Tämä kuumailmapallo meni niin läheltä, että minunkin kamerallani sai siitä jonkinlaisen kuvan.
My very old blog. Vuodesta 2005-
torstaina, elokuuta 23, 2007
Kesä kaupungissa: puistot 2
Puisto on kaupunkilaisen puutarha.
Tämä kuva on laitettu poistamaan haamupäivitys, jolta edellinen kirjoitukseni näyttää Blogilistalla.
Tulevaisuudenkuva
Kuva: Meez (Klikkaa kuvaa, se liikkuu)
Kun todellinen minäni potee nyt keuhkoputkentulehdusta, tämä Meez-minäni tepastelee valtameren rannalla ja ottaa valokuvia auringonlaskusta. Jotain on siis minusta tulevaisuudenkuvassa säilynyt. Laihdutuskuuri on vihdoinkin onnistunut. Mutta plastiikkakirurgi on muokannut kasvoni tunnistamattomiksi. Lopputulos ei ole kuitenkaan hassumpi. Vai mitä? Vaatteet ja kengätkö sen tekevät?
keskiviikkona, elokuuta 22, 2007
Halpa, kevyt ja siisti työskentelynurkkaus
Kirpputorilta löytyi muovinen putkijalkainen tarjotinpöytä, jonka korkeutta voi säädellä. Voin kirjoittaa vaikkapa vuoteessa istuen, sillä pöytä on helposti siirrettävä ja käännettävä.
Tulostin on vanhalla yöpöydällä, johon myös lamppu on kiinnitetty. Pöydän etuosaan naulattiin kiinni muovitettu laukku, jossa voi säilyttää ulkoista muistia, mikrokuituliinaa, johtoa, varakasettia tulostimeen (takaosassa) ym. Paperipino mahtuu alahyllylle.
Alahyllystä riippuu puotinarullamuovikori, jossa on maadoitettu jatkojohto, johon olen liittänyt lampun, tietokoneen ja tulostimen johdot. Ulkoisen muistin johto riippuu seinällä. Se on merkitty värillisellä teipillä.
Seinällä on pieni korkkitaulu ja 1500-luvun porvarin arkitupaa esittävä vanhan ajan koulujen opetustaulu. Ylempänä samalla seinällä on innoittavia vesivärimaalauksia.
Pahin kiusa nettiin kirjoittamisessa on erkoispitkä jatkojohto, joka tulee huoneesta, jossa on toinen tietokone. Se menee pahoin mutkalle, se menee myös nopeasti rikki ja irtoaa siten helposti. Eikö todellakaan osata valmistaa parempia vai onko tarkoituksena saada ihmiset ostamaan aina uusi ja uusi johto?
maanantaina, elokuuta 20, 2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
"Tyko Brahen tähtitaivas" on ainakin tähän asti, 70-sivuun luettuna, synkkä kirja. Kai se sopii tällaiseen pilviseen ja synkkään päivään. Coelho Ahndoril kuvaa Brahen tutkimustyötä ja avioliittoa. Siinä mielessä se on tyypillinen tarina, jossa tutkija asettaa työnsä perhe-elämän edelle ja puoliso joutuu uhrautumaan. 1500-luvullahan tilanne oli täysin tavallinen kaikilla aloilla. Vaimo ja lapset tekivät työtä isälle. Perheet olivat perheyhtiöitä.
Tykö Brahen sisar Sophia, hänen tutkijatoverinsa lapsuudesta asti, on vain vilahtanut kirjassa. Odotin, että Sophia Brahe olisi ollut enemmän esillä. Hän olisi tuonut esille toisenlaisen renessanssin naisen.