Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
tiistaina, lokakuuta 31, 2006
Halloween
Photo: Anna Amnell
Halloween on kurpitsojen juhlaa. Nämä New Yorkin osavaltion maaseudun kurpitsahahmot muistuttavat minusta ajasta, jolloin pojan koltiaiset kaatoivat ulkohuusseja ja hinasivat hevosrattaita puuhun, jos heille ei annettu mitään hyvää syötävää Halloween-iltana.
Jack of lantern, Saituri-Jaakon kurpitsalyhty sytytetään taas. Hauskaa Halloween-viikkoa kaikille!
Tietoa Halloween-juhlasta ja muustakin koko perheelle ranskaksi.
Päivin Halloween-ideoita.
Valitan, en saa linkkiä toimimaan tekstissä. Mikä lienee vikana? Ehkä se, että siirryin Mozilla Firebirdiin. Ehkä palaan IE:hen. Koodit täytyy kirjoittaa itse.
maanantaina, lokakuuta 30, 2006
Ollako 'aamuntorkku' vai 'early bird'?
Aamunvirkulle taivas näyttäytyy kauniina
Lainaan aluksi Marja-Leena Rathjen blogikirjoituksesta. Sen jälkeen kun olen muuttanut Blogger Betaan ja Firefoxiin, ei linkitys tekstissä oikein onnistu. (Lopussa linkki)
Marja-Leena lainaa kanadalaisen kirjailijan Robertson Daviesin tekstiä käsitteestä "daylight saving", kellojen siirtämisestä päivänvalon hyödyntämiseksi:
"I don't really care how time is reckoned so long as there is some agreement about it, but I object to being told that I am saving daylight when my reason tells me that I am doing nothing of the kind. I even object to the implication that I am wasting something valuable if I stay in bed after the sun has risen. As an admirer of moonlight I resent the bossy insistence of those who want to reduce my time for enjoying it. At the back of the Daylight Saving scheme I detect the bony, blue-fingered hand of Puritanism, eager to push people into bed earlier, and get them up earlier, to make them healthy, wealthy and wise in spite of themselves." - Robertson Davies: The Diary of Samuel Marchbanks, 1947, XIX, Sunday
Kirjoitin Marja-Leenan blogiin suomeksi seuraavan kommentin:
Robertson Davies-lainaus on kiinnostava. Tuota tekstiä en ole kuitenkaan ennen nähnyt, vaikka olen muuta häneltä lukenut.
Olen aina ajatellut, että 'daylight saving' luotiin liike-elämän vaatimuksesta. Jos sitä oli jo 1940-luvulla, jolta tuo lainaus on, oli varmaankin kysymys enemmänkin vanhan ajan säästäväisyydestä kuten kirjailija arvelee.
Suomessa sanotaan, että "Aamun torkku illan virkku tapa talon hävittää". Itse olen juuri sellainen "aamun torkku".
Koulut alkavat Suomessa edelleen kello kahdeksalta. Se on ankeaa, sillä koko perheen pitää herätä aikaisin. Oli suunnaton helpotus, kun muutimme Kanadaan kouluikäisten lasten kanssa ja saimme nukkua aamulla myöhempään. Kanadasta palattuani olin aikuisopettajana ja järjestin tuntini alkamaan myöhemmin.
Nyt alan ehkä toipua noista ankeista aamuista ja ajatella, että pitäisikö sittenkin siirtää päiväjärjestyksensä aamupainotteiseksi.
Marja-Leena, kuten varmaankin arvaat, tästä tulee kommentista kirjoitus, kun tämä venyi näin pitkäksi.
(Olen muuttanut Blogger Betaan ja Firefoxiin, joten linkitys tekstissä ei oikein onnistu. Yritän kuitenkin.)
http://www.marja-leena-rathje.info/archives/weekend_time.php#comments
Tarinamaanantai 4: Näen tässä talossa mahdollisuuden
Kuva: Kaisa Ikola, Tarinamaanantai 4
Oli aikoja, jolloin tällainen ankea rakennus olisi nähty vain rumana ja toivottomana tapauksena. Ei enää.
Kun kaupungit ovat laajentuneet, vanhat laitakaupungin teollisuusalueet ovat muuttuneet kaupungin keskustaksi, ja keskustassahan halutaan asua. On lyhyt matka kirjakauppaan, teatteriin ja lempikahvilaan.
Vanha teollisuusrakennus nähdään nyt mahdollisuutena. Kuvittele tuon talon sisälle avaria huoneita, korkeita katedraali-ikkunoita ja ennen kaikkea paljon tilaa. Näen sinut seisomassa parvekkeella vilkuttamassa minulle. Ympärilläsi on kukkien paljous parvekkeella. Seiniä kiipeävät köynnökset ovat nyt muuttuneet hehkuvan punaisiksi. Muutamat orvokit ja ruusut kukkivat yhä. Kohta ripustat valot parvekkeelle. Sinun luoksesi mahtuu viettämään pikkujoulua.
sunnuntai, lokakuuta 29, 2006
lauantaina, lokakuuta 28, 2006
perjantaina, lokakuuta 27, 2006
Myrskyvaroitus
Kuva: Beesi
Harvinaisen tummia pilviä vähän yli neljältä.
Puolitoista tuntia aikaisemmin näytti taivas tältä.
Olen nähnyt ikkunastani, kuinka valtavan suuri puu kaatui hetkessä äkillisessä myrskyssä Helsingin Johanneksen puistossa. Ikkuna oli auki ja kuului ensin, kuinka tuuli yhtäkkiä kiihtyi. Kuudennesta kerroksesta katsottuna näytti siltä, niin kuin puut olisivat nousemassa ylös juuriltaan ja puisto olisi lähdössä liikkeelle. Tuli hetkessä mieleen, olikohan Shakespeare nähnyt jotain vastaavaa, jonka hän siirsi sitten näytelmäänsä.
Sitten kaatuikin yksi puista rytisten ja kuului huuto. Myrsky oli hetkessä ohi. Menin ulos. Siellä ei näkynyt ketään. Valtava puu oli maassa. Olisi tullut pahaa jälkeä, jos siellä olisi ollut paljon ihmisiä.
Tänään on annettu myrskyvaroitus. Varokaa kaatuvia puita ja tuulta.
torstaina, lokakuuta 26, 2006
Moniblogisuus Multiple blogs
Minulla on monia blogeja, ei kuitenkaan sataa, niin kuin saattaa olla joillakin Amerikassa. Siinä toivossa, että vähitellen voin yhdistää useita blogeja samaan osoitteeseen, olen niitä valmistellut. Bloggerissa onkin jo neuvoja siitä. (Multiple blogs)
Kategorioiden (labels) mahdollisuus Bloggerissa on muuttanut tilanteen helpommaksi. Nyt kyselevätkin monet, miten voi yhdistää useammat Blogger-blogit yhdeksi blogiksi. Odotan, että Bloggeriin tulee helppo liittäminen, jolloin voin yhdistää kaikki Blogisiskot (1, 2 ja 3). Huomaan, että tämä blogien yhdistäminen on yleinen ongelma, josta keskustellaan. Pääset kaikkiin Bloggerin blogeihini täältä profiilista eli henkilötiedoista.
Myös Vuodatuksessa on ollut puhetta siitä, että kaksi tai kolme blogia voisi olla yhdessä. En ole seurannut keskustelua viime aikoina, joten en tiedä, onko mitään uutta tullut esille.
Vain tämä Blogisisko 3, "Broken Star" (käsityöt) ja nukketaloblogi "Aurora's Home Auroran talo" ovat esillä tilaajamäärineen (eli Toplistalla). Laitoin nukketaloblogin listalle vasta eilen. Muut blogini ovat vain mukana, jotta voi nähdä, milloin niihin tulee uutta asiaa. Ne olivat välillä poissa Blogilistalta, joten ne ovat alkaneet tavallaan alusta.
Kausiblogeja ovat "Syksyblogi", johon kirjoittaminen loppuu ensilumen tuloon, ja Narniassa -blogi, joka tulee ajankohtaisemmaksi uuden Narnia-elokuvan lähestyessä, siis vuonna 2008. Kausiblogi on tavallaan myös Taivaanrannan maalari, johon on koottu kuvia taivaasta Helsingin yllä nähtynä tietystä ikkunasta. Talvikaudella kuvia ei varmaankaan tule paljon.
"Kirjoituslipastoihin" (Vuodatus ja Wordpress) oli koottu kommentteja, kirjoituksia yms. Olen laukkauttanut kummankin ja siirtänyt aineiston Blogisisko 2:een ja Kotisivublogiin.
"Kotikissat" kokoaa samaan blogiin suvun ja ystävien kissojen kuvia ja kissakohtaloita.
Kotisivublogi kertoo 1900-luvun alun elämästä sekä antaa kirjailijatietoaja linkkejä kirjoittamisesta. Lucia Olavintytär taas kertoo 1500-luvusta ja sitä aikakautta kuvaavista kirjoistani (uusin "Pako Tallinnaan" 2006) .
Olen ajatellut välillä lopettaa suurimmman osan blogeistani tai sulkea ne yksityisiksi, jollainen on uusimpaan kirjaprojektiini liittyvä blogi. Huomasin kuitenkin hämmästyksekseni, että suurimmalla osalla blogeistani on kohtalaisesti ja jopa runsaasti lukijoita, joten annan niiden olla. Ne näyttävät kiinnostavan joitakin lukijoita.
Löydät blogini näillä mainituilla nimillä Blogilistalla. Osa on esillä tuolla sivupalkissa. Kotisivullani on linkki useimpiin blogeistani. Siellä on vielä Amerikka-blogikin, jonka olen lopettanut ja siirtänyt aineiston tänne Bloggeriin.
Bloggaan, koska se on minusta hauskaa. Blogit ovat kansioita, joissa ei ole pölyä. Tärkeää on myös se, että tulee kirjoitettua koko ajan.
Mukavaa syksyä kaikille!
keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006
Tämä ei voi olla totta
Huomasin tänä aamuna, että monet ovat muuttaneet entisen Blogger-bloginsa Betaksi. He kertoivat, että se oli hankalaa. Siltä minustakin vaikutti, kun luin ohjeita. Siksi perustin tämän uuden blogin. Olin juuttunut jonnekin ilmaan juttuineni ja kuvineni. Uuden Beta-blogin perustaminen sujui hetkessä.
Tänä aamuna päätin kokeilla pienen nukketaloblogin muuttamista Betaksi. Tulostin muutamat sivut talteen ja ajattelin, että ei se varmaankaan onnistu.
Yllätys odotti. Blogissa kysyttiin haluanko vaihtaa. Olinhan nähnyt sen kysymyksen blogeissani ennenkin. Päätin nyt kokeilla. Blogger ilmoitti, että sähköpostiini tulee ilmoitus siitä, milloin blogini (siis 'blogs', kaikki blogini) on muutettu Betaan. Se saattaa kestää kauankin.
Ei kestänyt. Noin kymmenen minuutin kuluttua avasin sähköpostini ihan muista syistä. Yllätys! Kaikki blogini olivat muuttuneet Beta Bloggereiksi. Mitä minä niillä nyt teen?
Nähtävästi en mitään toistaiseksi. Heräsin yöllä korvasärkyyn. Se lakkasi, kun vain olin ylhäällä. Huomenna olisi esiintyminen kirjamessuilla. Katsotaan, mitä lääkäri neuvoo.
Tänä aamuna päätin kokeilla pienen nukketaloblogin muuttamista Betaksi. Tulostin muutamat sivut talteen ja ajattelin, että ei se varmaankaan onnistu.
Yllätys odotti. Blogissa kysyttiin haluanko vaihtaa. Olinhan nähnyt sen kysymyksen blogeissani ennenkin. Päätin nyt kokeilla. Blogger ilmoitti, että sähköpostiini tulee ilmoitus siitä, milloin blogini (siis 'blogs', kaikki blogini) on muutettu Betaan. Se saattaa kestää kauankin.
Ei kestänyt. Noin kymmenen minuutin kuluttua avasin sähköpostini ihan muista syistä. Yllätys! Kaikki blogini olivat muuttuneet Beta Bloggereiksi. Mitä minä niillä nyt teen?
Nähtävästi en mitään toistaiseksi. Heräsin yöllä korvasärkyyn. Se lakkasi, kun vain olin ylhäällä. Huomenna olisi esiintyminen kirjamessuilla. Katsotaan, mitä lääkäri neuvoo.
tiistaina, lokakuuta 24, 2006
maanantaina, lokakuuta 23, 2006
Kuumalla listalla +102.9 astetta
Tämä täytyy laittaa talteen, sillä tämä ei saata toistua.
Toivon, että vanhatkin tilaajat huomaavat muutoksen ja osoitteen vaihtumisen.
Toivon, että vanhatkin tilaajat huomaavat muutoksen ja osoitteen vaihtumisen.
Tupaantulijaiskahvit
Ei auttanut muu kuin perustaa Beta-blogi, jotta ei tarvitsisi odottaa enää tuntikausia blogin avautumista. Toivon, että voin siirtää myöhemmin aikaisempien Blogisisko-blogien aineistot tähän blogiin, johon saa kategoriat. Vähitellen.
Tämän nimi ja osoite on helppo muistaa.
Tämän kunniaksi tarjoan aamukahvit Tarinamaanantain kahvilassa Amnellin kabinetissa.
Olen yrittänyt jo muutaman kerran laittaa Kahvi-kirjoitukseni osoitteen, mutta se ei ole onnistunut. Katso sitä kommenttilaatikosta tai mene suoraan Kaisa Ikolan Tarinamaanantaihin ja sieltä Anna Amnellin kotisivublogiin, jossa se on.
Mukavaa alkanutta viikkoa ja tervetuloa tupaantulijaiskahville! Kahvi
sunnuntai, lokakuuta 22, 2006
Kaksi eri ilmastoa
Näyttää siltä, että Suomessa on ainakin kaksi eri ilmastoa. Savossa on jo lunta maassa, kuten sisareni kertoi äsken puhelimessa, ja täällä Helsingissä ruoho on vihreää ja lehti puussa. Syysrännät Helsingissä ovat enää kaukainen muisto.
Toivon kuitenkin, että saadaan lunta jouluksi, sillä silloin tulee vieraita ulkomailta. Mutta ovathan he lunta nähneet tarpeeksi omassa maassaan, muistutti poikani. Siitä huolimatta on mielessäni unelma kävelemisestä lumisella Esplanadilla vieraittemme kanssa.
Toivon kuitenkin, että saadaan lunta jouluksi, sillä silloin tulee vieraita ulkomailta. Mutta ovathan he lunta nähneet tarpeeksi omassa maassaan, muistutti poikani. Siitä huolimatta on mielessäni unelma kävelemisestä lumisella Esplanadilla vieraittemme kanssa.
Blogeja listalla 2
Huomaan, että oman blogilistan tekeminen on ihan mahdoton tehtävä minulle. Suuri joukko blogeja, joissa käyn jatkuvasti, oli vielä poissa. Luen mahdollisimman erilaisia blogeja vaihdellen. Menen blogeihin yleensä Blogilistan kautta. Liityn nyt siihen suureen joukkoon bloggaajia, joka ei enää pidä omaa blogilistaa sivupalkissaan.
Käsityöblogiin jäävät kuitenkin linkit, joista löytää informaatiota esimerkiksi nukketaloista.
Kiitos kirjoittajille ja lukijoille
perjantaina, lokakuuta 20, 2006
torstaina, lokakuuta 19, 2006
Totuus ei riipu meidän tietokyvystämme
t
Onko kissa olemassa, kun se on piilossa pöydän alla, joten en näe sitä eikä naapuri tiedä yleensäkään mitään sen olemassaolosta?
Totuus-keskusteluissa sekoitetaan jatkuvasti kaksi asiaa:
miten asiat ovat ja miltä ne meistä näyttävät.
Totuus on se, miten asiat ovat riippumatta ihmisten mielipiteistä ja tiedoista. Tähdet, dinosaurukset, kissat ja koirat ovat olemassa täysin meistä riippumatta.
Meidän tietämättömyytemme ei muuta totuutta, sillä totuus ei riipu meidän tietokyvystämme. Voimme lähestyä totuutta ottamalla asioista selvää. Toinen onnistuu siinä paremmin kuin toinen.
Täälläkin blogimaailmassa muotia olevassa postmodernissa ajattelussa lähdetään liikkeelle väärästä päästä eli ihmisen tietokyvystä eli siitä, miltä asiat saattavat ihmisestä näyttää.
Laitetaan rattaat hevosen eteen kuten sanoo osuvasti englantilainen filosofian professori ja Englannin National Committee of Philosophyn puheenjohtaja Roger Trigg.
Onko kissa olemassa, kun se on piilossa pöydän alla, joten en näe sitä eikä naapuri tiedä yleensäkään mitään sen olemassaolosta?
Totuus-keskusteluissa sekoitetaan jatkuvasti kaksi asiaa:
miten asiat ovat ja miltä ne meistä näyttävät.
Totuus on se, miten asiat ovat riippumatta ihmisten mielipiteistä ja tiedoista. Tähdet, dinosaurukset, kissat ja koirat ovat olemassa täysin meistä riippumatta.
Meidän tietämättömyytemme ei muuta totuutta, sillä totuus ei riipu meidän tietokyvystämme. Voimme lähestyä totuutta ottamalla asioista selvää. Toinen onnistuu siinä paremmin kuin toinen.
Täälläkin blogimaailmassa muotia olevassa postmodernissa ajattelussa lähdetään liikkeelle väärästä päästä eli ihmisen tietokyvystä eli siitä, miltä asiat saattavat ihmisestä näyttää.
Laitetaan rattaat hevosen eteen kuten sanoo osuvasti englantilainen filosofian professori ja Englannin National Committee of Philosophyn puheenjohtaja Roger Trigg.
Ei uskoisi lokakuuksi
Ulkona on kaunista, ja sisällä on lämmintä. Tällainen syksy kelpaa.
Paljon lisää kuviani Johanneksen kirkosta
Syksyblogi
tiistaina, lokakuuta 17, 2006
Orkideat lokakuu 2006
Edelleen kukassa kesästä asti ja vielä nuppuja.
Kuvia orkideoista Flickrissä
Valkoinen perhoskämmekkä on ollut kukassa vielä kauemmin. Samat kukat elokuussa: Perhoskämmekät kukkivat taas.
Kolmessa muussa orkideassa on nousemassa kukkavarsi. Jouluksi tulee kukkia.
Tiimityötä
Klikkaa kuvia, jotta näet ne suurempina.
Kissa haluaa olla huomion keskipisteenä niin kuin piei lapsi. Jos selaan nettiä tai kirjoitan blogeihin, se ei välitä siitä mitään. Mutta kun aloitan varsinaisen kirjoittamisen tai muistiinpanojen tekemisen erityiseen blogiini, se alkaa purra tietokoneen johtoja ja jopa varpaitani. Nyt se on alistunut tilanteeseen ja torkkuu tuossa "tietokonepöydän" alla.
Kissa on poikani ja miniäni Nestor, joka on taas meillä vieraana.
Lisää kuvia Nestorista.
Ikkunaiines postmodernismin pauloissa
"--fiktiivisessä maailmassa tässä [bloggaamisessa] operoidaan. --Ihmisellä on luontainen halu jahdata totuutta täällä virtuaalimaailmassakin."
Nämä hämmästyttävät lauseet luin äsken Ikkunaiineksen blogista.
Ei olisi pitänyt hämmästyä, sillä vanha tuttu postmoderni käsityshän tässä on kyseessä. Kirjoittaja esittää tosiasiana, että virtuaalimaailmassa ei ole totuutta. Hän on ristiriidassa itsensä kanssa, sillä silloin hänen oma lausuntonsakaan ei ole totta.
Tämä onkin se tilanne, jossa postmodernismi kompastuu omiin housuihisa. Totuudesta ei päästä noin vain eroon. Ei edes bloggaamisessa. Ennemmin tai myöhemmin salanimet ja nimimerkitkin paljastuvat. On itsepetosta kuvitella muuta.
Lisäys: Lukijan vihje:
Eero Tarasti: Esimerkkejä. Gaudeamus. Luku: Promenadilla Euroopassa eli postmodernin loppu. ss 123, 136.
"Teesi: Olemme siirtyneet postmodernista kaudesta 'uusvakavaan' kauteen."
Nämä hämmästyttävät lauseet luin äsken Ikkunaiineksen blogista.
Ei olisi pitänyt hämmästyä, sillä vanha tuttu postmoderni käsityshän tässä on kyseessä. Kirjoittaja esittää tosiasiana, että virtuaalimaailmassa ei ole totuutta. Hän on ristiriidassa itsensä kanssa, sillä silloin hänen oma lausuntonsakaan ei ole totta.
Tämä onkin se tilanne, jossa postmodernismi kompastuu omiin housuihisa. Totuudesta ei päästä noin vain eroon. Ei edes bloggaamisessa. Ennemmin tai myöhemmin salanimet ja nimimerkitkin paljastuvat. On itsepetosta kuvitella muuta.
Lisäys: Lukijan vihje:
Eero Tarasti: Esimerkkejä. Gaudeamus. Luku: Promenadilla Euroopassa eli postmodernin loppu. ss 123, 136.
"Teesi: Olemme siirtyneet postmodernista kaudesta 'uusvakavaan' kauteen."
maanantaina, lokakuuta 16, 2006
Uusia kaksikielisiä blogeja. New bilingual blogs
Kuva: Beesi
Ihmetteletkö pilviä, maiseman muuttumista vuodenaikojen mukaan maalla ja kaupungissa? Onko sinulla ehkä puutarha?
Puutarhattomana ja parvekkeettomana nojatuolipuutarhurina olen lukenut mielenkiinnolla puutarha-arkkitehdiksi valmistuvan puutarhurin Mika Karjalaisen blogia Alternative Arboretum. Idealistin mielimaisemia.
Mikan mottona on: "Puut ovat kuin runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle".
Mikan uusia kaksikielisiä blogeja ovat:
Maisema - Landscape, joka kuvaa yhden tietyn maiseman muodonmuutoksia eri vuodenaikoina, seuraa sään ja maiseman yhteyttä.
Maan povi - The Bosom of the Earth kuvaa vuodenaikojen vaihtumista urbaanissa ympäristössä.
Taivaankansi - Firmament "seuraa ja tutkii taivaan esteettisiä ja meteorologisia ominaisuuksia eri vuoden- ja vuorokauden aikoina. Kuvauskohteena ovat kaikenlaiset pilvet. Toteutus on kronologinen ja kuvataiteellinen. Kuvauskohteet; Espoo, Helsinki ja Hämeenlinna."
Bilingual blogs - ten commandments Näistä voimme saada joitain ideoita.
sunnuntai, lokakuuta 15, 2006
Siniset talot 3
Tämä kaunis sininen talo sijaitsee Helsingin Kaivopuistossa. Kuva: Anna Amnell
Klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana. Sieltä Flickristä löytyvät myös muut siniset kuvani ja sinisten kuvien ryhmä Blue Blue Blue.
Täällä Siniset talo 2
Bachia 60-ja 70-luvun Helsingissä
Opiskeluaikana minulle merkitsi paljon eräs pieni äänilevy, jota lainasin uudestaan ja uudestaan British Councilin kirjastosta. Se edusti monessa merkityksessä toista maailmaa kuin sen ajan Suomi. Myra Hess soitti siinä tunnetun pianosovituksen Bachin preludista "Jesu, bleibet meine Freude". Hienoja Bach -levyjä lainasimme jatkuvasti myös DDR:n kirjastosta. DDR oli ominut Bachin kuten Kemppinen mainitsee tänään kirjoituksessaan. (15.10.2006)
Myra Hess plays: arrangement for piano "Jesu, Joy of Man's Desiring" of the chorale prelude "Jesu, bleibet meine Freude" from Johann Sebastian Bach's Cantata No. 147 "Herz und Mund und Tat und Leben". Myra Hess plays: a new link here
Myra Hess plays: arrangement for piano "Jesu, Joy of Man's Desiring" of the chorale prelude "Jesu, bleibet meine Freude" from Johann Sebastian Bach's Cantata No. 147 "Herz und Mund und Tat und Leben". Myra Hess plays: a new link here
Me tulemme taas. Mainosvalojen paluu
Helsingin mainosvaloja kuutamoisena kesäyönä. Kuva: Anna Amnell
Tämän päivän Hesari kertoo, että Helsinki haluaa väriä katukuvaan ja suosii mainosvalojen paluuta.
"Suurin osa 1920-luvulta saakka Helsingissä palaneista neonvaloista revittiin alas totisen 1970-luvun alussa. Neonvaloja syytettiin karnevaalitunnelmasta ja niitä pidettiin räikeän kapitalistisina."
Markku Saksa: Reklaamitulista lisää väriä urbaanin iltaan. HS/Kulttuuri sunnuntaina 15.lokakuuta 2006.
lauantaina, lokakuuta 14, 2006
Onko muumioilla ihmisoikeudet?
Muinaisia asumuksia Ocmulgeessa
Kuva matka-albumistamme
Ocmulgee, Macon, Georgia "Kummunrakentajat" (moundbuilders) lähtivät Lousianasta ja levisivät Mississipin ja sen sivujokien laaksoihin varhaisella Mississipin kaudella noin 1000eKr. Ocmulgeen alueella heitä asui noin 900-950 j.Kr lähtien noin kolmen sadan vuoden ajan.
Kiihkein kulttuurienvälinen yhteentörmäys, jonka olen koskaan kokenut tapahtui Yhdysvalloissa. Olen kertonutkin siitä aikaisemmin. Haastateltavani ja keskustelutoverini oli perinteistä uskontoaan harjoittava intiaani. Me pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen ja keskustelime monista asioista. Hän purki sydäntään muun muassa kertomalla, että hän ei pidä siitä, että museoissa on muumioita. Puhuimme lähinnä egyptiläisistä faaraoiden muumioista.
"Miltä teistä tuntuisi, jos teidän poikanne olisi muumioituna museossa?" hän kysyi minulta. Sanoin, että 2000 vuoden kuluttua minusta ei tuntuisi todennäköisesti miltään. Mieleeni tulee nyt, että kun egyptiläisen faaraon muumio tuotiin Ranskaan, tilannetta käsiteltiin kuin valtiovierailuna. Intiaanit suojelevat esi-isiensä hautoja eivätkä halua muuttaa kotiseuduiltaan.
Olen kuvannut tämän ruukun Ocmulgeen museossa
Arkeologien työ vaikuttaa erityisen jännittävältä. Muistelen esimerkiksi sitä, miltä minusta tuntui, kun sain maya-kulttuurin kursseilla pitää varovasti kädessäni ikivanhoja esineitä, joita kanadalaiset arkeologit olivat kaivaneet esiin Etelä-Amerikassa.
Miten paljon jännittävämpää täytyykään olla, kun löydetään muinoin kuollut ihminen. Se järkyttää meitä syvästi. Ajatellaan vaikkapa sitä Alpeilta löytynyttä jäämiestä. Tiedämme, mitä hän söi viimeiseksi ateriakseen ja miten hän kuoli.
Amerikassa viime vuosien arkeologiset löydöt ovat tuoneet esille, että sillä mantereella on ollut eurooppalaisia ihmisiä jo hyvin paljon aikaisemmin, kuin on luultu, mm Kennewickin ihminen , joka lienee ollut eurooppalainen. Ihmisiä on nähtävästi muuttanut Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan monelta suunnalta eikä vain Aasiasta.
Yhdysvaltojen intiaaneilla on oikeus kieltää esi-isiensä tutkiminen. DNA-tutkimukset ovat jäänet monesti tekemättä tästä syystä. Hyvin monia eurooppalaisia on kuitenkin löydetty jo aikaisemmin. Tilanne on hyvin arka Yhdysvalloissa, sillä intiaaneilla on oikeus maa-alueihin nimenomaan sen vuoksi, kun heitä pidetään mantereen ensimmäisinä asukkaina. Mutta ovatko he ensimmäisiä asukkaita?
Vaikuttaisi siltä, että ihmiset ovat olleet aina hyvin liikkuvaa lajia. DNA-tutkimus tulee varmaankin antamaan paljon uutta tietoa tästä liikkuvuudesta. Mutta kenellä on oikeus muumioon ja sen tutkimiseen? Onko muumiolla ihmisoikeuksia? Onko sillä/hänellä oikeus tulla tutkituksi, tulla siksi mikä on ollut? Ja mitä tapahtuu, kun ja jos muumioita aletaan kloonata?
Ocmulgeen asukkaita
Kuvat matka-albumistamme.
'Himmeli', a Christmas chandellier made of straw.
'Himmeli' (takkrona av halm; Weihnachtsschmuck aus Roggenstroh) is an old medieval Christmas decoration made of straw. Himmeli's origin is perhaps the canopy, a decoration that was used to symbolize sky (Swedish 'himmel' =sky, heaven) in Medieval and Renaissance festivities. A canopy is still used in Greek Orthodox weddings in Finland. Picture: A wedding in Sweden in 1800's by C.G. Hellqvist.
Himmelin alkuperänä lienee taivaskatos, jota käytettiin keskiajan ja renessansin aikana juhlatilaisuuksisssa. Kuninkaallisissa juhlissa se saattoi olla kultakangasta ja maalauksin ja koruompelein koristettu. Troels-Lundin historiateoksen mukaan myös protestanttisissa häissä käytettiin ennen hääkatosta, kangasta jota pidettiin hääparin yläpuolella. Yllä osa C.G. Hellqvistin akvarellista, joka kuvaa häitä Flodan pitäjässä Taalainmaalla. Morsiustytöt ja sulhaspojat pitävät taivaskattoa morsiusparin yllä vihkitoimituksen aikana. Ortodoksisissa häissä näin tehdään edelleen.
'Himmeli', a modern sculpture where you can see the basic module of 'himmeli'.
PICTURES of how to make a 'himmeli'. Himmeli Instructions (in Finnish). Täydellinen himmelisivu. Tuula Taivassalo, Perhonjokilaakson kansalaisopisto. Arts and Crafts in Europe.
An easy instruction of 'himmeli'? Jus a few drawings tell it. By Girl Scouts. Partiolaisten ohje suomeksi.
You need an amazing amount of straw (e.g. rice straw) to make a large himmeli. You can practice by using plastic straws to make a colourful 'himmeli' for children's room.
Himmeli and other Finnish Christmas decorations. Everything about Finnish Christmas. Recipes.
päivitetty marraskuu/November 2012
perjantaina, lokakuuta 13, 2006
keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006
Kiertokysely : Missä kirjoitat?
Hups! Tänään kävi tässä blogissa 189 vierailijaa. Vain makasiinipalo toi teitä enemmän. Kiitos käynneistä.
Täällä esitetään kiertokysely työpöydästä.. Kyselijällä on siisti ja monipuolisesti varustettu työskentelytila.
Kirjoitan usein vuoteessa. Tietokoneeni ohjeiden mukaan kannettavan tietokoeen alla täytyy olla kova alusta, jotta ei tapahdu ylikuumentumista. Löysin kerran kirpputorilta kaksi hienoa kirjoitusalustaa. Toinen on sisarenpojallani toisella puolen maapalloa, toinen tässä. Ne olivat peräisin lakkautetusta pankista.
Käytän lukiessani ja kirjoittaessani loisteputkilamppua, jota voi kääntää tarpeelliseen kohteeseen. Kuten kuvasta näkyy, koneeseen kiemurtelee kaapelijohto toisen työhuoneen tietokoneesta. Sain lahjaksi myös langattoman yhteyden, mutta se on haihtunut jonnekin.
En käytä ollenkaan hiirtä, sillä se kipeyttää ranteeni. Kun lapseni käyttävät tätä konetta, he tuskaantuvat heti hiirettömyyteen ja hakevat jostain hiiren. Olen tottunut hiirettömyyteen. Alussa se oli vaikeaa, tietokonepasianssin peluu auttoi totuttelussa.
Tietokoneen vieressä lojuu yleensä kirjoja. Nyt Riitta Pylkkäsen väitöskirja "Säätyläispuku Suomessa vanhemmalla Vaasa-ajalla 1550-1620", löytö Mannerheimintien Arohongan antikvariaatista.
Vieressä on yleensä kamera, johto jolla kuvia saa siirrettyä koneeseen ja levyjä, joissa on kuvia. On yleensä myös kännykkä, hiusharja, kasvovoidetta, vihkoja, kyniä, joku lehti ja mikrokuituliina, jolla pyyhin pölyjä koneesta. Jossakin sanottiin, että tietokoneen näppäimistö on yhtä likainen kuin vessanpönttö.:)
Aivan uutta ovat puna-oranssi-siniset kansiot. Ostan aina uudet kansiot uuteen projektiin. Siten löytyvät tarpeelliset tiedot kansion värin perusteella.
Saan yleensä aina jonkinlaisen flunssan tai jopa keuhkoputkentulehduksen vanhojen paperien selaamisesta ja järjestelystä. En voisi istua kirjastoissa arkistoja penkomassa. Samasta kertoi myös historiantutkija ja nuorisokirjailija Kaisa Ikola blogissaan. Luen yleensä kirjoja ja otan paljon valokopioita kirjaston kirjoista ja laitan paperit kansoihin. Ostan hyvin paljon kirjoja. Alleviivaan niitä. Laitan lappuja niiden väliin.
Toivon, että tästä flunssasta ei tule keuhkoputkentulehdusta.
Tähän kannattaa lisätä, että aloitin syyskuussa yksityisen blogin, johon merkitse uuden projektin etenemisen, laitan valokuvia, muistiinpanoja ja linkkejä. Ei pölyä.
Olisi aika hauska idea ruveta kirjoittamaan sinne ensimmäistä versiota.
Täällä esitetään kiertokysely työpöydästä.. Kyselijällä on siisti ja monipuolisesti varustettu työskentelytila.
Kirjoitan usein vuoteessa. Tietokoneeni ohjeiden mukaan kannettavan tietokoeen alla täytyy olla kova alusta, jotta ei tapahdu ylikuumentumista. Löysin kerran kirpputorilta kaksi hienoa kirjoitusalustaa. Toinen on sisarenpojallani toisella puolen maapalloa, toinen tässä. Ne olivat peräisin lakkautetusta pankista.
Käytän lukiessani ja kirjoittaessani loisteputkilamppua, jota voi kääntää tarpeelliseen kohteeseen. Kuten kuvasta näkyy, koneeseen kiemurtelee kaapelijohto toisen työhuoneen tietokoneesta. Sain lahjaksi myös langattoman yhteyden, mutta se on haihtunut jonnekin.
En käytä ollenkaan hiirtä, sillä se kipeyttää ranteeni. Kun lapseni käyttävät tätä konetta, he tuskaantuvat heti hiirettömyyteen ja hakevat jostain hiiren. Olen tottunut hiirettömyyteen. Alussa se oli vaikeaa, tietokonepasianssin peluu auttoi totuttelussa.
Tietokoneen vieressä lojuu yleensä kirjoja. Nyt Riitta Pylkkäsen väitöskirja "Säätyläispuku Suomessa vanhemmalla Vaasa-ajalla 1550-1620", löytö Mannerheimintien Arohongan antikvariaatista.
Vieressä on yleensä kamera, johto jolla kuvia saa siirrettyä koneeseen ja levyjä, joissa on kuvia. On yleensä myös kännykkä, hiusharja, kasvovoidetta, vihkoja, kyniä, joku lehti ja mikrokuituliina, jolla pyyhin pölyjä koneesta. Jossakin sanottiin, että tietokoneen näppäimistö on yhtä likainen kuin vessanpönttö.:)
Aivan uutta ovat puna-oranssi-siniset kansiot. Ostan aina uudet kansiot uuteen projektiin. Siten löytyvät tarpeelliset tiedot kansion värin perusteella.
Saan yleensä aina jonkinlaisen flunssan tai jopa keuhkoputkentulehduksen vanhojen paperien selaamisesta ja järjestelystä. En voisi istua kirjastoissa arkistoja penkomassa. Samasta kertoi myös historiantutkija ja nuorisokirjailija Kaisa Ikola blogissaan. Luen yleensä kirjoja ja otan paljon valokopioita kirjaston kirjoista ja laitan paperit kansoihin. Ostan hyvin paljon kirjoja. Alleviivaan niitä. Laitan lappuja niiden väliin.
Toivon, että tästä flunssasta ei tule keuhkoputkentulehdusta.
Tähän kannattaa lisätä, että aloitin syyskuussa yksityisen blogin, johon merkitse uuden projektin etenemisen, laitan valokuvia, muistiinpanoja ja linkkejä. Ei pölyä.
Olisi aika hauska idea ruveta kirjoittamaan sinne ensimmäistä versiota.
Tuomas ja seitsemän kuolemansyntiä
Tuomas lajitteli synnit. Katolisen kirkon merkittävin teologi Tuomas Akvinolainen on vaikuttanut paljon mm James Joycen ja Umberto Econ tuotantoon. Gentile da Fabrianon maalaus. Katso täältä Hieronymos Boschin loistava maalaus seitsemästä kuolemansynnistä.
tiistaina, lokakuuta 10, 2006
Ikkunaiines ja Nono seitsemän kuolemansynnin kimpussa
Käsite seitsemän kuolemansyntiä on roomalaiskatolista teologiaa. Meillä protestanteilla ei sellaista ole eikä sitä ole raamatussa. Se on kuitenkin hyvin kiinnostava psykologinen ja kulttuurinen aihe.
Ikkunaiines on käsitellyt blogissaan omalla kirpeän railakkaalla ja omaperäisellä tavallaan seitsemää kuolemansyntiä. Hänen näkökulmansa aiheeseen on ollut yllättävä ja herättänyt keskustelua.
Valokuvablogista tuttu työryhmä on aloittanut uuden kollektiiviblogin Nono ja ilmoittanut jo aikaisemmin käsittelevänsä tätä aihetta. Mutta ideaan ei ole copyrightia. Miten pärjää Nono Iineksen jälkeen?
Nimimerkki Luke kirjoittaa ensimmäiseksi ylpeyden synnistä lähtökohtanaan portugalilaisen runoilijan Fernando Pessoan runo. (Antti Hynönen kertoo Kiiltomadossa Pessoan runoudesta.)
Käsitettä synti ei ole ilman uskontoa. Siitä oli kiinnostunut myös Pessoa. Jose Augusto Seabra kirjoittaa Unesco Courierissa, että Pessoa oli tuotannossaan "spirituaalisella löytöretkellä okkultismiin" apunaan ruusuristiläisyys. Hänen tavoitteenaan oli Portugalin "renessanssi", uuspakanallinen Portugali.
Nono puolestaan ilmoittaa, että toimituskunnalla ei ole mitään yhtenäistä aatteellista, uskonnollista tai poliittista linjaa.
Ikkunaiines on käsitellyt blogissaan omalla kirpeän railakkaalla ja omaperäisellä tavallaan seitsemää kuolemansyntiä. Hänen näkökulmansa aiheeseen on ollut yllättävä ja herättänyt keskustelua.
Valokuvablogista tuttu työryhmä on aloittanut uuden kollektiiviblogin Nono ja ilmoittanut jo aikaisemmin käsittelevänsä tätä aihetta. Mutta ideaan ei ole copyrightia. Miten pärjää Nono Iineksen jälkeen?
Nimimerkki Luke kirjoittaa ensimmäiseksi ylpeyden synnistä lähtökohtanaan portugalilaisen runoilijan Fernando Pessoan runo. (Antti Hynönen kertoo Kiiltomadossa Pessoan runoudesta.)
Käsitettä synti ei ole ilman uskontoa. Siitä oli kiinnostunut myös Pessoa. Jose Augusto Seabra kirjoittaa Unesco Courierissa, että Pessoa oli tuotannossaan "spirituaalisella löytöretkellä okkultismiin" apunaan ruusuristiläisyys. Hänen tavoitteenaan oli Portugalin "renessanssi", uuspakanallinen Portugali.
Nono puolestaan ilmoittaa, että toimituskunnalla ei ole mitään yhtenäistä aatteellista, uskonnollista tai poliittista linjaa.
maanantaina, lokakuuta 09, 2006
Mitkä ihmeen 'eaa' ja 'jaa' ? Kenen toimesta?
Lukiessani edellistä kirjoitustani varten Wikipediasta Pompeius Suuresta, huomasin että (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pompeius) suomenkielinen artikkeli poikkesi täysin muilla kielillä samasta aiheesta kirjoitetuista artikkeleista eräässä asiassa.
Suomenkielisessä Wikipedian artikkelissa ei käytetä länsimaisesta ajanlaskusta muotoa 'eKr' ja jKr'. Suomenkielisessä artikkelissa on outo "eaa" ja "jaa". Muissa kieleissä vastaavaa ei ole.
Tietääkö kukaan, mistä tämä omituinen käytäntö on peräisin? Sitä näkee jopa oppikirjoissa. Sehän ei edes tarkoita mitään täsmällistä. Se on 'ennen ajanlaskun alkua' Itkosen Uuden kielioppaan mukaan. Kenen ajanlaskun? Ajanlaskuja on vaikka kuinka monta.
Ilmiön taustaa (Itä-Eroopan maiden vastaava tilanne)
Olen keskustellut tästä aiheesta kielitaitoisten ystävieni kanssa. Kukaan heistä ei muista kieltä, jossa käytettäisiin tuollaisia omituisia muotoja.
Esimerkiksi ranskassa voidaan käyttää puheessa muotoa "meidän ajanlaskumme alussa" jne, mutta kirjoituksessa on eKr. ja jKr. vastaava muoto säilynyt (Né en 106 av. J.-C. , mort en 48 av. J.-C.)
Milloin nämä 'eaa' ja 'jaa' on otettu käyttöön ja kenen toimesta?
Huom! Lue uusimmat kirjoitukseni tästä samasta aiheesta! Ne käsittelevät asian eri puolia, mm Wikipediassa vallitsevaa erimielisyyttä "neutraalin" ilmaisun pakollisuuteen.
Lisäys
Wikipedia kertoo, että vastaavia yrityksiä on tehty ennenkin: Ranskassa vallankumouksen jälkeen, Tsekkoslovakiassa (kuukausien nimet, AD jäi) sekä Italiassa fasistien toimesta.
Kommenteissa mainittiin BP-ajoitus, radiohiiliajanlasku, jota käytetään arkeologiassa ja paleontologiassa.
Asiasta keskustellaan Wikipediassa. Saako sielläkin vähemmistö määräillä Suomea?
LISÄYS:
Englanninkielisissä maissa käytetään Anno Domini-merkinnän ohella jossain määrin myös CE ja BCE-merkintöjä. Nimitys "yhteinen ajanlasku" (common era) oli alkujaan käytössä kristillisestä ajanlaskusta uskontojen välisissä neuvotteluissa ja sai alkunsa kristittyjen kirkkokuntien toimesta.(luetaan joko 'common era' tai *Christian era*.) CE/BCE -merkintöjä käyttävät joidenkin alojen tutkijat, jotkut kirkot edelleenkin uskontokuntien välisissä yhteyksissä ja esimerkiksi ateistinen Kiina. Molempia merkintöjä käytetään myös rinnakkain.
CE ja BCE -merkintöjen käyttö B.C. ja A.D. tilalla on kiistanalainen asia. Siitä keskustellaan paljon muualla maailmassa.
Suomi ei ole kansainvälinen kieli. Vain hyvin pieni vähemmistö suomalaisista kannattaa eaa ja jaa -merkintöjen käyttöä länsimaisesta ajanlaskusta. Sitä ei voida vaatia käytettäväksi. Sitä markkinoidaan neutraalina ilmaisuna, mutta sitä se ei missään nimessä ole.
Suomalaisen Wikipedian tulisi mielestäni noudattaa muilla kielillä kirjoitetun Wikipedian tapaa: B.C. ja A,D. eli eKr ja jKr.
Vertaa Wikipedian artikkeleita muilla kielillä ja suomeksi, niin huomaat eron!
Kenenkään ei tarvitse uskoa kristinuskoon käyttäessään eKr tai jKr, hän vain tunnustaa sen, että tämä ajanlasku on kristittyjen oppineiden keksimä ja eräs eurooppalaisen kulttuurin suuria saavutuksia.
Jos joku keksii paremman ajanlaskujärjestelmän, kaikki luonnollisesti siirtyvät käyttämään sitä ja keksijä voi antaa sille haluamansa nimen. Tästä kristillisestä ajanlaskusta tulisi silloin eräs historian merkittäviä ajanlaskujärjestelmiä kuten esimerkiksi mainitsemani mayojen tms ajanlaskujärjestelmä. Mutta parempaa ei ole keksitty. Alkuaineiden keksijät saavat nimensä alkuaineille, tähtien löytäjät tähdille jne. Miksi ajanlaskun keksijät eivät saa pitää keksintöänsä oman "firmansa", Anno Domini, nimissä?
Toivon, että jatkatte keskustelua omissa blogeissanne. Tässä blogissa kuitenkin keskustelu tästä aiheesta on päättynyt. Minulla ei ole mahdollisuutta osallistua siihen pitempään. Kiitos mielipiteistä. Hyvää viikonloppua.
Ks. Ajan
ilmaisut/Korpela
Kirjoitetaanko eKr. vai eaa.?
Lisäys: Lue mikä vuosi nyt olisi jos käyttäisimme vaikkapa roomalaista tai Ranskan vallankumouksen ajanlaskua!
Huom! Olen poistanut yli 20 kommenttia, eniten omia kommenttejani. Osan niiden sisällöstä ole siirtänyt tekstiini lisäyksinä. Osa kommenteista oli toistoa, jota syntyy, kun keskustelu venyy pitkäksi.
Ajan ilmaisut: muissa kielissä Wikipediassa: eKr ja jKr
Suomenkielisessä Wikipedian artikkelissa ei käytetä länsimaisesta ajanlaskusta muotoa 'eKr' ja jKr'. Suomenkielisessä artikkelissa on outo "eaa" ja "jaa". Muissa kieleissä vastaavaa ei ole.
Tietääkö kukaan, mistä tämä omituinen käytäntö on peräisin? Sitä näkee jopa oppikirjoissa. Sehän ei edes tarkoita mitään täsmällistä. Se on 'ennen ajanlaskun alkua' Itkosen Uuden kielioppaan mukaan. Kenen ajanlaskun? Ajanlaskuja on vaikka kuinka monta.
Ilmiön taustaa (Itä-Eroopan maiden vastaava tilanne)
Olen keskustellut tästä aiheesta kielitaitoisten ystävieni kanssa. Kukaan heistä ei muista kieltä, jossa käytettäisiin tuollaisia omituisia muotoja.
Esimerkiksi ranskassa voidaan käyttää puheessa muotoa "meidän ajanlaskumme alussa" jne, mutta kirjoituksessa on eKr. ja jKr. vastaava muoto säilynyt (Né en 106 av. J.-C. , mort en 48 av. J.-C.)
Milloin nämä 'eaa' ja 'jaa' on otettu käyttöön ja kenen toimesta?
Huom! Lue uusimmat kirjoitukseni tästä samasta aiheesta! Ne käsittelevät asian eri puolia, mm Wikipediassa vallitsevaa erimielisyyttä "neutraalin" ilmaisun pakollisuuteen.
Lisäys
Wikipedia kertoo, että vastaavia yrityksiä on tehty ennenkin: Ranskassa vallankumouksen jälkeen, Tsekkoslovakiassa (kuukausien nimet, AD jäi) sekä Italiassa fasistien toimesta.
Kommenteissa mainittiin BP-ajoitus, radiohiiliajanlasku, jota käytetään arkeologiassa ja paleontologiassa.
Asiasta keskustellaan Wikipediassa. Saako sielläkin vähemmistö määräillä Suomea?
LISÄYS:
Englanninkielisissä maissa käytetään Anno Domini-merkinnän ohella jossain määrin myös CE ja BCE-merkintöjä. Nimitys "yhteinen ajanlasku" (common era) oli alkujaan käytössä kristillisestä ajanlaskusta uskontojen välisissä neuvotteluissa ja sai alkunsa kristittyjen kirkkokuntien toimesta.(luetaan joko 'common era' tai *Christian era*.) CE/BCE -merkintöjä käyttävät joidenkin alojen tutkijat, jotkut kirkot edelleenkin uskontokuntien välisissä yhteyksissä ja esimerkiksi ateistinen Kiina. Molempia merkintöjä käytetään myös rinnakkain.
CE ja BCE -merkintöjen käyttö B.C. ja A.D. tilalla on kiistanalainen asia. Siitä keskustellaan paljon muualla maailmassa.
Suomi ei ole kansainvälinen kieli. Vain hyvin pieni vähemmistö suomalaisista kannattaa eaa ja jaa -merkintöjen käyttöä länsimaisesta ajanlaskusta. Sitä ei voida vaatia käytettäväksi. Sitä markkinoidaan neutraalina ilmaisuna, mutta sitä se ei missään nimessä ole.
Suomalaisen Wikipedian tulisi mielestäni noudattaa muilla kielillä kirjoitetun Wikipedian tapaa: B.C. ja A,D. eli eKr ja jKr.
Vertaa Wikipedian artikkeleita muilla kielillä ja suomeksi, niin huomaat eron!
Kenenkään ei tarvitse uskoa kristinuskoon käyttäessään eKr tai jKr, hän vain tunnustaa sen, että tämä ajanlasku on kristittyjen oppineiden keksimä ja eräs eurooppalaisen kulttuurin suuria saavutuksia.
Jos joku keksii paremman ajanlaskujärjestelmän, kaikki luonnollisesti siirtyvät käyttämään sitä ja keksijä voi antaa sille haluamansa nimen. Tästä kristillisestä ajanlaskusta tulisi silloin eräs historian merkittäviä ajanlaskujärjestelmiä kuten esimerkiksi mainitsemani mayojen tms ajanlaskujärjestelmä. Mutta parempaa ei ole keksitty. Alkuaineiden keksijät saavat nimensä alkuaineille, tähtien löytäjät tähdille jne. Miksi ajanlaskun keksijät eivät saa pitää keksintöänsä oman "firmansa", Anno Domini, nimissä?
Toivon, että jatkatte keskustelua omissa blogeissanne. Tässä blogissa kuitenkin keskustelu tästä aiheesta on päättynyt. Minulla ei ole mahdollisuutta osallistua siihen pitempään. Kiitos mielipiteistä. Hyvää viikonloppua.
Ks. Ajan
ilmaisut/Korpela
Kirjoitetaanko eKr. vai eaa.?
Lisäys: Lue mikä vuosi nyt olisi jos käyttäisimme vaikkapa roomalaista tai Ranskan vallankumouksen ajanlaskua!
Huom! Olen poistanut yli 20 kommenttia, eniten omia kommenttejani. Osan niiden sisällöstä ole siirtänyt tekstiini lisäyksinä. Osa kommenteista oli toistoa, jota syntyy, kun keskustelu venyy pitkäksi.
Ajan ilmaisut: muissa kielissä Wikipediassa: eKr ja jKr
sunnuntai, lokakuuta 08, 2006
Historiantuntemus voi olla apuna päivänpolitiikassa
Gnaeus Pompeius Magnus (106 eKr. - 48 eKr.)
Kuva: Wikipedia
Syksyllä vuonna 68 eKr. tehtiin terroristi-isku suoraan sen ajan maailmanvallan Rooman sydämeen. Merirosvot hyökkäsivät Roomaan ja polttivat Rooman sataman Ostian, tuhosivat laivaston ja kidnappasivat kaksi merkittävää senaattoria sekä heidän henkivartijansa ja henkilökuntansa.
Roomalaiset joutuivat paniikkiin. Siihen mennessä Rooman valtakunta oli kehittänyt moninkertaiset lait estämään vallan keskittymisen yhden ihmisen käsiin. Joka vuosi oli konsulinvaalit, ja konsuleita valittiin kaksi. Nyt roomalaiset luopuivat oikeuksistaan, ja valta siirtyi yhdelle miehelle, aikakauden suurimmalle soturille, jonka tunnemme nimellä Gnaeus Pompeius Magnus tai Pompeius Suuri.
Pompeius sai haltuunsa Rooman kaikki valtionvarat, rakennutti 500 laivan laivaston ja perusti 120 000 jalkamiehen ja 5000 ratsumiehen armeijan. Pompeius oli erittäin taitava sotapäällikkö ja hävitti terroristi-iskun tehneet merirosvot parissa kuukaudessa. Oliko vaaraan ylireagoitu? Pompeius perusti marionettihallituksia Lähi-Itään ja tuli valtakunnan rikkaimmaksi mieheksi.
Kirjailija Robert Harris kirjoittaa artikkelissaan The 'war on terror' that ruined Rome siitä, kuinka tällä päätöksellä, Lex Gabinialla, oli pitkät seuraukset. Harrisin mielestä sen voisi sanoa olleen omalta osaltaan tuhoamassa Rooman valtakuntaa.
Kaikkialla maailmassa on poljettu ihmisoikeuksia ja keskitetty valtaa terrorisminvastaisen sodan nimissä viime vuosina. Olisiko parempi historiantuntemus auttanut? Olisiko Rooman Lex Gabinian tunteminen voinut olla varoittavana esimerkkinä ja auttanut toimimaan harkitummin?
Historiaa, myös lähihistoriaa, täytyy tutkia jatkuvasti ja tutkimusten tuloksista täytyy keskustella. Historian tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää myös päivänpolitiikassa ja onneksi käytetäänkin. Suomessakin.
Anna Politkovskaja 1958-2006
Hiljainen kynttilämielenosoitus Anna Politkovskajan muistoksi klo 19.00 tänään 8.10. Venäjän suurlähetystön edessä Tehtaankadulla Helsingissä. Järjestää Suomen PEN. Levitä sanaa ja tule paikalle.
Pekka Nykäsen blogissa useita kirjoituksia ja paljon linkkejä siihen, miten maailmalla reagoidaan Anna Politskovskajan murhaan ja muihin toimittajamurhiin, joita Venäjällä on tapahtunut.
Allekirjoita Amnestyn vetoomus pääministeri Vanhaselle, jotta ihmisoikeuskysymykset otetaan esille EU-Venäjä -tapaamisissa.
Kiitos.
lauantaina, lokakuuta 07, 2006
perjantaina, lokakuuta 06, 2006
torstaina, lokakuuta 05, 2006
keskiviikkona, lokakuuta 04, 2006
Siniset talot 2
Savossa käytetään sinistä. Siilinjärven asema oli sininen punaisin ja valkoisin koristein vielä kesällä 1985, jolloin olimme käymässä Euroopassa. Talo vaikutti kovasti amerikkalaiselta, sillä koristeina oli tähtiä
Toinen kuva Siilinjärven asemasta. Väri oli todellisuudessa heleämpi. Kuvat on napattu junan pysähtyessä tällä asemalla hetken verran.
Tämä sininen talo on Iisalmessa Poroveden rannalla. Siinä asui aikoinaan taiteilija Sulo Honkanen, joka opetti Iisalmen piirustuskerhossa. Hän osasi ohjata kärsivällisesti vaikkapa maisemamaalauksen salaisuuksia.
Lähellä entistä Honkasten kotia on tämä rantakioski, joka on suvun ja paikkakunnan perimätiedon mukaan isoisäni viulupelimanni ja suksimestari Jaakko Rytkösen nikkaroima. P.S. Hän on todennäköisesti ollut nuorena miehenä vanhemman puusepän apurina, missä työssä kyläläiset olivat hänet nähneet.
Tällainen koristelu on tyypillistä myös amerikkalaisille Viktorian ajan puutaloille (carpenter Gothic), joita on sillä mantereella ainakin suosituilla lomailuseuduilla.
Jopa viime vuosina rakennettu hyyskä eli moderni ulkohuusi on maalattu siniseksi.
Tämä on jatkoa kirjoitukseeni Siniset talot, jonka innoitti kirjailija Anita Konkan kuvaama venäläinen sininen talo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)