Mietiskelevä tyttö on tuttu lapsuudesta asti. Se istui lapsuudenystäväni ja luokkatoverini pienen kirjoituslipaston päällä. Istuimme lukemattomia kertoja vierekkäin lipaston ääressä ja keskustelimme milloin tyttökirjoista, joita luokkatovereillani oli kirjoituslipaston hyllyssä, milloin lempirunoistamme.
Oli siellä kirja Turun linnan tonttu-ukostakin. Turun linnan tonttu-ukko oli ensimmäinen asia tai oikeammin henkilö, jonka tiesin Turun linnasta. Luonnollisesti tontusta keskustellaan myös uusimmassa kirjassani Lucia ja Luka, vaikka siinä eletään 1500-luvulla eli kauan ennen Topeliuksen satua tuosta salaperäisestä linnatontusta:
'Linnan
käytäviä juoksi myös Hannu Olavinpoika, joka oli lähetetty hakemaan äidilleen
yskänlääkettä linnan apteekkarilta. Hannu näki hiippalakin ja pitkän parran
vilahtavan kivisen pylvään takana. Olivatko tarinat Turun linnan tonttu-ukosta
sittenkin totta?'
'– Nyt on teidän vuoronne
kertoa jotakin, Luka sanoi. – Olen kuullut että linnan alla asuu tonttu, ja
linnan kellarista johtaa maanalainen käytävä kaupunkiin korkean katedraalin
alle. Luka hyppäsi pöydältä lattialle, heilautti kättään teineille, kumarsi
Hannulle, Vehnäpäälle ja Lucialle ja juoksi soittoharjoituksiin.'
