Kävelijät

Pitkä perinne pyhiinvaelluksissa on kiinnostava. Entisajan ihmiset kävelivät muutenkin pitkiä matkoja. Isoisänikin kävi vielä vanhuksena kaupungissa kävellen, talvella hiihtäen 80-vuotiaaksi asti, 20 kilometriä kaupunkiin ja saman verran takaisin. Kun ukki täytti 80 vuotta, naapurit alkoivat moittia poikaa ja miniää siitä, että nämä eivät muka anna linja-autorahaa vanhukselle. Ukki valitti, että pakko kai sitä on nyt ruveta tulemaan kaupunkiin linja-autolla, ettei herätä pahennusta. 
Kun mummo ja ukki lähtivät käymään kirkossa, muutaman kerran vuodessa niin kuin ennenkin oli tapana, silloin pitkien matkojen vuoksi, he kävelivät ensin viisi kuusi kilometriä, sitten laivalla tai linja-autolla kaupunkiin ja vielä kävellen kirkolle laivarannasta tai linja-autoasemalta. Näin he olivat tehneet vuosikymmenet. He olivat yötä sukulaisissa kirkkokortteerissa. Joissakin maissa ihmisillä oli oma pieni asunto tätä varten
Nykyajan ihmiselle pyhiinvaellus on varmaan jo fyysisesti erikoinen kokemus. Kävelin kerran teini-ikäisenä ystäväni kanssa Iisalmesta Lapinlahdelle eli 25 kilometriä ja palasimme junalla takaisin. Nyt voisin tehdä vastaavaa vain todella hitaasti.
Santiago de Compostelaan jäi menemättä, vaikka siitä joskus haaveiltiin mieheni kanssa.



Katolisuus, etenkin Maria tulee vastaan kaikkialla. Kuvassa kappeli Syyriassa. Damaskos, Vanha kaupunki. Kuva : Joonas Heiskanen.