Tämä kuva on otettu kiertoajelubussin ikkunasta. Olemme liikkuneet koko ajan Metrolla ja kävellen.
Metrossa näkee suuria määriä tavallisia venäläisiä. Hämmästyttävintä on ollut tuttuuden tunne. Nämä ihmiset ovat samannäköisiä kuin elokuvista tutut näyttelijät ja Toronton ja yleeensäkin Pohjois-Amerikan suurkaupunkien asukkaat. Suuria määriä venäläisiä muutti Pohjois-Amerikkaan 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvulla.
Naapurinamme asui Torontossa venäjänjuutalainen pariskunta, vastapäätä olevan pankin jonossa kerrottiin kokemuksista Neuvostoliiton ankeissa oloissa. Kun oli pakkasta, eräs vanha rouva sanoi: Tietäisittepä, millaista oli Siperiassa.
Venäläisten kasvoissa näkyy kärsimys. Näin varsinkin vanhemmissa ihmisissä. Liian paljon kärsimystä ja häpeää yhdelle kansalle. Siksi olen onnellinen, kun näen nuorten venäläisten ilon ja optimismin. Kauniissa vaatteissaan he ovat samannäköisiä kuin Pohjois-Amerikan huolettomat nuoret.
Jälleen havainto: ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita. Vanhat ihmiset pääsevät istumaan jopa täpötäydessä metrossa. Myymälöissä selvitään hymyille, nauraen ja käyttäen niitä yhteisiä sanoja, joita venäjää osaamaton turisti tietää. Hyvin monet nuoret pietarilaiset osaavat englantia, varmaan muitakin kieliä.
Pietari muistuttaa Pohjois-Amerikkaa myös monikulttuurisuudessaan, joka näkyy kaikkialla.
Metrossa näkee suuria määriä tavallisia venäläisiä. Hämmästyttävintä on ollut tuttuuden tunne. Nämä ihmiset ovat samannäköisiä kuin elokuvista tutut näyttelijät ja Toronton ja yleeensäkin Pohjois-Amerikan suurkaupunkien asukkaat. Suuria määriä venäläisiä muutti Pohjois-Amerikkaan 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvulla.
Naapurinamme asui Torontossa venäjänjuutalainen pariskunta, vastapäätä olevan pankin jonossa kerrottiin kokemuksista Neuvostoliiton ankeissa oloissa. Kun oli pakkasta, eräs vanha rouva sanoi: Tietäisittepä, millaista oli Siperiassa.
Venäläisten kasvoissa näkyy kärsimys. Näin varsinkin vanhemmissa ihmisissä. Liian paljon kärsimystä ja häpeää yhdelle kansalle. Siksi olen onnellinen, kun näen nuorten venäläisten ilon ja optimismin. Kauniissa vaatteissaan he ovat samannäköisiä kuin Pohjois-Amerikan huolettomat nuoret.
Jälleen havainto: ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita. Vanhat ihmiset pääsevät istumaan jopa täpötäydessä metrossa. Myymälöissä selvitään hymyille, nauraen ja käyttäen niitä yhteisiä sanoja, joita venäjää osaamaton turisti tietää. Hyvin monet nuoret pietarilaiset osaavat englantia, varmaan muitakin kieliä.
Pietari muistuttaa Pohjois-Amerikkaa myös monikulttuurisuudessaan, joka näkyy kaikkialla.
