My favourite tree

Asuin 20 vuotta Johanneksen puiston laidassa ja näin tämän puun joka päivä ikkunastani. Kiinnyin siihen. Onneksi on kuvat muistona.



Makrokuvat Kesäkuu



Hopeapaju Hesperian puistossa Töölönlahden rannalla.

Lehmusten kauneus ja kesän vihreys

 Olen tänä kesänä iloinnut siitä, että runsaat sateet ovat kasvattaneet katumme minibulevardin lehmuksia. Näen ne joka aamu, ja ne muistuttavat minua Johanneksenpuiston valtavista lehmuksista, jotka näin edellisen asuntomme ikkunoista. Puut ovat kaupunkilaisen metsä. Ne tekevät kaupunkikodista kesäasunnon.
Värikollaasit kesähaaste 2 heinäkuu 41



Vihreä väri rentouttaa ja virkistää.



Lempilehmukseni Johanneksenpuistossa. Ihailin tätä 20 vuotta. Näin sen joka aamu makuuhuoneen ikkunasta.



Nyt ei taida näkyä enää sieltä kuudennesta kerroksestakaan mitään lehmusten takaa. Lehmukset kasvoivat.



Kaivopuistossa vihreä penkki kutsuu nauttimaan kesä vihreydestä.




Vihreyden kuningas on riikinkukko. Valokuvat ovat parhaita matkamuistoja.

Everything green - yli 70 kuvaani vihreästä



Toinen näkymä aikaisemman kodin ikkunasta. Muutimme sieltä jo seitsemän vuotta sitten. Eri paikoissa sijainneet kodit sulautuvat yhdeksi 'kodiksi'. Se on ihmeellistä.



Näkymät ovat erilaisia, mutta yhteistä ovat lehmukset.

Linnanmäen nimi näkyy vielä

Lehmuksiin tuli yhtäkkiä lehdet, ja maisema alkoi muuttau nopeasti. Tukemalla kameran ikkunan yläkarmiin sain Linnanmäen nimen vielä näkyviin. Koin jotain vastaavaa edellisessä asunnossa, joka oli kuudennessa kerroksessa Johanneksen puiston laidassa. Maisema muuttui 20 vuodessa, kun lehmukset kasvoivat. Maiseman yläosa kapeni ja kapeni vuosien varrella. Tuli  eteen vain puisto.

The sign of the amusement park Linnnamäki is disappearing behind the trees.

Osalllistun tällä kuvalla Värikollaasit 232 aiheeseen Kevät
Kevät teki kollaasin "Linnanmäki ja puut"
Sama kuva suurena




Koko maisema kadun päässä.

Kevät on alkamassa

Kadun varrella olevissa lehmuksissa on silmuja. On sumuista.



Tulee olemaan hauskaa seurata puiden kehitystä.
Kirjoitan ja väillä avaan ikkunan ja otan jonkun kuvan. Ikkunasta voi kuvata, vaikka on sumuisen kosteaa tai jopa sateista

Lehmukset kasvavat nopeasti

Olen melkein kuin metsässä. Puut kasvavat nykyään nopeasti, kun lämmin ja kostea kausi on pitkä.

Katumme lehmusrivissä oli yksi kitukasvuinen, joka ei näy tässä. Siitä oli katkaistu vahingossa tai tahallisesti latva, ja se kuivui ja kellastui nopeammin kuin muut saman rivin lehmukset. Soitin kaupungin puisto-osastolle, he tekivät jotain sille lehmukselle, ja nyt sekin kukoistaa. Se on kuitenkin lyhyempi kuin muut.

Pikku bulevardi

Pikku bulevardi, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lehmukset ovat kasvaneet korkeiksi ja tuuheiksi. Tästä kadunpätkästä on tulossa pikkuinen korttelinpituinen bulevardi.

Aika

Aika, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Lehmuksen kasvua?
vuosirenkaat

Miksi puu kadettiin?
Kerran näin, kuinka suuri lehmus kaatui myrskyssä Johanneksen puistossa:

Olen nähnyt ikkunastani, kuinka valtavan suuri puu kaatui hetkessä äkillisessä myrskyssä Helsingin Johanneksen puistossa. Ikkuna oli auki ja kuului ensin, kuinka tuuli yhtäkkiä kiihtyi. Kuudennesta kerroksesta katsottuna näytti siltä, niin kuin puut olisivat nousemassa ylös juuriltaan ja puisto olisi lähdössä liikkeelle. Tuli hetkessä mieleen, olikohan Shakespeare nähnyt jotain vastaavaa, jonka hän siirsi sitten näytelmäänsä [sotakohtaukseen].

Sitten kaatuikin yksi puista rytisten ja kuului huuto. Myrsky oli hetkessä ohi. Menin ulos. Siellä ei näkynyt ketään. Valtava puu oli maassa.

Ruska lokakuussa

Ruska lokakuussa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

aamulla Runeberginkadulla

Runeberginkadun lehmuksia

Runeberginkadun lehmuksia, originally uploaded by Anna Amnell.

Lehmukset näyttävät kukoistavilta tänä kesänä.
Runeberginkadun minibulevardi.( bulevardi = puistokatu, jossa on keskimmäisenä ajoradat, joiden reunoilla on puurivit, ja reunimmaisina kevyen liikenteen väylät.)

 

Lehmukset kasvavat vapaina, leikkaamattomina. vrt alla olevaan kuvaan.




Kuvakommenti Hannelelle, joka kommentoi tähän kirjoitukseen. Tässä on kuva, jossa on puita molemmissa muodoissa. Otin kuvan Prahassa toukokuussa. Muotoon leikattujen puiden rivi vaikuttaa hyvältä tässä ympäristössä. Kaksi tyyliä on siinä rinnakkain. Versailles on kuuluisin muotopuutarhojen joukossa. Keskustassa puut ovat muotoon leikattuja, mutta mitä kauemmaksi keskustasta mennään, sitä "villimmäksi" käy luonto. http://fi.wikipedia.org/wiki/Muotopuutarha
Ks Hannelen Topiary -blogia, jossa kuva Turusta ja muotoonleikatuista puista siellä.

Puut Esplanadin puistossa

Puut Esplanadin puistossa, originally uploaded by Anna Amnell.

Puhtaan vihreää ja raikasta.

Lehmusten vihreys

Lehmusten vihreys, originally uploaded by Anna Amnell.

Sade ei haittaa, sillä lehmusten raikas vihreys voittaa ja päivän alku on myönteinen. Mieheni kävi jo kaupungilla eilen ja kertoi tullessaan, että näemme hevoskastanjat kukassa kahteen kertaan tänäkin keväänä. Sireenit puhkevat kohta kukkaan.

Jono, rivi, pino, sikin sokin

Uudet lehmukset jonossa peräkkäin Kaivopuistossa



Kaunis rivi puutaloja Raumalla




Kirjapino




Puutarha-aiheiset astiani ovat taas kaapissa sikin sokin.
1-2-3-4 Kuvaa
Entinen Kaivopuiston puistotie, jossa oli suuret lehmukset ja uusi

Kirjailijan työhuone

Kirjailijan työhuone, originally uploaded by Anna Amnell.

Minulla ei ole ollut koskaan työhuonetta. Kirjoitin lehtijuttuni Torontossa keittiönpöydän ääressä ja myöhemmin poikani huoneessa, kun hän oli Pariisissa opiskelemassa.

Paras tilanne oli alussa Korkeavuorenkadulla, kun käytin ruokasalia työhuoneena. Samassa talossa erään asukkaan keittiö remontoitiin, ja sain vanhat kaapit itselleni. Laitoin ne yhdelle lyhyelle seinälle ruokasaliin ja päällystin ne tapetilla. Siinä oli työhuoneeni.

Nuorin lapsistani opetti minut käyttämään tietokonetta. Siitä olen kiitollinen. Kirjoitin alussa hänen tietokoneillaan, sitten eräs lasteni ystävistä osti halvalla Nokialta ikivanhoja poistokoneita ja toi miehelleni ja minullekin omat tietokoneet.

Leveille ex-siivouskomeronhyllyille laitoin ensinnäkin opetusmateriaalin. Opetin englantia aikuisille, pidin mm suggestopedisia kursseja, joihin tarvitaan paljon opetusmateriaalia, ainakin minä tarvitsin kuvia, musiikkia jne.

Toisille hyllyille levitin aineiston, jota tarvitsin kirjoittamiseen. Lopetin lehtijuttujen tekemisen melkein kokonaan ja aloin kirjoittaa historiallisia nuortenkirjoja.

Olin tutustunut Viktorian aikaan kirjoittaessani siitä artikkelia Kotilieteen vuonna 1984. 1980-luvun lopulla aloittelin kirjaa sortovuosista. Ensimmäinen valmistui työn ohella 1991. Minulla oli oma työpöytä, ja ikkunasta näin fantastisen kulttuurimaiseman, joka inspiroi minua, kun kirjoitin Aurora-kirjat. Tuo kuvassa näkyvä lehmus lohdutti minua vaikeina aikoina.

Kun mieheni virka-asunto pieneni rajusti peruskorjauksen vuoksi, aloin kirjoittaa makuuhuoneessa. Istuin yleensä jalat ristissä kuvassa näkyvän sängyn päällä ja kirjoitin lopulta omalla läppärilläni!

Kirjoitin yhteensä kuusi kirjaa tuossa huoneessa. Kollaasissa on tunnearvoa.

Teen paljon tutkimustyötä kirjoihini, varmaankin liikaa. Rakastan historiaa, varsinkin Viktorian ja Edwardin aikaa sekä renessanssia, josta kirjoitin kirjat Kyynärän mittainen tyttö ja Pako Tallinnaan ja kirjoitan nyt jatko-osaa Turusta. Kuten kuvasta näkyy, Nestor-kissakin väsyy kirjoihin, joita on joka paikassa.

Nestor on pojan ja miniän kissa, joka on meillä hoidossa silloin tällöin, nimetty romaani- ja sarjakuvasankari Nestor Burman mukaan. Kirjallinen kissa.

Työhuonekuvat olivat esillä viime vuonna Turun ja Helsingin kirjamessuilla.

Uudet lehmukset

Nämä pienet lehmukset istutettiin entisen vanhan puistokäytävän tilalle.

Kaivopuiston Ison Puistotien entinen lehmuskuja oli vuodelta 1838. Ne kaadettiin vuonna 2008, ja tilalle istutettiin uudet lehmukset vuosina 2008-2009.



Uusi puistokäytävä lokakuussa 2011. Puistokäytävän päässä näkyy katolinen kirkko.

Uusi kotisivu Vuodatukseen

Kuvassa "Kirjailijan työhuone", kollaasi jonka valmistin Turun kirjamessuille, jossa se lienee ollut esillä Nuorisokirjailijoitten tilaisuudessa. Kuvassa näkyy puu, josta pidän kovasti, lehmus joka kasvoi ikkunan alla. Pienessä kuvassa on näkymä työhuone-makuuhuoneesta. Ja vasemmalla näkyy "työpöytäni" kirpputorila ostettu muovinen tarjotin, joka saattoi vetää vuoteen viereen, kun kirjoitin jalat ristissä tai kyljellään Lucia Olavintytär -kirjat. Aurora-kirjat kirjoitin ruokasalissa ihan oikean, kirpputorilta ostetun, työpöydän ääressä lasteni vanhoilla tietokoneilla. Sitten istuminen kävi hankalaksi ja siirryin kirjoittamaan eri systeemillä. Nyt kirjoitan lähinnä sohvan divaanipuolella istuen. Työpöytänä on Ikealta ostettu kätevä pieni siirrettävä pöytä, jonka ääressä kirjoitan nytkin ja seuraan samalla Uutisvuotoa.

Olen käyttänyt samaa kuvaa uudella kotisivulla, jolla on vanha nimi Kirjoituslipasto. Osoite on uusi http://kirjoituslipasto.vuodatus.net

Helsinki 32 astetta Celsiusta illalla varjossa

Kello on vähän vaille kahdeksan illalla, ja mittari näyttää 32 astetta Celsiusta ulkona varjossa ja 29 astetta sisällä. Tuulettimien äärellä on miellyttävää, mutta muualla - liika on liikaa ainakin minulle.

Näyttää ja tuntuu aivan siltä, kuin alkaisi sataa. Se tekisi hyvää puutarhoille. Mieheni on käynyt jo kastelemassa erästä talomme edessä olevaa lehmusta.

Melkein maisema

Olen asettanut pienen siirrettävän työpöytäni ikkunan eteen, sillä katumme varrella kasvavat kehmukset muodostavat tästä ikkunasta katsottuna melkein maiseman, rauhallisen näkymän, jota voi vilkaista välillä töitä tehdessään.

Taivas on jo toista päivää vaalean imupaperin värinen, mutta tavallisesti pilvet ja taivaan väri tuovat vaihtelua. Sumu verhoaa senkin vähän, mitä muista taloista näkyy puiden takaa. Tämä on kaupunkilaisen kesämaisema, johon saa valoverhojen avulla yksityisyyttäkin, sillä ne peittävät näkymän muihin taloihin ja samalla tähän erkkeriin muista taloista.

Lehmukset 2009 ja 2010

Lehmukset näyttävät kasvaneen, ainakin kun niitä vertaa kahteen sinisestä talosta otettuun kuvaan. Vasen heinäkuussa 2009 ja oikea kesäkuussa 2010-

Vihreä muuttaa maiseman ja kodin

Kun palasimme lomalta Dalmatian kesästä, oli Suomeen tullut myös kesä. Hevoskastanjat kukkivat muutaman korttelin päässä Hesperiankatujen välisessä puistossa, kaupungilla on reheviä kukkaistutuksia, ja tämäkin talvisin niin ankea katu on muuttunut aivan toiseksi lehmusten puhjettua lehteen. Lehmukset näyttävät kasvaneen kovasti viime kesästä. Ehkäpä lämpimät kesät vaikuttavat kasvunopeuteen.

Vihreyttä voi lisätä kotiin ruukkukasveilla. Pohjoisen puolella viihtyvätkin nimenomaan viherkasvit. Kokeilen pitkästä aikaa muratteja. Meillä oli edellisessä asunnossa vuosikaudet kultaköynnös, joka ympäröi erään ikkunan. Putkiremontin vuoksi piti muuttaa vuodeksi toiseen asuntoon. Siinä edestakaisin muuttamisessa meni myös kultaköynnös. Se oli revittävä irti ikkunapieleistä, joihin se oli kuin liimautunut.

Photo Friday: 'Pleasure'

a source of pleasure

This tree in St. John's park in Helsinki has been a source of pleasure for me during twenty years. I have seen it grow.

Tämä lehmus tuotti minulle iloa kahdenkymmenen vuoden ajan. Seurasin sen kasvua, sen vaiheita eri vuodenaikoina. Nyt se on muisto, joka ilahduttaa.