keskiviikkona, heinäkuuta 12, 2006

maanantaina, heinäkuuta 10, 2006

Helletraditio puuttuu vielä Suomesta



Eräänä kesänä Torontossa tein joulujutun Kotilieteen pahimmalla helteellä. Oli vielä kuumempaa kuin nyt Helsingissä. Meillä ei ollut ilmastointia, sillä olimme tavallisesti siihen aikaan vuodesta lomalla. Sytytin paksun punaisen kynttilän tuomaan joulutunnelmaa. Kynttilä valahti vadille.

Nyt en kirjoita joulujuttua, mutta kylläkin talvesta ja kylmyydestä. Tuuletin hurisee kodikkaasti. Opettelen juomaan kahvia, kun se on kerran terveellistä. Ihme kyllä se ei aiheuta uniongelmia, ei ainakaan se tilkka, jonka juon. Helteellä kannattaa nousta aikaisin, jos haluaa saada jotain aikaan.

Asuimme vähän aikaa Kyproksella. Ainakin silloin siellä noustiin helteellä ylös aikaisin, tehtiin töitä virastoissakin jo varhain aamulla, pidettiin päivällä kotona siestaa ja nautittiin tummista, viileistä illoista. Telkkarit nostettiin parvekkeelle ja oltiin kaikki kuin yhdessä isossa olohuoneessa. Täällä ilta ei pimene ja tule viileäksi. Helle on sen vuoksi rasittavampi. Meidän suomalaisten tulisi kehittää ikioma helletraditio.

En koskaan unohda sitä, kuinka olimme kovalla helteellä keskipäivällä Ravennassa. Koko kaupunki tuntui äkkiä tyhjentyneen. Ikkunaluukut suljettiin. Mieheni ja minä kävelimme tyhjillä kaduilla kuin kulkukoirat kohti jotakin turistikohdetta. En muista oliko se Galla Placidia vaiko Basilica di San Vitale. Perillä olikin sitten ihanaa ja viileää, ja kaikki vaivat unohtuivat.