Kuvassa: Hautamuistomerkki Zagrebin hautausmaalla.
Lisäys: Mitä teet, jos huomaat, että joku tuttavasi tai sukulaisesi on eronnut kirkosta nimissäsi? Se on mahdollista. Tämän aamun HBL kertoo, että joku erosi kirkosta piispa Björn Vikströmin nimissä. Eroilmoitus meni maistraattiin asti. Asia paljastui, kun "erottaja" oli tehnyt virheen henkilötiedoissa. Jotain vikaa systeemissä?
Suomessa kirkosta eroamisesta on tullut äkkiä muoti-ilmiö. sosiaalisesti hyväksyttävä ja jopa jalona pidetty asia. Mutta mistä on todella kysymys?
Tämä on kommentti Iineksen blogiin, jossa keskustellaan - mistäpä muusta kuin kirkosta eroamisesta. Siiinä vasta loputon aihe. Kun kirkosta voi erota yhdellä klikkauksella, ei voi puhua vakavasti harkitusta teosta.
-Mutta hyvä, että keskustellaan.
Kirkkoon suhtaudutaan nykyään niin kuin kuntosalijäsenyyteen. toisinaan ollaan jäseniä toisinaan ei. Mutta jos ei ole jäsenmaksujen maksajia voi käydä niin, että kuntosali onkin suljettu, kun sitä tarvittaisiin.
Nythän kirkko on avoin kaikille, niin kirkon jäsenille kuin muillekin. Joku valitteli lehtihaastattelussa, ettei saa enää nauttia kauniista kirkoista. Miksi ei saisi? Ovet ovat auki.
Minusta kirkkoon mahtuu monenlaisia ihmisiä. Suvaitsevaisuutta tarvitaan kaikilta osapuolilta. Joillakin kestää aikansa, että he hyväksyvät erilaisuutta. Niin on aina ollut. Muutokset ovat suuria.
Minullakin on muuten "tieteellinen maailmankatsomus", mutta se ei ole ristiriidassa uskonnollisten ajatusteni kanssa, sillä tiede (=luonnontieteet ja muut tieteet) puhuvat tästä maailmasta ja uskonto tuonpuoleisesta, jonka toivomme olevan olemassa.
Olemme kaikki samassa veneessä.
P.S. Suomen luterilainen kirkko on harvinaisen suvaitsevainen kirkkokunta. Ihmiset ovat täällä hemmotellut uskonnollisissa asioissa. Kovan paikan tullen harva suomalainen - tai ihminen yleensäkään muuallakaan maailmassa - kääntää selkänsä uskonnon tuomalle lohdutukselle. Kukaan ei ole täydellinen. Olemme kaikki yhtä heikkoja elämän suurten mysteerien edessä.
