Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
torstaina, syyskuuta 29, 2005
Dante ja minuus
Dante teki eron ulkoisen ja sisäisen minän välillä.
Elämässä ihmisen sisäisen minän (sydämen) pahuus voi olla kätketty, mutta paljastuu kiirastulessa ja helvetissä, jossa Dante liikkuu Jumalaisessa näytelmässä, joka on luettavissa myös suomeksi. Dante näkee ihmisten sisäiset kätketyt "minät".
Tämän kiinnostavan asian Dantesta kertoo Helen Vendler kriittisessä arviossaan kirjasta "Dante in English". (London Review of Books, 1 September 2005, 9)
Elämässä ihmisen sisäisen minän (sydämen) pahuus voi olla kätketty, mutta paljastuu kiirastulessa ja helvetissä, jossa Dante liikkuu Jumalaisessa näytelmässä, joka on luettavissa myös suomeksi. Dante näkee ihmisten sisäiset kätketyt "minät".
Tämän kiinnostavan asian Dantesta kertoo Helen Vendler kriittisessä arviossaan kirjasta "Dante in English". (London Review of Books, 1 September 2005, 9)
Miten syntyy syksyinen tunnelma?
Nykyään alan kaivata syksyä jo elokuussa koulujen alettua. Laitan heti syyskuun alussa ulko-ovellemme maissintähkistä solmitun ovikoristeen, jossa on kauniit intiaanimaissin syksyiset värit. Eilen mieheni toi siihen vaahteranlehden Kaivopuiston lenkkipolultaan.
Vanhan ajan syystunnelma syntyi näin:
”Kohenna tuli, sulje ikkunaluukut, vedä verhot eteen, siirrä sohva mukavasti, ja kun teekeitin porisee ja puhaltaa ilmaan sihisevän höyrypatsaan ja kun kupposet on kaadettu täyteen – rauhallinen ilta alkaa.” (William Cowper)
Nytkin pitää olla tulenloimua, takkatuli tai paljon kynttilöitä, kasa mieluisia lehtiä ja muutama hyvä kirja, joita saa tutkia sohvalla tai vuoteessa tyynyihin nojaten. On mukavaa lukea runoja sateen ropistessa. Syksyisin runo on mielestäni Lauri Pohjanpään ”Syksy”, joka alkaa
”Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on. ”
Siinä ei ole värihehkua, on ruskeaa, harmaata ja pellon kynnöksen mustaa. Mutta tuntuu riihen etäinen tuoksu. Onko syksykin paras maaseudulla? Ehkä muistelijoille, mutta koululaisena tein piirustustunnilla vesiväreillä kuvan syksyisestä Helsingistä. Siinä oli waltarimaista tumman asvaltin kimallusta kapeilla kaduilla, korkeita taloja, keltaisia valoja ikkunoissa. Haaveitteni kohde – syksyinen Helsinki.
keskiviikkona, syyskuuta 28, 2005
Minä-keskustelu jatkuu tässä
Kommentit tänne. Edelliseen tuli asiattomia mainoksia. Niitä tulee myös yksityisten henkilöiden tuomina.
Kuva: Medieval Woodcuts Clipart Collection, löytyi Pagistaanin blogista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)