Mieheni sai uuden ikioman partiohuivin. Hän oli lapsena 8-13 -vuotiaana kotipaikkakuntansa partiossa. Lippukunnan nimi oli Korvenveikot, ja heillä oli sininen huivi. Pojilla oli hauskaa, sillä he olivat joka kesä partioleirillä, yhtenä kesänä Sulkavalla kansainvälisellä jamboreella, johon osallistui poikia monista maista. Englantilaisia, skotteja kilteissään ja muita ulkomaalaisia. He tekivät pyöräretkiä kesäisin ja kokoontuivat talvella joka viikko Suojeluskunnantalolla, joka on nykyään Nuorisotalo. Mieheni kuuluu Helsingissä Korvenkoukkaajien seniorijäseniin.
Luokkatoverini Seija ja minäkin halusimme partioon. Kun sanomalehdessä oli ilmoitus tyttöjen partiokokouksesta, ostimme uuden vihkon ja kirjoitusvälineet ja menimme innoissamme paikalle. Siellä oli teini-ikäinen tyttö, joka piti meille yhden kokouksen. Sihen toiminta lopahti. Tytöille ei ollut partiota.
en saanu olla partios kun sotapakolaisisäni sanoi niit kommunisteiks - mut omat lapseni olivat mukana, mieheni ohjaajana jonkun aikaa.
VastaaPoistaMieheni lapsena mukana suuressa jamboreella 1973
PoistaIsäsi oli sekoittanut ne pioneereihin, mikä oli kommunistien vastine länsimaiselle partiolle.
PoistaSe oli varmaankin miehellesi suuri elämys.
PoistaEi ihme sinänsä että isäni sekoitti oman mielensä mukaan kun sai paeta eläinjunassa ja jättää kotiinsa Venäjän puolelle.
VastaaPoistaKova kohtalo isälläsi. Osaat varmaankin arvostaa turvallista Ruotsia.
VastaaPoista(en aluksi osannut arvostaa Ruattia kun pakolla jouduin vaihtamaan maan, kaverit ja kielen teini-iässä)
Poista