Humala oli pakollinen viljelyskasvi Suomessa 1500-luvulla ja pitkään sen jälkeenkin.
Nuori nainen kertoo tämän päivän lehdessä: "Veikkaan, että osasyy yksinäisyyteeni on se, etten juuri käytä alkoholia. Siitä opiskelijaelämän ulkopuolelle jääminen alkoi. Olen miettinyt, pitäisikö olla toisenlainen ja käyttää esimerkiksi enemmän alkoholia." 24-vuotias Kirsi kertoo. (Marke Harkas: Yksinäisimpiä ovat nuoret aikuiset. Helsingin Sanomat 15.8. 2015
Kirsi ei ole ainoa, joka tuntee noin. Monet jäävät pois seuraelämästä alkoholin vuoksi. Kun olin opiskelija, minun oli mahdotonta käydä opiskelijoiden tilaisuuksissa, sillä en voi kestää tupakansavua. Tupakoiminen oli siihen aikaan ihannoitua ja sen käyttö yleistä. Nykyään taas alkoholi hallitsee seuraelämää.
Osa meistä ihmisistä on allergisia oluelle ja punaviineille. En voisi juoda lusikallistakaan olutta. En kestä edes sen tuoksua. Mutta en paheksu sen kohtuukäyttäjiä.
Ymmärrän oluen merkityksen esimerkiksi keskiajalla. Vettä ei voitu juoda keittämättömänä, joten juomana olivat olut, sima ja viinit. Olutta juotiin suuria määriä. Niinpä ihmiset olivatkin yleensä selviä vain aamupäivät, sillä olutta juotiin litroittain. Jotkut puolustava alkoholia nimenomaan sen kulttuurihistorian vuoksi.
Jotkut keskiajan tutkijat sanovat, että jatkuva humala auttoi sen ajan ihmisen kestämään elämän kauhut. Onko meidänkin aikamme niin raskasta, että ihmiset joutuvat pakenemaan humalaan, jota pidetään nykyaikana normaalina kokemuksena? Kuitenkin suuri osa meistä suomalaisista ei tunne tätä kokemusta ollenkaan eikä ole nähnyt omaisiaan ja ystäviäänkään koskaan humalassa.
