Minua askarruttaa nykyään eräs uskontoa koskeva asia: Milloinkahan on alettu käyttää papin ammattinimenä "pastoria"? Sitä käyttää nykyään jopa lehdistö. Se käy minun kielikorvaani.
Sanomme, että tohtori Timo Tattinen on lääkäri. Emme sano, että menemme tohtorille, vaan että menemme lääkärille. Samoin pastori Tapani Taivainen, kirkkoherra Kalle Katekismus ja tohtori Taina Tietäväinen ovat pappeja, samoin piispa Heikki Helsinkiläinenkin. Voimme kääntyä heidän puoleensa aina kun tarvitsemme pappia.
Vanhat papit saavat yleensä arvonimen rovasti. Kaikki eivät sitä kuitenkaan käytä. He eivät halua, että heitä sanotaan rovasti Taivaiseksi tai rovastiksi. He haluavat olla edelleen vain pastori Taivainen. Terttu, joka on myös pappi ja kirkkoherra (Miksi ei kirkkorouva?), saattaa taas pitää siitä, että hänestä on tullut rovasti Terttu Taivainen.
Pastoria on käytetty viime aikoihin asti ainakin luterilaisessa kielenkäytössä vain nimen yhteydessä tittelinä. Mutta nyt kirkkokin on muuttanut kielenkäyttöään, ehkä yleisen tavan vuoksi. Tämä nuori pappi, pastori Tiina Tarmokas on saanut työtä "seurakuntapastorina". (Tämä on uusi ammattinimike entisten "ylimääräisten apulaisten" ja "virallisten apulaisten" tilalle. ) Olisiko kannattanut kysyä Kielitoimistolta apua uuden sanan keksimisessä?
My very old blog. Vuodesta 2005-
lauantaina, syyskuuta 24, 2005
Oletko jo muuttunut tietokoneeksi? Ainakin osittain...
Which Computer Component Are you?
Blogger on muuttunut oudoksi. Juuri kun aloin oppia jotakin, se on alkanut toimia aivan uudella tavalla. Kuvat ovat kiinni kanadalaisittain sanottuna kuin crazy glue -liimalla tai savolaisittain sanoen - kuin täi tervassa. Niitä on vaikeampi asettaa sivupalkkiin.
Olen alkanut haaveilla blogipohjasta ja -systeemistä, joka ei söisi hermoja. Olisin jopa valmis maksamaan siitä, että saisin kaiken toimimaan, vaikka en omaakaan tietotekniikan loppututkintoa enkä ole leikkinyt tietokoneella vauvasta asti. Mutta ongelmani tässä tilanteessa on se, että olen uskollinen ystävilleni ja jopa hammaslääkärilleni, samoin bloggerin kaltaiselle kalifornialaiselle etäystävälle.
Lohduttava tekijä on lukijamäärä, joka hiljalleen kasvaa. Tasan sata päivää sitten oli muutama päivä aikaisemmin hankitussa uudessa mittarissani luku 216. Kiitos kärsivällisyydestä. Haamupäivityksiä tulee olemaan tämän bloggerin kanssa.
Vaihdoin kirjoituslipastolle saman vakaamman pohjan kuin vähän aikaisemmin käsityöblogille. Tämä kaunis pergamentti toimii vielä. Mutta miksi näen muutamat samanlaiset blogit aivan vääristyneinä? Onko koneessani liian monta virustorjuntaohjelmaa?
Minä tarvitsisin todellakin aivoihini jonkinlaisen floppy disk driven, joka muuntaisi minun harmaat aivosoluni toimimaan post-postmodernin maailman mukaisesti. (Huom. En änkytä, vaan olen jo ajat sitten kävellyt postmodernismin ohi.) Minusta alkaa tuntua siltä, että kotisivutyyppinen pohja sopisi paremmin minun kaltaiselleni bloggaajalle.
perjantaina, syyskuuta 23, 2005
Kirjallisuudesta ystävällisesti - BookTV:n nettisivuilla
"---Toni Morrisonin kaltaiset legendat istuvat kameran edessä parhaimmillaan yli kolme tuntia ja vastaavat soittajien kysymyksiin.
On mieltä ylentävää kuulla huippuyliopistojen professorien vastaavan selkeästi ja ystävällisesti välillä hyvin sekaviin ja tietämättömiin puheluihin. Amerikassa osataan kansanvalistus ilman alentuvaa asennetta."
Kyösti Niemelä. - 48 tuntia putkeen kirjoista. HS/Nyt 38/2005, 19. http://www.booktv.org/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)