Kommentteja: kirosanat, kaasuttelu ym.

Klikkaa kollaasi suuremmaksi Kommentteja A. Kun keskustellaan kiroilusta ja muusta tapojen löystymisestä

1. Vuorosanoja tässä blogissa [=Kirjailijan häiriöklinikassa]
Kirsti: "kiroileminen mielestäni aina nostaa stressiä."
Anu: Oho! Mulla se laskee :)

ja äsken luettua tutkimusta:

"piereskely vähentää piereskelijän stressiä, mutta lisää muiden huoneessa olijoiden stressiä".

Stressin purkaminen noilla keinoilla vaikuttaa itsekkäältä käytökseltä

2.
Anu, siinäpä hyvä elämänohje. Kunpa sitä noudatettaisiin.:) [Ei julkisissa tiloissa]

Mitähän kaikki ne raitsikoissa kiroilevat nuoret naiset mahtaisivat sanoa, kun jotkut ryhtyisivät töräyttelemään suolistokaasujaan neitosten vieressä?
Nimimerkki julkisissa tiloissa (raitsikka, radio, TV) kiroileviin kyllästynyt

3.
Kiroilu on sanavaraston pienuutta tai tietoinen protesti ja halu kuulua johonkin ryhmään, vastustaa joitakin tiettyjä ryhmiä.

Voimasanat voivat olla tietenkin myös hauskoja kuten Tintti-sarjakuvien kapteeni Haddockin vuodatukset. 
Piereskelyssä sinänsä ei ole mitään moraalisesti pahaa, sehän on luonnollinen toiminto niin kuin vessassa käyminen. Tietenkin voi sattua vahinko, ja kaasun livahtaminen ei ole vakavaa, mikäli toiset ovat hienotunteisia.

Keskustelin jokin aika sitten erään sivistyneen taiteilijatuttavan kanssa siitä, oliko kiroilu yleistä Suomessa ennen. Tämä sanoi, että ainakaan maaseudulla eivät kiroilleet muut kuin humalaiset, ja humaltuminenkin oli noloa, vähän säälittävää, ressukkamaista. Kirosanat oli säästetty täysin poikkeuksellisiin tilanteisiin, ja niissä oli harvinaisuuden vuoksi voimaa.

Niin on maailma muuttunut. Mutta kenen toivomuksesta?
Bobackan kuva Suomi-neidosta vaikuttaa realistiselta.

Helsingin Sanomat ihmettelee teitittelyn paluuta

Tuliko yleinen sinuttelu Ruotsista, jossa jokatyttö on prinsessa?

Tämän päivän Helsingin Sanomat ihmettelee teitittelyn paluuta: "Teitittelyn yleistyminen on paluumuuttajan suurimpia šokkeja vuonna 2012". (Annamari Sipilä: Ottaako rouva lisää teetä? HS/Merkintöjä 5.10.2012) On hämmästyttävää, että HS:n pääkirjoitustoimittajakaan ei tiedä siitä, että teitittely oli täysin vallitseva tapa vielä 1970-luvun ajan vieraiden ihmisten kanssa keskusteltaessa ja sitä harrastetaan edelleen, kun ollaan kohteliaita. Olen nähnyt televisiohaastattelun, jossa nuori naistoimittaja teititteli isäänsä, koska kysymyksessä oli virallinen tilanne.

Nykyajan ihmisiltä on kadonnut historian taju. Sen näkee varsnkin TV-elokuvien käännöksistä, joissa laitetaan menneen ajan ihmiset noin vain sinuttelemaan, mitä he eivät olisi missään tapauksessa tehneet vieraiden ihmisten tai itseään vanhempien kanssa. Samanikäisetkin työtoveritkin tekivät sinunkaupat. 

Olen huomannut tätä tietämättömyyttä ennenkin. Näin anonyymi kommentoija tässä blogissa:
 " Puhuttiinko täällä suomessa vielä niinkin myöhään kun 60 luvulla noin muodolisestti kuten kunikaat ja heidän plveliansa: neiti ei nyt valehtele vanhoille ihmisille." 

Vastasin: Kyllä toki vielä 60-luvulla käytettiin kohteliasta ja muodollista kieltä. Oli aivan tavallista, että nuorta tyttöäkin sanottiin neidiksi ja lukiolaispoikaa herraksi. Ei ollut kysymys "kuninkaista ja heidän palvelijoistaan", vaan tavallisista ihmisistä. 

Myyjätärtä sanottiin tietenkin neidiksi, vanhempaa myyjätärtä rouvaksi. Kun palasimme Suomeen 1980-ja 1990 -lukujen vaihteessa, mieheni hämmästyi, kun lehtikioskissa myyjänä oleva nuori tyttö sinutteli häntä. Mieheni oli itse tietenkin teititellyt häntä. 

Voin sanoa HS:n toimittajalle nyt vuonna 2012, että meidän perheellä oli täysin päinvastainen kokemus kuin hänellä, kun palasimme Suomeen vuonna 1988 asuttuamme yhdeksän vuotta Kanadassa. Ällistyimme sinuttelua. Toisaalta sinuttelu oli horjuvaa, toisinaan sinuteltiin, toisinaan teititeltiin, täysin epäjohdonmukaisesti.


Muutos oli tapahtunut  vasta 1980-luvulla. Vuoteen 1979 mennessä sinuttelua ei ollut, ennen kuin tehtiin sinunkaupat. Oli täydellinen yllätys, että täällä oli alettu sinutella ketä hyvänsä. 

Oletin, että oli alettu matkia Ruotsia. Ehkä sinuttelun katsottiin kuuluvaan pohjoismaiseen sosialismiiin. Näin televisiohaastattelun, jossa Ruotsin kuningasta sinuteltiin. Huomasin, että sinuttelua pidettiin poliittisesti korrektina asiana. Tämä tuli esille esimerkiksi vuonna 2007 käydyssä blogikeskustelussa IIneksen blogissa.


Muut kielet

Monesti luullaan, että englannin 'you' on sinuttelua. Mutta todellisuudessa englanninkielinen sinuttelee vain Jumalaa, sanoo "Thou" eli sinä rukouksessa. Englanninkieliset  "sinuttelevat" toisiaan puhuttelemalla etunimellä, jonka he painavat mieleen heti esittelyssä ja muistavat sen.  Muulloin he sanovat Mr. Smith tai Mrs. Smith, Doctor Smith, Mr. President,  asiakkaalle 'madam' tai 'sir'.

Teitittely ei ole ainakaan ranskassa välttämättä etäisyyden ottamista. Jo Nabokov kertoo muistelmissaan, että kun hänen äitinsä halusi olla erityisen ystävällinen pienelle pojalleen, hän teititteli tätä - ranskaksi, jota he puhuivat.Tuoreempi esimerkki muistuu mieleen. Kanadanranskalainen sukulaiseni, iäkäs rouva, musiikinopettaja, huudahti minulle kerran puhelimessa vähän aikaa Suomessa käyntinsä jälkeen (jolloin hän oli asunut meillä useita viikkoja): "Madame, je vous aime." Teitittely merkitsee edelleen myös ystävällisyyyttä, kohteliaisuutta. 

Suomalaisia blogikeskusteluja lukiessa minulle tulevat usein mieleen Kiplingin balladin sanat "East is East, and West is West, and never the twain shall meet".
Itä ja länsi eivät kohtaa, eivät varsinkaan Suomessa. Tässä en tarkoita maantiedettä vaan mentaliteettia.

Teitittelyssä ei ole todellakaan mitään ikä- eikä luokka-ajattelua. Tuntuu monesti siltä, että yleinen töykeyden lisääntyminen johtuu siitä, että pitää olla muka kaikkien kaveri, jota ihminen ei missään nimessä jaksa eikä halua olla ainakaan suurkaupungeissa. Kun ihmisen reviiriä ei suojata hyvillä tavoilla, ruvetaan tönimään ja jöröttämään.

Hyvät tavat voivat helpottaa kanssakäymistä silloin kun ihmiset ovat väsyneitä tai kun jotain hyvin ongelmallista tapahtuu, sellaista jota ei voi noin vain ratkaista ja selvitttää hetkessä. Siinä saa tavallaan miettimisaikaa.

Teitittely kuuluu yhtenä osana kulttuuriin, jossa toista ihmistä kohdellaan ystävällisesti ja kunnioittavasti, annetaan hänelle myös yksityisalue. Ainakin näin yritetään tehdä.

Ei ole ihme, että ulkomailla asunut toimittajakin myöntää, että  "Ensihämmästelyn jälkeen teitittely on alkanut kuulostaa miellyttävältä, jopa kotoisalta". 

Tästä aiheesta keskusteltiin blogeissa jo vuonna 2007  Suomessa asuminen: Itä ja länsi  sekä kommenteissa kirjoitukseeni  Kun myrsky riehui Rööperissä, jossa kerron 1960-luvun Helsingistä.

Kommentti: Hienoa väkeä

Cocktail-kutsut voivat olla komedia tai tragedia tai jotain siltä väliltä. Kirjailijoille kaikki on materiaalia.

Kommentti Kirsti Elillän blogiin, jossa on puhuttu viimeksi mm  cocktail-kutsuista.

Muutamien viime vuosien ajan kävin joidenkin ulkomaisten lähetystöjen cocktail-tilaisuuksissa lähisukulaisteni seurassa. Koin ne erittäin kiinnostaviksi näytelmiksi, joita seurasin lähinnä katsojana ja kuuntelijana. Tuollaiset kutsut paljastavat ihmisestä paljon. Niissähän voi tutustua ihmisiin, jos haluaa. Hienotunteisuus ja hyvät tavat ovat valttia.

Vielä paljastavampia olivat ne kutsut, joilla kävin opiskeluaikana. Olin pari kolme vuotta osapäivätyössä lastentarhassa, jossa oli enimmäkseen ulkomaisten diplomaattien ja suomalaisen yhteiskunnan yläluokan lapsia. Poikaystäväni ja minä pääsimme monille hienoille kutsuille.

Silloin näin ruohonjuuren tasolta, millaisia olivat sen ajan suomalaiset kuuluisuudet ja toisaalta esimerkiksi englantilaiset diplomaatit - Helsinki oli heille kylmän sodan aikana tärkeä paikka.

Monet suomalaiset kuuluisuudet olivat koppavia ja luokkatietoisia, eivät tunteneet edes kadulla vastaan tullessaan meitä vähäpätöisiä opiskelijoita, mutta brittisivistyneistö oli sydämellistä ja epämuodollista. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että britit arvostavat lapsuutta ja lastensa kasvattajia.

2. kommentti eli vastaus nimimerkki V:lle:

"ystävälliset britit saattoivat olla tiedustelun töissä": Niin olen aina olettanut heidän olleen silloin. Sivistys- ja koulutustaso oli heillä niin huimaava. Elettiin vaarallista aikaa, ja Tehtaankatu kuhisi KGB:n väkeä.

3. kommentti

Margareta, sanoit viisaasti :"Minä näkisin asian niin, että ei tarvitse olla brittiläinen vakooja, että voi käyttäytyä kauniisti toisia kohtaan. :)"

Savossa sanotaan, että ihmisellä voi olla sydämen sivistystä, ja se on arvokas ominaisuuus yhtä hyvin kylänraitilla kuin cocktail-kutsuilla liikuttaessa. Jos se puuttuu, ihminen on kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen, kuten sanoi jo kauan ennen cocktail-kutsujen aikaa nykyään persona non grataksi tullut Paavali 60-luvulla jKr eli jaa, kuten KGB opetti meitä sanomaan.

Postsuomettumista ja vaikenemiskulttuurin vaalintaa

Hyvät lukijat, Blogisisko on huono-oppinen. Hän ei ole oppinut vieläkään suomettumisen ja vaikenemisen jaloja taitoja, vaikka on seurannut niitä vierestä puoli vuosisataa. Näin huonosta käytöksestä ropisee moitteita ja pilkkarunoja.

Keskustellaan siitä, miksi tavat ovat höltyneet.

Laitan monien muiden tavoin omat kommenttini esille tänne omaan blogiini. Ovatpahan muistona miellyttävistä hetkistä blogiystävien seurassa.
Miksi siis tavat ovat höltyneet?

Blogisisko kommentoi:

Erasmus Rotterdamilaisella olisi töitä. Hän kirjoitti kirjan, jossa näitä perusasioita yritettiin opettaa keskiajan aatelisille. Tämä tapahtui 1500-luvun alussa. On menty luikua takaisin puoli vuosituhatta.

Jotain kuitenkin puuttuu. Ihmiset eivät heittele kaluamiaan luita lattialle ruokapöydästä eivätkä pommita toisiaan leivänkannikoilla. Eivätkä kai vielä röyhtäyttele ja päästele muitakaan luonnonääniä ruokapöydässä.

Kiinassa asuneet kertovat, että siellä röyhtäytellään reippaasti renessanssin tyyliin aterialla. Heille pitää kertoa, että heidän ei tarvitsekaan muuttaa tapojaan.

Jokin aika sitten haastateltiin erästä oikeaa puhdasoppista taistolaista, joka on (tietenkin) professorin virassa. Hän kehui, että vaikka poliittisia päämääriä ei saavutettu, tuhottiin kuitenkin porvarillinen kulttuuri. Hän hekotteli tyytyväisenä.


[Yleistä keskustelua uushuonoista tavoista. Syytetään äitejä ja isiäkin vaihteeksi. Nimimerkki Liisa moittii Blogisiskoa, joka hänen mielestään moitti taas kilttejä taistolaisia.]

Blogisisko :
Liisa,

laita silmälasit päähäsi ja lue uudestaan viimeinen kappale edellisestä viestistäni. Kerron siinä vain, mitä entinen taistolainen itse kertoi haastattelussa julkisesti tästä asiasta, joka sattuu olemaan tämän blogin varsinaisena keskustelunaiheena.

Taistolaisten ja muiden äärivasemmistolaisten toimista kirjoittavat nykyään sanomalehdet ja niistä puhutaan TV:ssä ja radiossakin ainakin ohjelmaselostusten perusteella. Niitä muistelevat kyseiset henkilöt itse, toiset ylpeillen (eräs Unkarin kansannousua seurannut ex-toimittaja, joka on kirjoittanut aiheesta kirjan ), toiset noloina tai huvittuneina omasta hölmöydestään. Niistä tullaan puhumaan ja kirjoittamaan vuosikymmeniä. Sitä et voi Sinä eivätkä muutkaan enää estää. Vaikenemisen aika meni jo.:)

[Taas yleistä keskustelua. Sitten eräs nimimerkki Joszif esitti minusta pilkkarunon. Nimerkki on uusi, mutta tyyli on tuttu jo Kiiltomadon ajoilta.)

Emäntämme kirjoitti:
10.11.2006 - 08:47
En minä Blogisisko usko, että vaikenemisen aika mihinkään olisi mennyt. Ne vain ovat eri asioita mistä nyt vaietaan.

Blogisisko
10.11.2006 - 09:55
Hyvää huomenta!
Luin juuri Hesaria (10.11.2006). Vesa Karonen kertoo (Kanavalla) siitä, kuinka suomettuminen jatkuu YLEssä.

Kyllä siellä vaietaan ihan samoista asioista kuin Kekkosen aikana.

Karonen kyselee YLEn ohjelmien perusteella, ovatko tabuja vielä seuraavat aiheet:
-Karjala ja talvisota
-Neuvostoliiton partisaanien murhaamat lapset
-Neuvostoliittolaiset miehitysjoukot Porkkalassa (_v:een 1955) jne

Karonen kirjoittaa (Sujuvaa suomettumista. - Kanavalla. HS 10.11.2006): "Modernismia seurasi postmodernismi. Suomettumista on seurannut postsuomettuminen. Arvostelua ja ilkeyksiä [viittaa Kekkosen moitteisiin NL:n arvostelusta] ei tarvitse välttää. Se sujuu ihan vaistomaisesti."

Suomettumisen kannattajat, vaikenemisen vaalijat elävät täällä blogimaailmassakin, kuten nimimerkki Liisan ja toisen tutun kommentoijan, tällä kertaa Joszifina esiintyvän runoniekan, viestit osoittavat.

Pitäisi nähtävästi osata vaieta myös muustakin lähihistoriasta kuten suomalaisten NL:n ystävien, taistolaisten ja muiden äärivasemmistolaisten teoista ja puheista. Tällä uusvaikenemisellakin ostetaan etuja. Mitähän ne ovat kirjallisissa piireissä ja Blogistaniassa?

Lisäys:
Vielä 1950-luvulla ja pitkälle 1960-luvullekin nuoret käyttäytyivät hyvin. Oikeastaan vielä 1970-luvun alussakin.

Vuosikaudet, hyvänen aika vuosikymmenet, pilkattiin Suomessa "oikeaopillisesti" kaikkea mikä liittyi ns porvarilliseen maailmaan: koteja, vanhempia, kulttuuria, uskontoa, isänmaata ja varsinkin sotaveteraaneja.

Viesti on mennyt perille ja jäljet ovat edelleen nähtävissä.

Keskustelu jatkuu.