Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
keskiviikkona, tammikuuta 09, 2013
Kirjaimet: LI
Moderni nojatuoli Ostravassa, Tsekissä, eräässä ostos- ja toimintakeskuksen monista kahviloista.
Ostrava on kolmen tunnin junamatkan päässä Prahasta, entinen teollisuus- kaivoskaupunki, jossa voi nähdä maan historian eri kerrostumia.
Sama kuvakollaasi suurena.
Lisää kuvia Ostravasta täällä.
Loppukirjaimet 14: LI nojatuoli
tiistaina, tammikuuta 08, 2013
Kommentteja: kirosanat, kaasuttelu ym.
Klikkaa kollaasi suuremmaksi Kommentteja A. Kun keskustellaan kiroilusta ja muusta tapojen löystymisestä
1. Vuorosanoja tässä blogissa [=Kirjailijan häiriöklinikassa]
Kirsti: "kiroileminen mielestäni aina nostaa stressiä."
Anu: Oho! Mulla se laskee :)
ja äsken luettua tutkimusta:
"piereskely vähentää piereskelijän stressiä, mutta lisää muiden huoneessa olijoiden stressiä".
Stressin purkaminen noilla keinoilla vaikuttaa itsekkäältä käytökseltä
2.
Anu, siinäpä hyvä elämänohje. Kunpa sitä noudatettaisiin.:) [Ei julkisissa tiloissa]
Mitähän kaikki ne raitsikoissa kiroilevat nuoret naiset mahtaisivat sanoa, kun jotkut ryhtyisivät töräyttelemään suolistokaasujaan neitosten vieressä?
Nimimerkki julkisissa tiloissa (raitsikka, radio, TV) kiroileviin kyllästynyt
3.
Kiroilu on sanavaraston pienuutta tai tietoinen protesti ja halu kuulua johonkin ryhmään, vastustaa joitakin tiettyjä ryhmiä.
Voimasanat voivat olla tietenkin myös hauskoja kuten Tintti-sarjakuvien kapteeni Haddockin vuodatukset.
Piereskelyssä sinänsä ei ole mitään moraalisesti pahaa, sehän on luonnollinen toiminto niin kuin vessassa käyminen. Tietenkin voi sattua vahinko, ja kaasun livahtaminen ei ole vakavaa, mikäli toiset ovat hienotunteisia.
Keskustelin jokin aika sitten erään sivistyneen taiteilijatuttavan kanssa siitä, oliko kiroilu yleistä Suomessa ennen. Tämä sanoi, että ainakaan maaseudulla eivät kiroilleet muut kuin humalaiset, ja humaltuminenkin oli noloa, vähän säälittävää, ressukkamaista. Kirosanat oli säästetty täysin poikkeuksellisiin tilanteisiin, ja niissä oli harvinaisuuden vuoksi voimaa.
Niin on maailma muuttunut. Mutta kenen toivomuksesta?
Bobackan kuva Suomi-neidosta vaikuttaa realistiselta.
maanantaina, tammikuuta 07, 2013
Mustavalkomaanantai 145: 'ulkona'
Mustavalkomaantai 145: 'ulkona'
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)