Amaryllis ja orkidea 2013

Amaryllis ja orkidea 2013, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Sama valkoinen orkidea (ostettu 5.11. 2012, siis melkein 3 kk kukassa)  ja uudelleen kukkinut joululahjaksi saatu valkoinen amaryllis (22.12.2012).

Holokaustin uhrien muistoviikko

Viime keväänä tutustuin mieheni kanssa Prahan vanhaan juutalaiseen kaupunginosaan ja muualla Prahassa oleviin juutalaisen Prahan kohteisiin. Yllä olevassa kuvassa Vanhassa kaupungissa sijaitseva Kafkan patsas ja taustalla Espanjalainen synagooga, jonka sisäosa on erittäin kaunis.

YK kunnioittaa koko tämän viikon ajan holokaustin uhrien muistoa monin tavoin.  Tapahtumat liittyvät kansainväliseen holokaustissa menehtyneiden muistopäivään, jota vietettiin 27. tammikuuta. Teemana on “Rescue during the Holocaust: The Courage to Care”. Kunnioitetaan niitä rohkeita ihmisiä, jotka pelastivat tuhansia juutalaisia kuolemasta toisen maailmansodan aikana. Tänään torstaina ovat vuorossa Tanskan juutalaiset.

Natsit murhasivat kaksi kolmasosaa Euroopan juutalaisista eli noin 5-7 miljoonaa juutalaista miestä, naista ja lasta. Heidän lisäkseen murhattiin suuri määrä muitakin ihmisiä. Yhteensä holokaustin uhreja oli 11-17 miljoonaa.

Pinkas Synagooga (kuvia myös muista synagoogista ja näyttelystä. Museon sivut.) on omistettu Böömissä ja Määrissä [nykyisen Tsekin alueella] murhattujen juutalaisten muistolle. Synagoogan seinille on kirjoitettu 80000 nimeä. Se jo oli niin järkyttävä kokemus, että en jaksanut lähteä Krakowan matkalla Auschwitchiin. Ehkä jaksan tehdä sen matkan jonain toisena kertana.

Kirjaimet 17. NA. Naamiot

Naamiot, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Karnevaalinaamioita Prahan Vanhassa kaupupungissa keväällä 2012.
Kirjaimet 17 NA
naamiot= masks
Suuri koko/ A large size

Ja loppukirjaimina NA, haNA. Jos tulee hiki, voi ottaa naamion pois ja huuhdella kasvoja vedellä. Sillä kaivossa on haNA, josta tulee vettä.



Kaivo vuodelta 1555 Wittenbergissä.  Lutherin aikalaisen ja "hovimaalarin" taiteilija Lucas Cranathin ateljeetalon pihalla oleva edelleen toimiva kaivo .
Suurempi kuva

Vaihdoin kuvan tähän, jossa haNAsta tulee vettä!

valkoinen amaryllis

valkoinen amaryllis, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Nyt kukassa
suuri koko

Sumuinen aamu

Sumuinen aamu, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Harmaampi ei voisi aamu olla, mutta siinä on kuitenkin sumun tuomaa viehätystä.

Numerokuvat: Yksi

Eastern crow, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Minulla on vain yksi kuva variksesta,Tämä on oikea kaupunkilainen.
Numerokuvat

Arjen pieniä iloja

IMG_8996, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Amaryllis tuottaa yllätyksen. Keittiön loisteputken alla kasvoi kukkavarsi, jossa on nyt kaksi nuppua. Taustalla kuvassa tietokoneen hiirimatto, jonka olen ostanut nukkekotia varten.




Orkidean toisessa varressa on vielä monta kukkaa. Tämä on toisen, lyhennetyn varren viimeinen kukka, jonka pelastin veteen. Se ilahduttaa vielä kauan.  Orkidea ostettiin 5.11. 2012.  eli siis melkein kolme kuukautta sitten. Kukaan ei voi sanoa, että orkideat ovat kalliita, sillä ne kestävät näin kauan.


 
sama orkidea 6.11.

Värikollaasi 11: City woman in the evening

in the evening, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kotiin työpäivän jälkeen.
Arki ja juhla.
 Tästä ensimmäisestä tuli hyvin arkinen, kun se on tehty pitkän työpäivän jälkeen (sunnuntaina). Katso suurena.Iltarusko Kroatiassa, city-asu Berliinistä. (koko asu)
suurempi koko/a larger size suoraan tästä

Arjen jälkeen juhla. Katso suurena!




Suurempi koko/a larger size


Värikollaasi 111: 

Kommentti: Koulutus vapauttaa henkisesti

Kommentti:

Koulutuksesta on muutakin kuin taloudellista hyötyä. Kielitaito avaa ovia maailmalle, voi lukea lehtiä, kirjoja ja nettiä muillakin kielillä, tietää mitä muualla ajatellaan ja voi muuttaa muualle, jos Suomesta ei töitä löydy. Tulee taloudellistakin hyötyä, sillä kirjat ovat muilla kielillä halvempia, työpaikka ulkomailla antaa mahdollisuuden parempaan elämään. Kielitaidottomus, huono koulutus - ja asuntolaina- sitovat "turpeeseen". Koulutus auttaa ihmistä tajuamaan omat lahjansa. Koulutus vapauttaa.

Kyllästyminen pimeyteen

without an umbrella, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Katse kääntyy jo kevääseen. Olisi edes valoa.

Lasertulostin ja tuuletus

IMG_8956, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Vaihdoin kasetin lasertulostimeen ja huomasin taas, että pahaa hajua tulee uutta kasettia käytettäessä enemmän kuin muulloin. Samaa kertoo mm tämä artikkeli. Tulee myös pienhiukkasia, joita en halua hengittää.

Muista tuulettaa, kun tulostat vähänkin enemmän:

"Työterveyslaitoksen tutkimus vahvistaa epäilyjä, joiden mukaan lasertulostimilla tulostettaessa ilmaan vapautuu ultrapieniä hiukkasia. Hiukkasten terveyshaitoista ei ole vielä tietoa, mutta tulostimia käytettäessä kannattaa huolehtia hyvästä huoneilman tuuletuksesta."

Jo vuosia sitten oli englantilaisissa sanomalehdissä varoitus tästä.

Pakinaperjantai: 'Täysi taulu'

Graffiti Aleksanterinkadulla kesällä 2012. Maalattu remonttisuoja-aitaan.
Graffiti in Helsinki
Photo: Anna Amnell

Photo Friday: 'Shadow'

Dubrovnik, Sponza Palace 2010 063, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Dubrovnik, Sponza Palace
Photo Friday: Shadow, varjo
a larger size/suurempi koko

Uusi Midsomerin murhat

Midsomerin murhat kausi 18
Lisään kommentteja tähän sitä mukaa, kun katson uusia osia.

Olemme englantilaisten TV-sarjojen suurkuluttajia ja olemme ostaneet DVD-levyjä kaapillisen vuosien varrella. Odotimme kiiinnostuksella, millainen on uusi Barnaby (Neil Dudgeon, Midsomerin murhat kausi 18, Englannissa Midsomer Murders: Set 21). Oikein hyvä, ja hänellä on lystikäs koira, jonka hennolle selälle on lastattu liian paljon shown onnistumisesta. 
Alussa kritiikkiä.

On toki entistä hienompia taloja ja maisemia, mutta kaikki näkemämme alkuosat ovat olleet äärimmäisen inhorealistisen väkivaltaisia ja vastenmielisiä. Ensimmäinen osa, jonka katsoin,  oli tosin myös farssimaisen huvittava, jos pystyi olemaan säälimättä dementoitunutta hippipariskuntaa.


TV-sarjojen tekijät unohtavat toisinaan yleisönsä. Siinä käy yleensä huonosti. Sama koettiin erään Miss Marple-sarjan kanssa. Se herätti suorastaan vastalauseiden myrskyn brittien keskuudessa, ja sarjan tekijöiden täytyi palata perinteiseen linjaan, ja lahjakas Geraldine McEwan sai jatkaa Marplen esittämistä.

Näyttää siltä, että tässä on käynyt samoin. Jatko on parempi kuin alku. Esimerkiksi luostarissa tapahtunutta murhaa ja druideihin liittyvää murhaa käsiteltiin täysin korrektisti. Nunnien rohkeutta käsiteltiin hienosti. Hyvä, sillä pidän uudesta Barnabysta ja muista näyttelijöistä.
(olen tehnyt muutoksia ja lisäyksiä katsottuani lisää tätä sarjaa)

Obama ei ole sosialisti eli demari

Taas tänään Hesarissa kirjoitettiin, että Obama on demari (= marksilaisuuteen perustuva sosialisti). Huvittavaa. USA:n Demokraattinen puolue ei ole sosialistinen vasemmistopuolue muiden kuin Suomen demareiden ja joidenkin Obaman perivihollisten mielestä.:)

 USA:ssa puolueet eivät ole Ranskan vallankumouksesta alkaneen vasemmisto-oikeisto -ajattelun vallassa samalla tavalla kuin  Euroopassa. USA:n Demokraatit haluavat osavaltioille enemmän oikeuksia kuin keskusvaltiolle, ja suuri osa demokraateista on enemmän oikealla kuin mikään suomalainen puolue jopa tämän Wikipedian artikkelin mukaan. Minusta demokraattinen puolue vastaa lähinnä Suomen Kokoomus-puoluetta, joka edustaa nykyään yhteiskunnallisesti vastuullista markkinataloutta edistävää ajattelua.

Demokrattisen puolueen kotisivut
Lue Milos Forman: Obama the Socialist? Not even close.  (New York Times)

Nojatuolipuutarhuri ja divaanikokki

Kommentti Ritan blogiin
Minäkin pidän keittokirjoista, vaikka laitan nykyään itse harvoin ruokaa (selkävaivat muuton jälkeen).

Yhtenä kesänä ostin kirpputorilta paksun intialaisen ruoan keittokirjan ja käytin koekaniinina sisareni poikaa, joka asui meillä silloin. Meillä ei ole ollut koskaan niin paljon maustepurkkeja keittiössä.




Minäkin pidän eri kulttuurien resepteistä. Eilen ostin naapurissa olevasta antikvariaatista varsinaisen ruokaraamatun, Vegetarian Cooking, ja olen alkanut lukea sitä. Munakoisoreseptiä 'imaami pyörtyi' pitäisi ainakin kokeilla pian. On selkeämpi kuin aikaisemmat.

Muuten ovat keittokirjani supistuneet vähiin, sillä olen lahjoittanut suurimman osan niistä lapsilleni. Jäljellä on kuitenkin Mrs. Beeton's Cookery, Viktorian ajan klassikko, Maun fysiologia, kätevä Gourmet Diet recipes ja The Anne of Green Gables Cookbook. Poissa ovat Joy of Cooking, Dining in France ja monet muut. Ehkä kuvaan ne joskus lasteni kirjahyllyistä. Täytyy tunnustaa, että olen heittänyt pois aikamoisen joukon muutossa. Nyt alkaa vaan tuntua, että keittokirjoja voisi väliin lueskellä divaanilla loikoen. Ehkäpä niitä on vielä jossain kirjahyllyjen satojen kirjojen joukossa.



Löytyi niitä keittiöstäkin muovipussista. Vanhoja kanadalaisia tai Kansainyteisön keittokirjoja, joita sain vanhalta kanadansuomalaiselta rouvalta, jonka taloa vuokrasimme alussa Torontossa. Aurora-blogista löytynee kuva amerikansuomalaisten kaksikielisestä keittokirjasta.




P.S. Tämän aamun Hesari kertoo naisesta, jolla on 2200 "ruokaopusta". (Hanna Syrjälä: Pino prsasta, toinen valkosipulista. HS Torstai /Kulttuuri/ Ruoka 24.1.2013) Tämä innosti minua tutkimaan, olisiko jäljellä muutakin. Löytyivät nuo kanadalaiset kirjat. Mutta missä on amerikansuomalaisten kokkien ikioma keittokirja? Jossain 1900-luvun alun siirtolaiset kirjoissani?

Kommentti: Miten kertoa lapsille kuolemasta?

Juha-Pekka Koskisen ja Miranda Koskisen kirja Hallava Hevonen (Karisto 2013)

Leena Lumi-blogissa keskustellaan kirjasta Hallava Hevonen. En ole vielä lukenut kirjaa, mutta olen lukenut keskustelua kiinnostuneena ja kommentoinut esitettyjä mielipiteitä. Lukekaa keskustelua.

Kommentti mielipiteseen, että lapsille pitä kertoa kuolemasta "realistisesti":

--mikä on realismia kuolemassa? Kuka tietää sen? Kuka on kuoleman asiantuntija?

Onko ihminen vain lihaksista ja luista tehty elämisen kone, joka lakkaa kuolemassa? Onko ihminen jotain enemmän kuin se? Ihmiskunta on pohtinut tätä asiaa aina ja käsitellyt sitä usein nimenomaan symbolisesti.

Onhan Topeliuksen Varpunen joululauluaamuna eräs suomalaisten rakastetuimpia lauluja. Se syntyi kun Topelius kuvasi symbolisesti vanhan suomalaisen pakanuudenaikaisen kulttuurin lintusymbolia käyttäen pienen poikansa kuolemaa. Se on samalla kristillinen symboli kuolleen pojan sielusta lintuna "enkelien maassa", ja sitä lauletaan kirkoissa Kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa.

Symboliikkaa on äärettömän tärkeää ihmisille kaikissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Miksi ihmeessä lapsille ei saa puhua kuoleman symboliikasta, joka on tärkeä osa ihmiskunnan kulttuuria.

Olen muutenkin ollut näkevinäni viime aikoina outoa realistisuuden vaatimusta lastenkirjalllisuudessa. Mistä luulet sen johtuvan?

Lisäys:
 Näin Topelius kertoi lapsille 1-vuotiaan poikansa Rafaelin kuolemasta:
"Niin kuin hamppulintu lensi häkistään vapauteen, niin liiteli Rafaelinkin viaton henki ikuiseen vapauteen; emme tosin kuulleet hänen riemuansa niin kuin kuulimme linnun viserryksen-" Topelius: Kesästä joka ei koskaan tullut.  (suom, English)

Makrotex 88: Hiutale

lumihiutale, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lumihiutalekoriste
suuressa koossa/ a larger size

Makrokuvat 88: hiutale

Useita vuosia sitten eräs englantilainen sisustus- ja puutarhalehti antoi lukijalleen joululahjaksi tällaisen lumihiutaleen. Koriste oli muovipussissa lehden mukana. Ehdin ostaa tätä lehteä onneksi kaksi arvaten, että kaunis koriste voisi mennä rikki. Katso kuva suurempana. Tämä läpinäkyvästä muovista valmistettu lumihiutale on eräs lempikoristeitani. En voinut ottaa siitä parempaa kuvaa, sillä olen pakannut joulukoristeet ja sulkenut laatikon huolella.

Kirjaimet 16: EE. Teekannut

Teekannuja Kroatiassa
Teapots, Croatia , sama suurena, a larger size

Kirjaimet 16: EE

Lue ihmeessä tämä kirjoitukseni vuodelta 2005: Kakkosteetä (Teetä ja tasa-arvoa) :)))

Obama 2013

uusi kausi alkaa

Kerran Töölössä: Arkadiankatu 10

Arkadiankatu, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kerran aikaisemmin olen asunut Töölössä. Siellä minulla oli huonetoverina samalla luokalla ollut tyttö. Vuokraemäntämme piti arkisin ompelimoa samassa huoneistossa, ja hänen miehellään oli alakerrassa kellosepänliike. He olivat asialliisia ja miellyttäviä.

Meidän huoneessamme oli kaari-ikkuna, ja siitä näki Arkadiankadun, luonnontieteellisen museon ja pienen puistikon.

Meidän poikaystävämme olivat myös luokkatovereita, poikalyseolaisia. He kävivät syömässä meidän luona joka sunnuntai ja pesivät astiat kylpyammeessa suihkulla.

Ystäväni ja hänen poikaystävänsä ovat olleet naimisissa vuosikymmenet. Poikaystäväni ja minä samoin. Mutta oli minulla muitakin uskollisia ystäviä, jotka ovat säilyneet vuosikymmenet.

Jane Austen istumassa pöytänsä ääressä käsi suojelevasti kirjoitusalustan päällä - siellä oli uutta tekstiä piilossa. Agatha Christie paljosta istumisesta turvonneine nilkkoineen Mesopotamiassa pienessä kirjoitusmökissään kaivausten keskellä (näin hänet vasta Lontoon vahakabinetissa juuri sen näköisenä). Mika Waltari kävelemässä myhäillen pitkin Arkadiankatua ja minä pienenä ja nälkiintyneen laihana opiskelijana istumassa saman kadun varrella opiskelijaboksini leveällä ikkunalaudalla katsomassa häntä.

Värikollaasi 110: Oyster gray

oyster gray, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Värikollaasit 110 Oyster gray (oyster grey)
väri: osteri

HKR, Pohjois-Esplanadi katukaivon kansi/manhole cover in Helsinki, by artist Denise Ziegler

Taiteilija Denise Zieglerin teos, yksi kahdeksasta muistolaatasta. 

Suuri koko/a larger size

Amaryllis. Viimeiset kukat

Amaryllis. Viimeinen kukka, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Joululahjaksi saatu amaryllis (22.12)  kuihtui ennen aikojaan, mutta kuihtuneista nupuista aukeni yllättäen yksi kukka ja sitten toinenkin. suurempi koko/a larger size

Sitten nousikin uusi varsi kuivuneesta melkein hylätystä ruukusta keittiön loisteputken alla ja - uudet kukat.





   


 Nyt täydessä loistossaan. (Tammikuun lopulla)

Jää

aamukävelyllä0307, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kirjallista kuunneltavaa sunnuntaiaamuksi. Suomenruotsia kauneimmillaan. Suomalaiset alatekstit.

Ulla-Lena Lundberg: Jää (YLE, Elävä arkisto)

Suomen Kuvalehti

Aamulehti

HS

Sininen linna-blogi

Antiaikalainen

 Opuscolo-blogi

Noroviruksen kourissa

IMG_2572 Hotel Esplanade Zagreb, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kulunut viikko on ollut aika rankkaa, kun koko perhe on ollut noroviruksen kourissa, myös Suomessa työmatkalla oleva tytär.

Tämä on ollut harvinaisen tautista aikaa, sillä joulun aikaan sairastelimme pahaa flunssaa, josta olimme juuri toipuneet, kun tämä uusin iski. Joulukuusi on vieläkin paikoillaan. Ehkä ensi viikolla jaksamme laittaa koristeet siististi laatikoihin. Onneksi tekokuusi ei pudota neulasiaan.

Kuume ja väsymys ja viruksen muut vaivat tekevät olon aika heikoksi. Ruokakaan ei maistu. Ravintona on lähinnä vesi ja muuutama ruokalusikallinen kaurapuuroa. Mutta sellaisella ruokavaliollahan entisajan suuri lausujatar Ella Eronen kukoisti teatraalisen hoikkana.

Ainoa lohdutus on ollut tutustuminen ihan uuteen aikakauteen ja sen aika sairaisiin ilmiöihin. Saa nähdä, mihin se johtaa.

Photo Friday: 'Serene'

Paljeovi, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Photo Friday: Serene
Paljeovi ilta-auringossa
Suuri koko/a large size

Siperiankissa Meggi saapui Suomeen

Legendan mukaan Siperian metsäkissat asuivat alkujaan Venäjän luostareissa. Kuvassa oleva kissa on Petsamon Trifonassa rakenteilla olevan alaluostarin asukas. Kuva: Aune Kämäräinen

Äskettäin Suomeen lahjana tullut 'naamiokissa' Meggi on samaa Siperian metsäkissarotua. Nimi 'naamiokissa' on harhauttava, sillä naamiokissoja on muissakin kissaroduissa esimerkiksi Birman kissoissa. Parempi sanoa Nevankissa (Neva Masquerade)  tai reilusti Siperiankissa, vaikka se onkin hyväksytty nyt omaksi rodukseen joissakin maissa. Se on Siperian kissan sisarrotu kuten Siperiankissan ystävät diplomaattisesti sanovat. Siperiankissat ovat erittäin suosittuja myös Pohjois-Amerikassa ja Englannissa. Siperiankissa on täysikasvuinen vasta viiden vuoden iässä, joten Megistä tulee todella iso kissa.

Sinisilmäinen Meggi on Siperian metsäkissa, eräs parhaita asioita, mitä Venäjällä on nykyään annettavana. Se on ystävällinen,  kaunis ja aiheuttaa allergiaa vähemmän kuin muut kissarodut. Jotkut sanovat, ettei se aiheuta ollenkaan allergiaa. Mitä vaaleampi turkki, sitä vähemmän allergiaa, kerrotaan siperiankissasivuilla, joita olen tutkinut. Jos voisin ottaa kissan, valitsisin Siperiankissan. Siinä olisi myös paljon tuttua, sillä se on samanlainen kuin muutkin pohjoiset, arktiset kissarodut: Norjan metsäkissa ja Maine Coon, jotka muistuttavat sitä myös ulkonäöltään.

Meillä oli Kanadassa ihana Toby, joka muistutti lähinnä Maine Coon-kissoja. Se oli kuten muutkin pohjoiset kissarodut (norjalainen metsäkissa, Siperian kissa) vankka, kookas, tuuheahäntäinen, mukava luonteeltaan ja mahdottoman ihmisrakas. Tobyn turkki kasvoi pakkastalvina tavallista paksummaksi. Tobyn turkista tiesi, oliko tulossa kylmä talvi. Tuntuu uskomattomalta, mutta on totta, että Toby oli hylätty ja oli huonossa kunnossa eläintenhuostaanottoasemalla, kun näimme sen ensi kerran. Sen turkki oli karhea, ja se pelkäsi miehiä. Syynä hylkäämiseen oli ollut varmaankin se, että Tobya ei oltu leikattu ja se oli kovat tappelija, tuli alussa kotiin korva veressä. Kaikki muuttui leikkauksen jälkeen. Lue lisää Topista:
Toby Kotikissat -blogissani

Siberian cats (Siberian Forest Cat, Neva Masquerade, Moscow Semi-Longhair), linkit myös Norjalaiseen metsäkissaan ja Maine Coon -kissoihin.

Faktoja suomeksi:

Siperiankissat

Neva Masquerade (myös suomeksi)

Makroviikko 87: Alhaalta ylöspäin

Makroviikko 87 : alhaalta ylöspäin

Suurempi koko



Sama tulppaani vähän aikaisemmin.




Ja viikkoa aikaisemmin Suuri koko

Alkukirjaimet 15: HE

Old Time School, abacus, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Helmitaulu
Alkukirjaimet 15: HE

Kommentti: Miksi suomalainen media ei arvosta lastenkirjallisuutta?

Lapsuus ja ikävuodet lapsuuden ja aikuisuuden välillä ovat merkittäviä ihmisen kehityksessä. Tukeeko media lapsia ja nuoria? Kuvassa on parhaassa lukuiässä olevia tyttöjä Hietalahden kirpputorilla Helsingissä. Kuva: Anna Amnell

Kommentti keskusteluun, joka koskee lastenkirjallisuuden kritiikin vähäisyyttä

Vielä 1990-luvulla minunkin lastenkirjoista oli paljon arvosteluja maaseutulehdissä, ja jopa HS ja HBL julkaisivat muutaman kunnon kritiikin. Tällä vuosituhannella saan laskea yhden käden sormilla kirja-arvostelut, ja ne ovat olleet lähinnä lastenkultuurilehdissä, onneksi asiantuntevia ja siksi ilahduttavia.

Minusta tämä lastenkirjallisuuden väheksyntä liittyy yleiseen lapsivihamielisyyteen, jota Suomessa on.

Toisaalta luin jo monta vuotta sitten amerikkalaisilta ja muilta ulkomaisilta nettisivuilta, että kirjailijoiden tulee itse perustaa blogeja kirjoilleen.

Varsinaiset kIrjabloggaajat kirjoittavat yleensä aikuisten kirjallisuudesta, eniten naistenkirjoista. Vain harvat kirjoittavat lasten-ja nuortenkirjoista. Tänä vuonna on muutosta.:)

Nähtävästi pitänee laittaa omaan blogiin kaikki kirja-arvostelut, joita kirjoista on joskus julkaistu. Mutta mitä sanoo copyright-laki tästä ideasta? Olen julkaissut tähän asti vain otteita.

Kerro suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksista

Muistele, kerro..  (Kuvassa mainostetaan mustetta)

Saralla on asiaa:

"Kerään aineistoa suomalaisten tyttökirjojen lukukokemuksista ja niiden merkityksistä lukijoiden elämässä. Aineistoa tullaan käyttämään tietokirjassa, jota olen kirjoittamassa. Aineistoa käytetään myös väitöskirjatutkimuksessani, jonka aiheena on suomalainen tyttökirjallisuus.

Pyydän sinua kirjoittamaan lukukokemuksistasi vapaamuotoisesti ja pohdiskelemaan erityisesti seuraavien kysymysten pohjalta.

·         Mikä suomalainen tyttökirja on mielikirjasi? Mitä kirja on merkinnyt sinulle?

·         Minkä ikäisenä luit kirjan ja oletko lukenut sitä useammin kuin kerran? Onko lukukokemus ollut erilainen eri-ikäisenä?

·         Oletko samaistunut johonkin kirjan tyttöhahmoon? Mikä merkitys tyttöhahmolla on ollut elämässäsi?

Voit kirjoittaa tekstin käsin tai koneella. Lähetä kirjoituksesi 28.2.2013 mennessä sähköpostiini sara.kokkonen@utu.fi tai osoitteeseen Sara Kokkonen c/o Katja Jalkanen Avain, BTJ, Finland, Heikkiläntie 7, 00210 Helsinki. Voit kirjoittaa tekstisi omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Liitä mukaan tieto iästäsi ja sukupuolestasi. Tekstisi saatetaan julkaista kokonaisuudessaan tai otteita siitä. Lyhytkin kirjoitus on tärkeä!

Kaikkien kirjoittaneiden kesken arvotaan tyttökirjapalkintoja. Jos osallistut arvontaan, niin liitä yhteystietosi kirjoituksesi mukaan.

Sara Kokkonen

Turun yliopiston kasvatustieteen jatko-opiskelija!"

Lähetin kirjoituksen Yhteiskoululaisia Helsingissä, jossa kerron Mary Marckin kirjoista. 

Numerokuvat 20: Runeberginkatu 46

Kulmalinna 1937 (Jalmari Peltonen), a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kulmalinna eli Runeberginkatu 46 Töölössä. Suunnittelija Jalmari Peltonen (1937)

Numerokuvat 20. Viikon numero on 46

Tässä talossa vietettiiin jokin aika sitten merkkipäiväjuhlaa. Talon asukkaat juhlivat merkkipäivää 1930-luvun hengessä. Klikkaa hakusaa 'Kulmalinna'

Värikollaasit 109: Easter eggs in Croatia

Easter eggs in Croatia, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Värikollaasin 109 viikon väri on 'Cholate Truffle'. Pääsiäismunia ja palatsi

Suklaatryffelin väriä löytyi minun kuvieni joukosta vain vain kroatialaisissa pääsiäismunissa. Olen kuvannut ne Dubrovnikissa museossa. Alla kuva kroatialaisesta pääsiäisateriasta. Vitriineissä oli useita malleja näitä pääsiäismunia teen niistä kansion, johon lisään myös suomalaisia pääsiäismunia ja laitan linkin siihen. Tämä olkoon pääsiäisen ennakointia. Lisäyllätys sivun lopussa!!

Löytyihän sieltä Dubrovnikista muutakin, palatsin chocolate Trufle-värinen huone. Katso suurempana.