Flickr: million plus views

Huomasin, että kuviani katsotaan paljon Flickrissä, vaikka olen vain näppäilijä.



Kärjessä kuva [virolaisesta] kansallispukuisesta ryhmästä, jonka kuvasin vuonna 2007 raitsikkapysäkillä, kun näin heidät raiteiden toisella puolen ja huusin, saanko ottaa kuvan. Tyypillinen esimerkki näppäilystä.

Alkuaikoina lähetin kuviani joihinkin ryhmiin, mutta olen laiskistunut. En myöskään ehdi katsoa paljonkaan muiden kuvia.  Silloin tällöin kerään joukon kuvia suosikeiksi kuten viimeksi kuvia Newcastlesta, jonna tyttäreni on muuttanut.

Olen ottanut suurimman osan kuvistani halvoilla taskukameroilla.  Siitä on ollut haittaa, sillä joitakin kuviani on pyydetty ulkomaisiin julkaisuihin, mutta kuvan koko ei ole riittänyt. Nyt minulla on ensi kerran hiukan parempi kamera.

Kahvilassa

a delicious cake, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Ensin ruoka kuvataan, sitten vasta se syödään.

Yhdeksäs syyskuu bloggaajana

Ruska Autumn 2006 in Helsinki, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Helsingin syksyä vuonna 2006. Syksyllä 2005 minulla ei ollut vielä digikameraa.
Hyvää syksyä kaikille!

Muistikut suklaarasiassa

IMG_8742, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Sokerintonta suklaata myydään neliskulmaisissa matalissa laatikoissa, joissa on lokerikot ja läpinäkyvä kansi. Ne ovat kuin luotuja muistitikkujen säilyttämiseen.

Nämä sujahtavat hyvin työpöydän tai lipaston laatikoihin tai vaikka pankiin tallelokeroon ja yhdellä vilkaisulla näkee, mitä on missäkin.

Muistitikku mahtuu siihen myös kyljelleen, joten yhteen rasiaan mahtuu paljon. Kun vain löytäisi sopivan kapeita tarralappuja, jotka pysyvät paikoillaan.

Sokerintonta suklaata myydään neliskulmaisissa matalissa laatikoissa, joissa on lokerikot ja läpinäkyvä kansi. Ne ovat kuin luotuja muistitikkujen säilyttämiseen.

Nämä sujahtavat hyvin työpöydän tai lipaston laatikoihin tai vaikka pankiin tallelokeroon ja yhdellä vilkaisulla näkee, mitä on missäkin.

Muistitikku mahtuu siihen myös kyljelleen, joten yhteen rasiaan mahtuu paljon. Kun vain löytäisi sopivan kapeita tarralappuja, jotka pysyvät paikoillaan.

Kanteen voi kirjoittaa lisätietoja tai laittaa läpinäkyvän kannen alle yksityiskohtaisen luettelon, jos on hyvin järjestelmällinen.

Suostuimmat kuvat

Tässä on kaikkein eniten katsottuja kuviani Flickristä. Voi nähdä, että suosituimpia ovat olleet nukkekotikuvat, joita otin paljon alkuaikoina, jolloin kalustin muutaman nukkekodin.  Kaikkein suosituin on kuitenkin kuva kansallispukuisesta ryhmästä, jonka kuvasin eräänä kesäpäivänä Sokoksen edessä raitiovaunupysäkillä (12000+ views). Otin heistä vain kaksi kuvaa, molemmat ovat näiden suosittujen joukossa jostain syystä. 

 Jos osallistuu ryhmiin ja kiertää katsomassa ja kommentoimassa muiden kuvia, voi saada Flickrissä valtavia katsojalukuja. En ole ehtinyt koskaan kiertää katsomassa muuta kuin aivan muutamien henkilöiden kuvia. Silloin tällöin voi koota itselleen suosikkikuvia, ja kokoan niitä nykyään suuremman määärän kerrallaan ryhmäksi jostakin aiheesta.

Klikkaa kuva suuremmaksi !

Muutama Helsinki-kuva, joulupukkikuva ja Nestor-kissan kuva mahtuu 60:n  suosituimman joukkoon. Ja appeni auto, jonka kuva on perhealbumista. Se on toiseksi suosituin (10000+ views). Muut kuvat ovatkin sitten vain sadoissa.

Ihan eri asia on sitten se, mitkä ovat omia suosikkejani omien kuvieni joukosta ja mitkä ovat parhaita.

Nämä kuvat ovat hyvin pieniä, sillä olen siirtänyt ne suoraan Flickrin tilastosta ja tehnyt niistä kollaasin Collageltin avulla. Kollaasin saa klikkaamalla vähän suuremmaksi. Kuvat ovat tämänpäiväisen tilaston mukaisessa suosituimmuusjärjestyksessä. Vasemmalta oikealle, rivi kerrallaan.

Veranta

IMG_1474, originally uploaded by Pink Lady on the Loose!.

Provence
En ole ollut koskaan Etelä-Ranskassa, mutta se on ollut monesti mielessäni symboli täydellisestä elämästä. Olin kerran ranskan suggestopedian kurssilla osittain nähdäkseni käytännössä, miten suggestopedisia kielikursseja pidetään ja kohentaakseni huonoa ranskaani. Opettaja oli kollegani, joka oli innostanut minut tähän uuteen metodiin. Sain valita itselleni roolihahmon, jolle loin maailman keksimällä hänelle suvun, ammatin ja kodin, koko elämäntarinan. Asuin tuolla kurssilla kuvitelmieni Provencessä, jossa minulla oli iso talo ja iso perhe, paljon kotieläimiä.


Kun katselen tyttäreni ottamia kuvia Provencestä, huomaan, että juuri tällaiseksi sen kuvittelin. Lisää hänen ottamiaan kuvia on Nojatuolipuutarhablogissani .

Värikollaasi 87: My Helsinki

SummerCollagesAmnell, originally uploaded by Anna Amnell.

Summer Collages 17.6.-12.8.2012

Värit tässä tehtävässä ovat minusta kauniita mutta vaikeita. On hauskaa käydä läpi valokuviaan, jotta löytää sopivia kuvia. Talo Helsingissä, tuoli Esplanadin kesäkahvilassa ja The Art of Tolerance -nalle Senaatintorilla  (United Buddy Bears in Helsinki, katso kaikki nämä nallet kansiostani).

Ruusuja ihailemassa ja opiskelemassa

Olen aina ihaillut ruusuja, mutta en tiedä niistä paljon mitään. Siksi päätin mennä kerrankin tutkimaan ruusuja, kun Hesarissakin mainostettiin Meilahdessa olevaa  Ruusutarhaa.  Vihreät Sylit Arboretum-sivuilla (Uusi sivu!!) on yleiskartta, ruusutarhan kartta ja meno-ohjeet. 

Keskustasta ruusutarhaan pääsee raitsikka nelosella. Saisi olla ohjeet siitä, millä pysäkillä jäädä pois. Parasta jäädä ruustarhaan mennessä pois Paciuksenkadun ja Johannesbergintien kulmassa. (Autojen pysäköintipaikka on Meilahdentien ja Johannesbergintien risteyksessä.)

Ruusut ovat säteittäisissä riveissä  pyöreän kivipaaden ympärillä, johon kaipaisi veistosta tai suihkukaivoa. :) Mistä löytyy mesenaatti? Tämä kauniisti suunniteltu ruusutarha ansaitsisi sen.
Ruusupensaiden juurella on nimilaatat, mutta ne ovat huonosti nähtävissä pensaiden peittäminä. Miehelläni oli tukevat kengät, ja hän pystyi työntämään jalallaan piikkiset oksat syrjään, jotta nimilapun saattoi lukea tai kuvata. Nimikylttejä oli muutenkin vaikeaa löytää, sillä ne olivat toisinaan vasemmalla, toisinaan oikealla puolella. 



Huomasin, että oli helpompaa kirjoittaa sittenkin nimi vihkoon ja kuvata se kyseisen ruusun vieressä.  Olisi pitänyt tehdä näin jokaisen ruusun kohdalla. Ruusuja kuvatessa olisin myös tarvinnut parempaa kameraa ja vakaampaa kättä. Mutta kuvat ovatkin vain ruusujen opiskelua varten. 

Vaikka voin asettaa tiedostossa olevat ruusujen ja lappujen ja kylttien kuvat näkymään samalla kertaa Flickrissä olevien kuvieni kanssa, minun on sittenkin vaikeaa olla varma, mikä mikin ruusu on. Mutta tämä on kuitenkin hauska tapa opetella tuntemaan ruusuja.

Ruusuja hoidetaan talkoovoimin!  


Minun, asiantuntemattoman ruusujen ihailijan silmissä ruusutarha vaikutti aika huonosti hoidetulta. Eikö kaupunki voi palkata vakinaista työntekijää? Eikö ruusuja pitäisi kastella useammin? Hoidin Kyproksella ruusuja vuokraamamme talon pihassa, ja niitä piti kastella usein, ja se oli ongelma, kun veden käyttöä piti rajoittaa siellä. Suomessakin on hyvin helteisiä päiviä kuten eilinen, ja ruusut näyttivät voivan hyvin vain varjon puolella. Ehkäpä lama on iskenyt myös tällä alalla. Mutta vettähän Suomessa onneksi riittää.

Arboretum on kaunis myös talvella

Ks. hienot kuvat ruusuista ja selostukset niistä Suomen ruususeuran ruusulista ja kuvat Tämä oli löytö: nyt voin verrata omia kuviani Ruususeuran kuviin ja tarkistaa tietdot.

Kuvia Singaporesta

Singapore_20110716_385, originally uploaded by Brin d'Acier.

Viidakon puita, perhosia ja orkideoja, pilvenpiirtäjiä, uutta ja vanhaa.
Singapore-set

Päivänvarjo erkkerissä

Päivänvarjo erkkerissä, originally uploaded by Anna Amnell.

Edellisen kirjoituksen kommenteissa Pekka antoi vihjeen siitä, että kukkia ulkona kuvattaessa voi laittaa sateenvarjon auringon eteen, jotta kukat eivät ylivalotu.

Tämä sama idea näyttää auttavan myös erkkerissä, johon tulvii valoa kolmelta suunnalta ja lisäksi turkkilaisiin verhoihin syntyy kimalletta, kun pinta on osittain samettinukkaa. Oikeanpuoleisen kuvan otin siten, että pidin vasemmassa kädessä päivänvarjoa.

Käytin tyttäreni pientä kiinalaista pitsipäivänvarjoa, jossa on kaksinkertainen keskusosa - pitsi ja tiivis kangas. Jotain tällaista täytyy kehittää tänne. Sateenvarjon täytyy olla lastensateenvarjo, jotta se mahtuu ikkunan edessä olevan kaapin päälle.

Raitsikalla Kiasmalta Opperaan

Tram-4-Kiasma-to-Opera House, originally uploaded by Anna Amnell.

Otin nämä kuvat raitsikan ikkunasta matkalla, joka kesti noin viisi minuuttia Kiasman kohdalta oopperan pysäkille. Jos suurentaa kuvan yli 1000 pikselin suuruiseksi, alkaa nähdä, että ikkunat olivat likaiset, ei ennen sitä. On hyvä harjoitella liikkuvan bussin ja raitsikan ikkunasta kuvaamista matkojen varalta.

Uusi kamera: testikuva

 

Tämä kuva näyttää paremmalta, kun on edes vähän valoa huoneessa. Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurempana.

Uusi kamera

007
Originally uploaded by Anna Amnell

Kirjahyllyjen järjestelyssä katosi kameran laturi. Edellisessä kamerassa on ollut jo ongelmia, mm siihen oli päässyt nähtävästi kosteutta, mikä aiheutti pyöreän täplän kuvien oikeaan yläreunaan. Se oli kuitenkin helposti poistettavissa, kun vain rajasi kuvasta sen osan pois. Oli aika ostaa uusi kamera.

Tarvitsen kevyen kameran, siksi kaikki ns. vakavasti otettavat raskaat kamerat ovat minulle mahdottomia. Ne olisivat myös liian kalliita. Oli onnea, kun sain alennuksella (puolella hinnalla viime vuoteen verrattuna) edellisen vuoden mallia olevan kameran, joka on tuttua mallia. Se mahtuu aikaisempaan kameralaukkuun, ja siihen käyvät myös akut, joita minulla oli kaksi. Varsinkin matkoilla on hyvä olla useita akkuja.

Tämän vuoden mallissa olisi ollut joitain parannuksia, mutta ei tarpeeksi hyviä, jotta olisin maksanut kaksi kertaa enemmän. Otin heti illalla muutaman testikuvan kukista. Uusi kamera näyttäisi ottavan terävämpiä kuvia kuin edellinen. Pikseleitä on paljon enemmän. Kamera oli hinnaltaan edullinen varmaankin myös sen vuoksi, että sitä oli "vain" hopeanvärisenä, ja sehän sattuu olemaan useimpien teknisten laitteitteni väri. Sopi minulle.Canon Digital IXUS 100 IS.

Kiirettä

Tonttu, Santa's helper from Finland
Originally uploaded by amnellanna

Nyt on kiirettä.Kurkistan kuitenkin Bloggaus jää vähälle.

Käy katsomassa kuviani ja lue entisiä blogikirjoituksiani myös muista blogeistani. Niitä on paljon, Ja onhan minulla muutama kirjakin saatavissa kirjastoista. Niitä lukevat aikuisetkin.

Blogataan kun ehditään.;:)

Omakuva kahden peilin kautta

Rita haastoi minutkin edellisen kirjoitukseni kommenteissa laittamaan blogiini omakuvan, joka on otettu peilin kautta. Laitan tämän kuvan, jonka otin vuonna 2006kylpyhuoneessa - kahden peilin kautta.

Värisävyjä

 

Tänä aamuna ikkunastani näkyvissä katoissa oli aivan uudenlainen värisävy. Yritin heti tallentaa sen. Mutta silmä on kameraa herkempi. En saa koskaan vangittua väriä sellaisena, kuin se on luonnossa.

Olin kouluaikaan hyvin kiinnostunut kuvataiteista. Piirustus oli eräs lempiaineitani ja kävin kerran viikossa piirustuskerhossa, jonka jäsenet olivat meitä muutamaa koululaista lukuunottamatta aikuisia. Kesällä kävimme maalaamassa ulkona. Lapsuudenystäväni ja minä luimme taiteilijoiden elämäkertoja ja valokuvasimme yksinkertaisilla laatikkokameroillamme. Vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa otin maalaustunteja ja yksi valinnaisista kouluaineistani oli "crafts", jossa kokeiltiin erilaisia menetelmiä. Lapsuudenystäväni meni opiskelemaan Ateneumiin. Minusta tuli taiteenystävä, mielenkiinto jatkui.

Muutama vuosi sitten minusta alkoi tuntua siltä, että haluaisin harjoittaa itsekin jotain taiteeseen liittyvää. Digikamera tuntui ihanteelliselta. Nykyinen kamerani on entistä kevyempi, kuvaaminen on edullista, allergiat eivät haittaa. Kuvaan ihan mitä hyvänsä lähiympäristössäni. Valokuvaaminen on minulle täysin stressitön harrastus.

Tiedän, että on olemassa kameroita, joilla voisi saada aikaan loistavia kuvia, mutta sellaiset kamerat ovat liian kalliita ja liian raskaita minulle. Tyydyn siksi siihen, että voin tallentaa edes jotain siitä, mitä näen. Arvostan kovasti ihmisiä, jotka ovat kehittäneet nämä nykyajan kamerat. Valokuvaaminen ei ole enää rikkaan yläluokan harrastus. Sitä voi harrastaa jokainen.

Muistot maisemista ja niiden väreistä ovat myös tallella. Muistin varassa maalattiin ennen aikaan suuria maisemamaalauksia, joiden kaltaisia nykyajan taiteilijat eivät enää tee, mutta jollaisia ihailemme taidegallerioissa. Muistot täydentävät valokuviamme ja lisäävät niihin sävyjä.

Kuvablogit muotia?

DSC03483, originally uploaded by amnellanna.

Tämä kevät on ollut hyvin poikkeuksellista aikaa elämässäni. Siksi olen usein tehnyt tätä blogiani kuvien avulla ja tuntenut bloggaajasyyllisyyttä laiskuudestani kirjoittamisessa. Mutta tänä aamuna luenkin Hufvudstadsbladetista, että kuvablogit ovat muotia: "Allt fler delar med sig av sitt liv genom att med kamerans öga dokumentera sin vardag. " (Heidi Hendersson: Malin sätter ut sina foton på nätet. Ung nu/HBL 12.5.2007)

On hauskaa huomata, että ei olekaan aivan lamassa bloggaajana, vaan muotia tietämättään.

Kuvien ottaminen on myös erittäin hyvää surutyötä. Mitä hyvänsä kohdetta kuvatessa täytyy keskittyä, ajatella muuta kuin vähän aikaa sitten kuolleita omaisiaan ja niitä loputtomilta tuntuvia käytännön asioita, joita omaisen kuolemaan liittyy. Vaikka digikuvia voi ottaa miltei rajattomasti, alkaa vähitellen pyrkiä siihen, että saisi kohteesta onnistuneen kuvan muutamalla yrityksellä. Usein huomaa, että se ensimmäinen kuvauskulma olikin paras.

Kuvia kertyy paljon. Niiden lajittelua täytyy tehdä koko ajan, muuten tulee kaaos. Säilytän kuvia varmuuden vuoksi monessa paikassa. Suuri osa kuvistani on julkisesti nähtävissä Flickrissä. Paperikuvia teetän harvoin.

Onko kenelläkään lukijoista kokemusta ulkoisen muistin käytöstä kuvien säilyttäjänä? Sitä en ole vielä kokeillut.

(huom! Tietokoneessani on ongelmia, joskus e jää pois ja väliin ö pyrkii tunkemaan joka paikkaan, joskus ihan jonona. Edessä koneen huolto.)

Kommentti digikuvaamisesta

Kommentti Ihan kipsissä- blogiin.

Minusta digikuvaaminen on ihana addiktio.

Otin koululaisena mustavalkoisia valokuvia laatikkokameralla, jonka olin ostanut saamallani stipendillä. Valokuvaaminen oli kuitenkin kallista.

Pitkiin aikoihin en ottanut valokuvia, sillä hyvä ystäväni opiskeli Ateneumissa kamerataiteen linjalla ja otti meidän perheestä jatkuvasti paljon kuvia.

Muutama vuosi sitten aloin kaivata kouluajan taideharrastuksia. Mutta olen allerginen öljyväreille ja kiinnitysaineille, joita tarvitsisi pastellivärien kanssa.

Digikamera tuli täysin sopivaan aikaan. Sillä voi tehdä monenlaista. Huomaan tarkkailevani ympäristöäni entistä kiinnostuneemmin.

Ihanteellinen harrastus

Nestorkin bloggaa. Papereissa listoja, joista valitsin kuvia ihkauuteen Flickr-albumiin (ks. sivupalkki ja klikkaa kohtaa 'What's this')

Bloggaaminen on siinä mielessä ihanteellinen harrastus, kun siinä on loputtomat mahdollisuudet. Jokainen blogeja lukenut tietää, että blogeja on vaikka minkälaisia. Monipuolisuudessa on myös ansa. Miten tätä harrastusta osaisi rajoittaa? Sitä aioin opetella seuraavaksi.

Annoin itselleni vuoden aikaa opetella bloggaamaan. Olen kiihdyttänyt opetteluani perustamalla useita blogeja ja käyttämällä bloggaamiseen paljon aikaa. Bloggaaminen on ollut vähän niin kuin gradun tekoa. (Tein kylläkin omaa graduani vuosikaudet keräten aineistoa vähitellen lasten tekemisen ja lasten ja kodin hoitamisen ohella.) Bloggaamiseen olen voinut keskittyä rauhassa, vaikka olen samalla viimeistellyt kirjaa, joka ilmestyy syksyllä.

Mieheni on suhtautunut bloggaamiseeni koko ajan myötätuntoisesti ja kannustavasti. Hänen oma vapaa-ajan harrastuksensa, tutkimustyö, on nimittäin myös intensiivistä ja vie aikaa. On hyvä, että kummallakin on kiinnostavia harrastuksia. Menimme naimisiin kemppismäisesti ilmaistuna "tässä hiljan eli opiskeluaikana" 1960-luvulla, ja sain tänään häälahjaksi pienen ja helposti kuljetettavan jalustan kameralleni. Sitäkin voi nyt opetella käyttämään.

Pari viimeistä päivää olen lajitellut kuvia ja opetellut Flickrin käyttöä. Hyvänä seurana on ollut Nestor-kissa, joka vahtaa puhelinta, josko sieltä kuuluisi His Master's Voice tai Maman hellä ääni maapallon toiselta puolen.

Hyvää kesää kaikelle! Minäkin pääsen jo ulos nauttimaan Helsingin kesästä muutoinkin kuin ikkunasta ihaillen. Meillä alkaa ensi viikolla lomat.