torstaina, syyskuuta 27, 2007

Kommentteja: rakkaus, seksi, lapset, seksismi kielessä



Kuva: Dover

Keskustellaan kiihkeästi, niin mistäpä muusta kuin rakkaudesta.

"Ajankohtaisromanssien varjoon jää helposti se, että rakkaus ei ole leikin asia. Yksilön elämänkaaressa se on usein elämän ja kuoleman kysymys" Jari Ehrnroth kirjoitti jokin aika sitten Hesarissa. Siltä pohjalta minäkin lähden.

Tässä omia kommenttejani keskustelussa:

Blogisisko
25.09.2007 - 11:06
Olen kirjoittanut tämän blogin kommenteissa jo aikaisemmin:

Jos Susan Kuronen olisi kuuluisan kirjailijan/taiteilijan/poliitikon tytär, jonkun kulttuurihenkilön ex-vaimo tai rakastajatar tai varallisuutensa, historiansa tai poliittisen arvonsa vuoksi merkittävän suvun jäsen yleensä, olisiko suhtautuminen häneen toinen?

Suomi on edelleen luokkayhteiskunta. Puolue ei siihen vaikuta, vaan perinne. Hyvä Kirsti, puheet "piikatytöistä" ovat myös luokkayhteiskuntaa, ne eivät kuulu demokratiaan.

Suurin osa meistä suomalaisista on palveluammateissa, varsinkin poliitikot. Jos he eivät sitä tajua, ovat asiat huonosti

Mutta arvostammeko me kirjailijatkaan entisajan tai nykyajan palveluammateissa olevia?

Myös kieli voi olla jäännettä luokkayhteiskunnasta, huonoa traditiota.

Blogisisko
25.09.2007 - 12:26

Miksi nimittää Susanna Kurosta "piikatytöksi"?

Ja - eivät palvelijat ole olleet "noin vain otettavissa" enää muutamaan vuosisataan. Tuo myytti pitäisi kumota. Se on vain herraskaisten mieskirjailijoiden unelmia, jotka on otettu faktoiksi. Ja palvelijakin saattoi olla aloitteentekijä.

Jos joku on "noin vain otettavissa", se on nykyajan suomalainen nainen. Monet miespuoliset maahanmuuttajat ja turistit sanovatkin, että Suomessa on hyvä olla, kun täällä saa seksiä ilmaiseksi.

Naiset antavat narrata itseään entistä enemmän seksuaalisen vapauden nimissä. Kuka siinä voittaa? Mies. Mies voi liidellä kukasta kukkaan ja jättää taakseen särkyneitä sydämiä ja onnettomia lapsia paljon helpommin kuin ennen. Häntä jopa ihaillaan.

.
Blogisisko
25.09.2007 - 12:45
Kuronen taitaa olla ammatiltaan kokki. Käsittääkseni kokin ammatti on erittäin suosittu nuorten keskuudessa. Se on arvostettu ammatti.


Blogisisko
25.09.2007 - 15:26
Jospa edes me kohtelisimme Kurosta ja Vanhasta tasa-arvoisesti riippumatta heidän yhteiskunnallisesta asemastaan.

Hehän muuten tekivät sitä, mitä nykyään ihaillaan: liitelivät iloisesti!

Liisalle,

jotkut miehet ja naiset jättävät pahaa jälkeä liitelyllään, ja toisten avioliiton rikkomista ei pidetä edes minään pahana.

Kuka kärsiikään eniten? Lapsi. Lapsia ei oikeastaan kukaan ota huomioon. Lapselle vanhempien avioero on kovempi asia kuin vanhempien kuolema. Näin kertoi eräs englantilainen sanomalehti tehdystä tutkimuksesta. Etusivullaan.

Kuka aikuinen rupeaisi esimerkiksi muuttamaan kotia vuoroviikoin niin kuin avioerolapsi? Olen kuullut yhdestä (!) kanadalaisesta pariskunnasta, joka erottuaan antoi lasten jäädä entiseen kotiin ja kävi asumassa siellä vuoroviikoin isä vuoroviikoin äiti. En tiedä, kuinka kauan he jaksoivat. Lasten pitää vaan jaksaa.


Blogisisko
25.09.2007 - 21:12
Liisa,
olen ihan samaa mieltä siitä, että on tilanteita, joissa avioero on paras ratkaisu kaikkien kannalta. Näin on jos on esimerkiksi alkoholismia, väkivaltaisuutta ja jatkuvaa uskottomuutta. Mutta sittenkin avioero on raskas asia varsinkin perheen lapsille. He tarvitsevat sukulaisten ja ystävien tukea.

Mutta tuskin kukaan kieltää sitä tosiasiaa, että yhteiskunnassamme on hyvin pinnallinen suhtautuminen seksiin, rakkauteen ja avioliittoon. Se ei lisää onnellisuutta.



Blogisisko
26.09.2007 - 09:26
KEU,
hauska tuo havaintosi siitä, kuka on nykyajan "aatelinen". Ihailtua "raha-aatelistoa" ovat varsinkin kansainväliset popmuusikot ja filmitähdet, joiden suunnattomia tuloja ei arvostella. Miksiköhän? Ainoa jota arvosteltiin "kaupallisuudesta" oli klassisen musiikin suuri lahjakkuus Pavarotti.

Kirjailijan pitäisi olla joko julkkis tai julkkiksen ex-vaimo, tyttöystävä, ex-tyttöystävä, taistolaissukua, näkyvästi ulkomaalaista syntyperää jne tullakseen huomioiduksi.

Vielä pieni kommentti: Mitä materiaalia hömpänhelmiin ja komedioihin ovatkaan maamme julkkisten seurustelutoilaukset!

Blogisisko
27.09.2007 - 09:42
Hyvät vihaiset naiset, jospa siirtäisitte hetkeksi huomion oman napanne alapuolelta ympäristöönne, varsinkin yhteiskunnan heikoimpiin eli lapsiin. Eikö olisi jo lastenoikeuksien vuoro? Suomessa asuvat länsimaiden onnettomimmat lapset.

Ja "piioittelu" on kielellä sortamista kuten toisen nimittely ihonvärin tai kansallisuuden vuoksi. Se on myös seksismiä, sillä eihän sana 'renki' sana ole samalla tavalla halventava. Ennenhän sekä 'piika' että 'renki' olivat tavallisia ammattien nimiä.

Blogisisko
27.09.2007 - 09:45
Ja miehet, he kirjoittavat nykyään kauniimmin rakkaudesta kuin naiset. Miksi on näin?

http://blogisisko.blogspot.com/2007/03/miehet-kirjoittavat-kauniisti.html

Viimeisin kommenttini:

"Ajankohtaisromanssien varjoon jää helposti se, että rakkaus ei ole leikin asia. Yksilön elämänkaaressa se on usein elämän ja kuoleman kysymys" kuten Jari Ehrnroth kirjoitti jokin aika sitten Hesarissa.

Kirsti kirjoittaa tuolla tekstissä, että (Kurosen)
"kirjan paras anti on siinä, että se muistuttaa meitä ihmisen raadollisuudesta. Toivottavasti myös omastamme."

Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta meiltä voidaan vaatia hyvää tahtoa toista ihmistä kohtaan, sitä ettemme vahingoita muita omalla itsekkyydellämme. Meidän kaikkien tulisi suojella ainakin lapsia.

Keskustelu jatkuu:


Kirjailija Kaisa Ikola on historiantutkija ja eläväittää usein historiaa museoissa ja näyttelyissä pukeutumalla historian henkilöiksi, kuvitteellisiksi tai todellisiksi. Eräs hänen lempihahmojaan on piikatyttö. Lue mitä Kaisa kirjoittaa. Löydät sieltä myös minun kommenttini. Yritin tallentaa se tänne omaan blogiinikin, mutta se haihtui kuin tuhka tuuleen.

Minulla on pahoja ongelmia Elisan kanssa kuten monilla muillakin suomalaisilla näyttää olevan. Nettiyhteys katkeilee koko ajan.

Tässä kommentini tallessa myös omassa blogissa:

Piika oli ennen aikaan arvostetun ammatin nimi. Se on valitettavasti muuttunut halventavaksi. Näin käy usein naisten ammateille. Asiaa koetetaan parantaa antamalla aina uusia ja uusia nimiä, kun tosiasiassa pitäisi muuttaa asenteita eli arvostaa kaikkia töitä.

Englannissa käytetään (tai ainakin on käytetty) siivojasta sanaa "cleaning lady". Sanayhdistelmä on kiinnostava, sillä miespuolisesta siivoojasta ei käytettäisi koskaan sanaa "cleaning lord".

Kenenkähän pitäisi kodit ja lapset hoitaa, kun kotiapulaisia piioitellaan ja perheenäitejä haukutaan "kotirouviksi" (- ja minun perheenäitinä ollessani vielä suorastaan "siivelläeläjiksi")?

Kun kokopäivätyötä tekevät naiset ja miehet joutuvat hoitamaan vielä kodinkin, ei ole ihme että ihmiset ovat ylirasittuneita ja ärtyisiä. Sekä koti että lapset, jos lapsia jaksetaan tehdä, jäävät huonolle hoidolle.

Olen laittanut nimeni viereen linkin, joka johtaa 1990-luvulla ilmestyneisiin nuortenkirjoihini, joissa monet päähenkilöistä ovat palvelustyttöjä. Noilla 1900-luvun alun palvelustytöillä oli sekä hyviä että huonoja esimiehiä ja -naisia niin kuin meilläkin.

Nettiyhteyteni pätkii. Eka kerralla ei viesti lähtenyt. Nyt saattaa tulla. Jos tulee kahdesti, ole hyvä ja poista ylimäääråinen.

tiistaina, syyskuuta 25, 2007

Koirakuvat


DSC07757, originally uploaded by amnellanna.

Minä ja paras ystäväni. Hän ottaa minut mukaan joka paikkaan.

Preeriaeustoma


Preeriaeustoma, originally uploaded by amnellanna.



Preeriaeustoma

maanantaina, syyskuuta 24, 2007

Opettelen juomaan kahvia



Luettuani kahvin monista terveysvaikutuksista olen alkanut juoda kahvia. Juon sen heti tuoreeltaan, jotta se vaikuttaisi tehokkaimmin. Kahvi pitäisi kai juoda kolmen minuutin sisällä valmistamisesta. Juon kahvin ilman maitoa tai sokeria.

Ihme kyllä kahvi ei vaikuta unen tuloon illalla niin kuin tee, josta pidän paljon enemmän kuin kahvista. Koetan narrata itseni pitämään kahvista juomalla sitä jostain kauniista kupista, milloin mistäkin. Olen lukenut jostakin, että olisi suklaanmakuista kahvia. En ole sellaista kuitenkaan nähnyt. Ehkä pitäisi kokeilla sokerittoman kaakaojauheen laittamista kahviin.

sunnuntai, syyskuuta 23, 2007

Missä minä kirjoitan




Vastauksena Kaisa Ikolan haasteeseen

Kirjoitan pienen työpöydän ääressä makuuhuoneen nurkassa

Pöydän voi vetää kuin tarjottimeksi sängyn viereen, joten voin nojata tyynyihin. Toisinaan otan tietokoneen sängyn päälle ja kirjoitan jalat ristissä istuen tai kyynärpäähäni nojaten. Vaihtelen asentoa.

Olen ripustanut työpöydän taakse kuvataulun, joka esittää 1500-luvun porvarisperheen olohuonetta eli sen ajan suomalaisittain sanottuna tupaa, sillä kirjoitan uutta kirjaa 1500-luvusta.



Kun käännän katseeeni vasemmalle, näen ikkunasta kaupungin, lehmusten latvoja, pilviä ja auringonlaskuja. Kun näkymä on oikein kaunis, ryntään ikkunaan ja otan heti valokuvan. Taivaan värit ja pilvien muodot vaihtuvat nopeasti. Voin nähdä vuodenaikojen vaihtelut ja vuorokauden eri hetket. Ehkäpä kaikkein erikoisin näkymä oli tämä, suunnaton savupatsas Helsingin yllä.

Railway warehouse arson in Helsinki on Friday, May 5th, 2006

Eräänä päivänä näin pienten pilvenhattaroiden purjertivan ikkunan editse. Se ei ollut harhanäky, vaan totta, sillä sää oli hyvin kostea. Useat ihmiset olivat tehneet saman havainnon. Valitettavasti minulle ei ollut sillloin digikameraa.