Normaalista yksiavioisesta heteroseksuaalisesta avioliitosta ei ole "mainosarvoa" kirjailijalle.
Kommenttini: Miehelleni ja minulle kävi suunnilleen päinvastoin: olimme viettäneet tietämättämme kiinnostavaa elämää.
Kotipaikkakunnan kirjailijasivut lähettivät minua koskevan sivun tarkastettavaksi. Hepä olivat laittaneet minulle kaksi miestä. Toinen oli MTP ja toinen MTA.
Miehelleni kävi vielä oudommin. Hän meni käymään pankissa, ja pankkivirkailija katsoi häntä vähän vinosti, rykäisi ja sanoi: Teillä on kaksi vaimoa tietokoneen mukaan.
Nämä väärinkäsitykset saivat alkunsa siitä, että otimme vihdoinkin käyttöön mieheni äidin sukunnimen, ja minä korjautin virheellisen syntymäpäiväni - pappi oli kuullut väärin kastetilaisuudessa, ja virhe pysyi papereissa, kun kukaan ei viitsinyt sitä aikaisemmin korjauttaa.
MIehelläni on tapana vitsailla sukunimenmuutoksesta, että hän halusi "lapset takaisin" - lapset olivat ottaneet jo meitä ennen sukunimekseen isoäitinsä tyttönimen Amnell, mitä mieheni ja minä olimme suunnitelleet opiskeluajoista asti.
Jotkut juorusivat, että lapsemme olivat minun edellisestä avioliitosta, jollaista ei ole koskaan ollut. Kaikkein ihmeellisintä oli se, että huomasin ihmisten pitävän avioeroa luonnollisempana tekona kuin avioparin yhteistä sukunimenmuutosta.
Ehkä he halusivat tehdä meistä vähän normaalimpia.:) Vanhin lapsemme sanoikin Kanadassa koulua käydessään, että hän ei ilkeä sanoa, että vanhemmat ovat olleet vuosikymmeniä naimisissa, kun suurin osa koulutovereitten vanhemmista on eronneita. Kaikesta sitä joutuvat lapset häpeämään vanhempiensa tähden.:)
Kotipaikkakunnan kirjailijasivut lähettivät minua koskevan sivun tarkastettavaksi. Hepä olivat laittaneet minulle kaksi miestä. Toinen oli MTP ja toinen MTA.
Miehelleni kävi vielä oudommin. Hän meni käymään pankissa, ja pankkivirkailija katsoi häntä vähän vinosti, rykäisi ja sanoi: Teillä on kaksi vaimoa tietokoneen mukaan.
Nämä väärinkäsitykset saivat alkunsa siitä, että otimme vihdoinkin käyttöön mieheni äidin sukunnimen, ja minä korjautin virheellisen syntymäpäiväni - pappi oli kuullut väärin kastetilaisuudessa, ja virhe pysyi papereissa, kun kukaan ei viitsinyt sitä aikaisemmin korjauttaa.
MIehelläni on tapana vitsailla sukunimenmuutoksesta, että hän halusi "lapset takaisin" - lapset olivat ottaneet jo meitä ennen sukunimekseen isoäitinsä tyttönimen Amnell, mitä mieheni ja minä olimme suunnitelleet opiskeluajoista asti.
Jotkut juorusivat, että lapsemme olivat minun edellisestä avioliitosta, jollaista ei ole koskaan ollut. Kaikkein ihmeellisintä oli se, että huomasin ihmisten pitävän avioeroa luonnollisempana tekona kuin avioparin yhteistä sukunimenmuutosta.
Ehkä he halusivat tehdä meistä vähän normaalimpia.:) Vanhin lapsemme sanoikin Kanadassa koulua käydessään, että hän ei ilkeä sanoa, että vanhemmat ovat olleet vuosikymmeniä naimisissa, kun suurin osa koulutovereitten vanhemmista on eronneita. Kaikesta sitä joutuvat lapset häpeämään vanhempiensa tähden.:)
Lisäys:
Nimenmuutos herättää voimakkaita tunteita, vaikka sukunimiä on muutettu Suomessakin kaikkina aikoina. Kommenttíssa jäi kertomatta muun muassa se, että asiaan liittyi eräs "huippuhetki". Olin eräässä tilaisuudessa ja kerroin, että olen MTA:n vaimo. Samassa kahvipöydässä istuva arvokas rouva loi minuun ankaran silmäyksen ja sanoi: " Niin, te olette hänen uusi nuori vaimonsa".
Sanoin, että mehän olemme olleet naimisissa jo vuosikymmenet. "Niinhän te sanotte", sanoi rouva ja käänsi minulle selkänsä.
No, minähän olin iloinen, kun minun oikeuksiani puolustettiin noin tomerasti ja vielä täysin tuntemattomalta taholta. Vielä huvittavammalta tuntui minusta, että saatoin näyttää vielä jonkun uudelta "nuorelta vaimolta".