Siivousvälineitä näyteikkunassa Olomoucissa, Tsekin tasavallassa
Kommentti --blogiin (poistettu blogi):
En usko, että tuohon vaikuttaa kotikasvatus. Samassa perheessä samalla kasvatuksella voi kasvaa sottapyttyjä ja täyssiistejä.
Enemmänkin johtunee luonteesta, temperamentista, millaisessa kodissa viihtyy, jos on nimittäin mahdollista valita. Jos on iso koti ja paljon säilytystilaa, voi pitää ainakin osan kodista täysin järjestyksessa. Vilkaisee vain "salia" välillä ovelta.
Nykyajan asunnot ovat yleensä pieniä, ja säilytystilaa vähän. Täytyy luopua suurin piirtein kaikesta kauniista ja elää kuin Shakerit, joilla oli tosin kauniit huonekalut ja käyttöesineet.
Me elämme nykyään kuin varastossa, kaikki seinät täynnä kirjahyllyjä ja muuta tavaraa siellä täällä. Kun aloin vähentää kirjoja, kirjat kostivat, ja selkäni tuli niin kipeäksi, että olen päättänyt "elää boheemina".
Eräässä kirjassa sanottiin, että on kahdenlaisia ihmisiä: toiset voivat pitää tavarat umpikaapeissa, toisten täytyy nähdä ne avohyllyissä. Jälleen Shakerit keksivät jotain: lipaston laatikoihin näki sivulta pienistä ikkunoista.
2.
Meillä äiti oli sitä mieltä, että kun minä käyn koulua, minusta tulee hieno rouva enkä joudu tekemään koskaan taloustöitä. Sellaista oli ollut hänen pikkuserkkujensa kotona.
"Muista sitten, ettet mene keittiöön häiritsemään. Keittäjä loukkaantuu", äiti neuvoi. Äiti oli ollut itse hienossa perheessä keittäjänä.
Mieheni kotona oli ollut aina kotiapulainen, kaksosten ollessa pieniä myös lastenhoitaja. Molemmat vanhemmat olivat opettajia. Poikaystäväni, myöhemmin mieheni, sanoi, ettei ollut nähnyt koskaan äitinsä luuttuavan lattiaa.
Kun menimme naimisiin, emme osanneet kumpikaan edes keittää perunoita tai kananmunia. Ensimmäinen yhteinen ateria oli hernekeitto, joka saatiin säilykepurkista. Emme ole koskaan pingottaneet siivoamisessakaan.
