Tänään Hesarissa: Martta Wendelin, joka loi Kotilieden kannet ja myös Mary Marckin ( Kersti Bergroth) tyttökirjojen kannet. Millaisia olivat Marckin kirjat?
Lapsena luetun kirjan vaikutuksen huomaa myöhemmin, ehkä vasta aikuisena. Vaikuttajan ei tarvitse olla yksi kirjan henkilöistä, se voi olla ihmisryhmä. Tällaisia olivat [minulle] helsinkiläiset yhteiskoululaiset Mary Marckin Eeva-kirjoissa. --Pidin niissä kuvatusta koululaisten välisestä ystävyydestä ja taloudellisesti sekä emotionaalisesti turvallisesta kotielämästä. Mary Marckin kirjojen Helsinki sekä keskiluokan ja yläluokan tilavat kodit olivat eskapismia, mutta myös rohkaisevaa optimismia: jos käyn koulua, minäkin voin muuttaa Helsinkiin, minulla ja minun lapsillani voi olla samanlainen koti.
En halunnut lukea kirjoja köyhistä pula-ajan tytöistä, jotka asuvat uneliaassa pikkukaupungissa ja käyvät tyttökoulua. Minusta olisi ollut hauskaa olla yhteiskoululainen ja asua Helsingissä. Tunsin, että pikkukaupungissa asuminen, köyhyys ja tyttökoulu typistivät maailmaani.
Lue koko kirjoitus "Yhteiskoululaisia Helsingissä" blogistani
http://amnellanna.blogspot.fi/…/yhteiskoululaisia-helsingis…
tai Sara Kokkosen kirjasta "Rasavillejä ja romantikkoja"Anna Amnell: Yhteiskoululaisia Helsingissä. - Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat. Avain 2013. Luvussa Kersti Bergroth (Mary Marck)/Lukijat kertovat, sivut 72-76.
Kuvassa Anna Amnell, taustalla entinen Iisalmen Kaupunginkirjasto (1985).
Tämä kirjasto oli kuin toinen koti minulle.
