Sain tämän Aalto-maljakon lapsuudenystävältäni, kun olin lähdössä siirtolaiseksi Kanadaan, ja ainoa vaurio, pieni lovi syntyi, kun päätin kuljettaa sen käsikassissa Atlantin yli. Maljakko on kestänyt jatkuvaa käyttöä. Uudemmat on tullut annettua lapsille heidän muutettuaan kotoa.
(Maljakko on luonnossa kirkasta lasia.)
P.S. Tämä on suurin piirtein ainoa Aallon tuote, jota siedän, josta jopa pidän.
Kun mieheni oli Suomessa pari viikkoa suomen kurssilla 1980-luvulla, osti hän Aallon maljakon lahjaksi minulle
VastaaPoistaSe oli hyvä idea. Mekin ostamme aina ulkomaalaisille ystäville Aallon maljakoita.:)
PoistaNiin, mieheni osti minulle ♥
PoistaJa suomeakin hän oppi!
P.S.
VastaaPoistaMeillä nätti pieni Aallon palli kirjastossani, nahka istuin.
Aallon jakkarat ovat erittäin suosittuja Suomessakin.
PoistaMeillä on Alvar Aallon jakkarat, pöytä ja tarjoiluvaunu ja kaksi maljakkoa, väritön ja valkoinen - tietysti! : D
PoistaAjattomia. Meillä näyttää olevan vielä lisää maljakoita korkean kaapin päällä.:)
Poistajakkara Turusta, vuosiluku 1959
Poista