. Sitten tuuli alkoi kieputtaa kuivuneita lehtiä ja oksia ja nosti niitä yhä ylemmäksi aivan puitten latvoihin asti. 
  Kun puut alkoivat huojua ja taivas muuttua synkäksi, oli aika rynnätä sisään. Tytöt polvistuivat ikkunan edessä olevalle sohvalle ja toisiinsa nojaten ihailivat salamoita ja kuuntelivat kaatosateen ropinaa katolla.
(Aurora ja Pietarin serkut, 1993, myös yhteisnide Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3)

Pohjois-Amerikassa sään muutokset ovat olleet aina rajuja. Vanha siirtolainen kertoo laivalla ensimmäisessä Aurora-kirjassa:

 Ei käy pitkäksi aika Amerikassa. Aina jotain tapahtuu, jos ei hyvää niin pahaa, tulee vaikkapa pyörremyrsky ja vie tuvan oven mennessään.
(Aurora –Vaahteralaakson tyttö, 1991, 2. painos 1992)

Myrsky on juonen alkuun paneva voima kolmannessa Aurora-kirjassa Aurora ja Villikyyhkysten aika. Kirja alkaa myyttiseltä Niagaralta ja mullistaa laakson reunalla olevan talon ihmisten elämän. Ollaan edelleen 1900-luvun alussa, ensimmäiseen maailmansotaan ja vallankumousten aikaan on vain muutama vuosi:



Don Valley, Toronto

Laakso, josta olen kertonut kirjoissani. 
Kevätmyrsky lähti liikkeelle Niagaralta ja pyyhälsi vaahtopäät aallot kintereillään Ontariojärven toiselle puolen Torontoon. Se repi kattopeltejä, kiskoi puita juurineen ja ravisteli kaupungintalon kellotornia niin kovaa, että kivinen koira irtosi tornin seinämästä ja loikkasi villinä vapauteen. Myrskytuuli riensi sitten kaupungin ulkopuolelle vihreille kukkuloille ja sukelsi syvälle tummaan laaksoon.
  Kyhmyinen villiomenapuu natisi rajuilmassa, muutama kiemurainen oksa taittui ja lensi laakson pohjalla juoksevalle purolle, mutta omenapuu ei murtunut. Se oli kokenut pahempiakin myrskyjä.
  Ukkonen jyrisi ja salamoi. Korkeat sokerivaahterat huojuivat laakson reunoilla, vanha hemlokki kaatui rytisten ja puitten juurilla pesissään kyyhöttävät pesukarhut ja haisunäädät vapisivat pelosta.
  Salamat välähtelivät ja valaisivat laakson reunalla kohoavaa isoa kartanoa. Myrsky alkoi riehua tuulen ja sateen pieksämissä suipoissa torneissa. Valot sammuivat kartanosta. Myrskytuuli kolisutteli kattoa ja kieppui parvekkeilla. Se lennätti ilmaan kokonaisen pilven kuivia oksia ja lehtiä puutarhasta ja kasvimaalta, heitti ne verannoille ja valurautapenkeille ja pujahti sitten alastomien marmorikerubien kannattelemaan sementtiruukkuun nauttimaan kaatosateesta.
(Aurora ja villikyyhkysten aika, 1995)




Yhteispainosta Aurora-kirjoista. 
Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3, yhteisnide kolmesta ensimmäisestä  kirjastani. Myös eKirja.  400 sivua. 2014.  
Sisältää kirjat Aurora Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995.

p.s. Myrskyt ovat usein hyvin rajuja Toronton laaksoissa, jotka ovat oikeastaan enemmänkin rotkoja (ravines).

sunnuntaina, kesäkuuta 11, 2017

Värikollaasi 82

Uimapuku

väripaletti: kirkas sininen, musta ja keltainen.

Uimapuku

1920-luvulla uimarannat ja rantaelämä tulivat tärkeiksi.
Blogissa Iisalmen uimapaviljonki ja tietoa Helsingin Hietalahden paviljonkia koskevasta tutkimuksesta.
https://blogisisko.blogspot.fi/2012/02/hietsun-paviljongista-helsinkilaisten.html

Uudet värikollaasit