sunnuntaina, huhtikuuta 30, 2006

Iltakävelyllä nuorten seassa


Kuva: Anna Amnell
Vapunaattona näkee aika vähän muita kuin nuorisoa kadulla. Oikeastaan näin on myös tavallisina iltoina. Kuitenkin Helsinki on turvallinen iltakävelypaikka pariskunnalle.

Varsinkin nuorisoa pelätään turhaan. Nuoret ovat hyvin kohteliaita vanhemmille ihmisille, jopa vapunaattona, varsinkin teini-ikäiset pojat. Tätä me jatkuvasti ihmettelemme. Jopa täpötäydessä raitsikassa vappuaattona nuoret pojat antavat istumapaikan, vähän huojuen kylläkin ja reppu kilisten, mutta ystävällisesti.

Ilmapallot kuuluvat vappuun








Kuvat:PAA

Kaivopuisto aamulla

Kuvat: Anna Amnell












Oltiin aamukävelyllä Kaivopuistossa. Halusin kuvata vanhoja puutaloja, ennen kuin puihin tulee lehdet. Kevät on vasta alullaan, rhododendron pienellä nupulla. Puisto oli tyhjä ja siisti, roskisruno innoittamassa vappua juhlivia korjaamaan roskansa vappuaamun piknikin jälkeen.

perjantaina, huhtikuuta 28, 2006

Virkistävää viikonloppua ja iloista vappua


kuva:patswebgraphics.com

Vappulukemiseksi olen laittanut teille erään harvinaisen elämäntarinan:
Mallitytöstä vakoilijaksi ja espanjalaiseksi kreivittäreksi. Aline Romanones, naispuolinen James Bond, joka paljasti Hitlerin agentteja Espanjassa. Aline Romanones pelasti tuhansien ihmisten hengen. Joskus todellisuus on taruja ja elokuvia ihmeellisempää. Alinen tarina löytyy kotisivublogistani , jossa on muitakin lehtijuttujani.

tiistaina, huhtikuuta 25, 2006

Maailmankansalaiseksi


Kuva: Pat's Web Graphics
Sanotaan monesti, että siirtolaisena ollut muuttuu juurettomaksi. En olisi samaa mieltä. Siirtolainen tai siirtolaisena ollut on usein jopa entistä isänmaallisempi, mutta eri tavalla kuin ennen.

On rakentavaa ja persoonallisuutta eheyttävää ajatella niin, että on muuttunut maailmankansalaiseksi, jonka sydämessä on erityinen sija joillekin paikoille: lapsuuden maisemille, koulukaupungille, kotimaalle, maalle, jossa on ollut siirtolaisena. Samoinhan maat, joissa on käynyt usein, tulevat läheisiksi ja jopa sellaiset, joissa joku ystävä tai lähiomainen asuu tai on asunut tai vieraillut usein ja josta tämä on kertonut paljon meille.

Uskoisin, että mitä enemmän meillä on tällaisia paikkoja, sitä vähemmän olemme taipuvaisia pitämään muiden maiden, rotujen ja kulttuurien ihmisiä "toisena", outona, jopa vihollisena.

Mielestäni monikulttuurisuus on ainoa mahdollisuus nykyaikana, jolloin suurin osa maailman väestöstä saa liikkua vapaasti maasta toiseen ja pyrkiä asumaan sinne, missä uskoo voivansa parhaiten toteuttaa sitä, millainen ihminen on ja missä voi tarjota lapsilleen parhaat mahdollisuudet.Monikultturisuus on onnistunut mielestäni hyvin Kanadassa.

Se ei tarkoita missään tapauksessa yhden kulttuurin ylemmyyttä muihin tai maan alkuperäisen kulttuurin kieltämistä, kuten Suomessa pelätään. Se ei saa olla sitä, että esimerkiksi Suomessa ei saisi olla omaa erityistä kulttuuria. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että arvostaa omaa kulttuuriaan ja antaa arvon muillekin. Maahanmuuttajaa ei heitetä saunanlöylyyn ja muuteta yhdessä eikä kahdessakaan sukupolvessa suomalaiseksi, mutta hän ei voi myöskään vaatia suomalaisia hylkäämään omia tapojaan, kieltään, uskontoaan, kulttuuriaan. Molemmin puolin täytyy sopetua rauhalliseen rinnakkaiseloon, jossa toista suvaitaan ja ihanteellisessa tapauksessa jopa ollaan kiinnostuneita toisen kulttuurista, jota ei tarvitse kuitenkaan hyväksyä itselleen.

Se ei merkitse myöskään oman tai vieraan kulttuurin lellimistä, niin että sen ihmisoikeuksien rikkomista hyväksytään. Eikä se tarkoita sitä, että hylätään realismi: On olemassa rajat, joilla voidaan hyväksyä uusia siirtolaisia. Muuten tulee katastrofi, joka synnyttää vihamielisyyttä maahanmuuttajia kohtaan. Tätä tosiasiaa on joidenkin suomalaisten vaikeaa käsittää ja hyväksyä. Mielestäni se johtuu Suomen vähäisestä kokemuksesta näissä asioissa.