lauantaina, huhtikuuta 10, 2010

Suomessako nepotismia?

Asuin opiskeluaikana yläluokkaisessa helsinkiläisperheessä alivuokralaisena. Ohuen oven läpi kuulin, mitä salissa keskusteltiin kutsuilla. Usein aiheena oli Urho Kekkonen. Tavanomaisten juorujen lisäksi paheksuttiin sitä, että Kekkonen ei kuulunut mihinkään kunnon sukuun. Häntä pidettiin ulkopuolisena.

Samoihin aikoihin vasemmistolaisopiskelijat lauloivat 20 perheestä, jotka hallitsevat Suomea. Todellisuudessa suuri osa heistä itsestäänkin oli varakkaista perheistä, jopa kuului sukuihin, jotka olivat olleet vallassa Suomessa, olipa maa Ruotsin tai Venäjän vallassa. Vaikka heidän unelmansa Neuvosto-Suomesta ei toteutunut, he pääsivät hyvään asemaan puoluetovereiden - ja tietenkin myös sukulaisten avulla. Syntyi myös uusia varsinkin kulttuuria hallitsevia vasemmistolaissukuja, joiden jäseniä on voitu bongata naistenlehtien sivuilta ja televisiosta vuosikymmenestä toiseen, nyt jo kolmatta sukupolvea.

Tällaista vallan periytymistä voisi sanoa eräänlaiseksi nepotismiksi. Sitä esiintyy Suomessa kaikilla aloilla ja kaikissa puolueissa. Sitä pidetään nähtävästi täysin luonnollisena asiana. Sitä ei paheksuta ainakaan julkisesti. Tämän päivän lehti kertoo, että Ylioppilaskunnan laulajien uudeksi johtajaksi on valittu edellisen johtajan poika. Huomiota herättävin on kuitenkin ollut viime aikoina kirkollisen vallan siirtyminen saman suvun jäsenille melkein 40 vuoden ajan.

John Vikström valittiin vuonna 1970 Porvoon hiippakunnan piispaksi. Kun John nimitettiin arkkipiispaksi, Johnin 10 vuotta nuorempi veli Erik valittiin hänen tilalleen Porvoon piispaksi. Erikin jäätyä eläkkeelle oli piispana kolme vuotta muuan ei-Wikström. Vuonna 2009 valittiin Porvoon piispaksi Johnin poika Björn Wikström.

torstaina, huhtikuuta 08, 2010

Uusi kamera: testikuva

 

Tämä kuva näyttää paremmalta, kun on edes vähän valoa huoneessa. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana.
Posted by Picasa

Uusi kamera


007
Originally uploaded by Anna Amnell

Kirjahyllyjen järjestelyssä katosi kameran laturi. Edellisessä kamerassa on ollut jo ongelmia, mm siihen oli päässyt nähtävästi kosteutta, mikä aiheutti pyöreän täplän kuvien oikeaan yläreunaan. Se oli kuitenkin helposti poistettavissa, kun vain rajasi kuvasta sen osan pois. Oli aika ostaa uusi kamera.

Tarvitsen kevyen kameran, siksi kaikki ns. vakavasti otettavat raskaat kamerat ovat minulle mahdottomia. Ne olisivat myös liian kalliita. Oli onnea, kun sain alennuksella (puolella hinnalla viime vuoteen verrattuna) edellisen vuoden mallia olevan kameran, joka on tuttua mallia. Se mahtuu aikaisempaan kameralaukkuun, ja siihen käyvät myös akut, joita minulla oli kaksi. Varsinkin matkoilla on hyvä olla useita akkuja.

Tämän vuoden mallissa olisi ollut joitain parannuksia, mutta ei tarpeeksi hyviä, jotta olisin maksanut kaksi kertaa enemmän. Otin heti illalla muutaman testikuvan kukista. Uusi kamera näyttäisi ottavan terävämpiä kuvia kuin edellinen. Pikseleitä on paljon enemmän. Kamera oli hinnaltaan edullinen varmaankin myös sen vuoksi, että sitä oli "vain" hopeanvärisenä, ja sehän sattuu olemaan useimpien teknisten laitteitteni väri. Sopi minulle.Canon Digital IXUS 100 IS.

keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010

Blogit ja lehdistö toimivat yhdessä tiedon jakajina

Turkulaisen Kirkko ja me -lehden pääsiäisnumerossa on toimittaja Tiina Pihan laaja artikkeli pääsiäisen viettämisestä. Siinä on siteerattu myös kotisivublogissani olevaa kirjoitusta pääsiäiskoristeiden symboliikasta.

Pääsiäiskoristeiden piilotetut merkitykset. Kirkko ja me 3/2010