Historiaa kaikenikäisille lukijoille

1900-luvun alun elämää kaikkina vuodenaikoina Suomessa ja Kanadassa. Edwardin aika, sortovuodet, Toronto, Helsinki, "Iisalmi". Yhteisnide 1990-luvulla (1991, 1993 , 1999) ilmestyneistä Aurora-kirjoistani. Historian huminaa e-kirjana ja paperikirjana. Vanhan ajan tyttökirjan lailla koko perheen kirja.
Nettikaupoista

Suomalaisten suhde historiaan

Miksi suomalaiset vihaavat menneisyyttään, varsinkin keskiaikaa? Kyllähän me sen tiedämme. Suomi oli osa Ruotsia, joka piti tätä maata siirtomaana. Siitä on syytä olla vihainen. Vaihtoehto olisi ollut toinen naapuri, ja sen tiettyä kautta sivistyneistömme on rakastanut ja pitää nytkin kynsin hampain kiinni Lenin-patsaasta. Keskiaika oli katolista aikaa, ja uskontoa vihataan suomalaisen sivistyneistön vasemmistopiireissä. Loistava poikkeus tästä oli Pirkko Saision kaunis lyhytelokuva Mikael Agricolasta Suuret suomalaiset -vaalia varten. Hän oli tavoittanut siinä keskiajan hengen, sen puhtauden ja tietynlaisen viattomuuden.

Vappu on Pyhän Valpurin ja ikivanhan kevään juhlan perinne

Kuva: Maypole eli toukokuun eli Vapun salko by Pieter Brueghel the younger, 1500-luku. 

Rautakaudesta alkaen on kaikkialla Euroopassa juhlittu kevään alkua. Yllä olevassa 1500-luvulla tehdyssä maalauksessa nähdään ihmisiä tanssimassa vappusalon (Maypole) ympärillä.Huomaa luistelijat jäällä!Tällainen salko saattoi olla joko kauniisti koristettu salko, pelkkä keppi tai kasvava puu, jonka ympärille kokoonnuttiin tanhuamaan. Skandinaviassa on tapana laittaa juhannuksena samanlainen salko, juhannussalko. Ajanlaskun muutos siirsi kevään juhlan vieton myöhemmäksi, ja kesällä oli lämpimämpää. Sitten tuli Valborg eli Valpuri eli Vappu. Vappua on juhlittu keskiajalta lähtien – myös Suomessa – 1. toukokuuta, joka on Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä. Me skandinaavit vietämme edelleen pyhän Valpurin päivää. Pyhän Kallen päivä tuli 1000 vuotta myöhemmin

  

Tänään luin Ylöjärven uutisista, että Valpuri eli Pyhä Valborg oli tomera nainen, Keskiajan uranainen, kuten Susanna Viljanen kirjoitti artikkelissaan.

https://ylojarvenuutiset.fi/2017/04/29/keskiaikainen-uranainen/

Elämää Turussa 1500-luvulla

Anna Amnell: Lucia ja Luka

Grönholm, Jouko: Lucia Olavintytär elää Juhana-herttuan ajan Turussa. Turun Sanomat/alio 24.3.2016.

Oma kirjoitukseni Lucia Olavintytär-kirjojen synnystä

Anna Amnell: Firenzestä Turkuun

http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/anna-amnell-firenzesta-turkuun.html.

Lakon aattona

Jos lakko olisi koko kansan yhteinen viesti, me kaikki voisimme yhtyä siihen. 
Aamuisin juon pullollisen vettä ja luen Hesaria. Tänään Saska Saarikoskea ärsyttää se, että New York Times kirjoitti Lennusta. Miksi se kirjoitti Lennusta?

Amerikkalaiset pitävät Suomesta. Huomasin sen jo 1950-luvun lopussa ollessani vaihto-oppilaana. Asuin vaihtovuoden ajan liikemiesperheessä, jonka perheenisä ihaili Suomea talvisodan vuoksi ja Mika Waltarin vuoksi ja sen vuoksi, kun se oli maksanut velkansa.

Lopussa asuin viikon newyorkilaisen lakimiehen perheessä. Ajoimme luodinkestävässä autossa, ja lakimies ja hänen lakimiespoikansa selostivat minulle USAn rotuongelmia. Naapurissa asuva New Dealia vastustanut miljardööri oli voittanut maansa hallituksen oikeusjutussa. Hän vei minut Manhattanille klubiinsa, hienoon ravintolaan lounaalle. Heille maani edusti ihmettä: pientä itsenäistä maata agressiivisen ja arvaamattoman suurvallan vieressä.

Totuus on se, että amerikkalaisia kauhistuttaa nytkin pienen Suomen maantieteelliinen sijainti. He tietävät, että vain pelko saa suomalaiset yksimieliseksi. Niinistö edustaa meille suomalaisille pyrkimystä vakauteen.

Miksi osa kansasta on kaivanut nyt esiin sotakirveensä ja aloittaa poliittisen lakon oman puolueensa pelastamiseksi? Jos lakko olisi koko kansan yhteinen viesti, me kaikki voisimme yhtyä siihen. 

Minua pelottaa, kun ajattelen vuotta 1905 ja sitä, mikä seurasi. Jäljet pelottavat. Eikö tänä vuonna juhlitakaan sovintoa?

Kirjoittaminen ja historia

"Mutta jos kirjoitan, en ainakaan kirjoita nykyhetkestä tietokoneineen ja älypuhelimineen, sillä mikään ei muutu yhtä nopesti vanhanaikaiseksi kuin oman aikansa kuvaaminen." Ulla-Lena Lundberg haastattelussa ".Rakkaus ja haaksirikko", HS kulttuuri 24.9.2017.

Vaihtoehtoinen historia

Olen ajatellut usein, millainen olisi 1900-luku ollut, jos ei olisi ollut ensimmäistä ja toista maailmansotaa tai Venäjän vallankumousta ja sen seurausta Suomen historiassa. Tämä tuli taas mieleen, kun luin Jukka Kemppisen blogikirjoitusta "Kuvilta muistaminen" hänen katsottuaan vanhoja kaitafilmejä. (18.6.2017).

:

"Jokaisessa suvussa näyttää olevan vaihtoehtoinen historia."  Samoin on vaikkapa Euroopalla: "Musta surma eli paiserutto aiheutti hurjia muutoksia taudin saaneiden solukossa ja tulos oli kolmannekselle Euroopan väestöstä äkillinen ja lopullinen tuho, minkä jälkeen mikään ei ollut enää entisensä."

Kemppisen mukaan uskonpuhdistus ja tieteellinen vallankumous olivat mustan surman suoria, kausaalisia seurauksia.

Musta surma Suomessa. Koulujen opetustaulu. Yllä mustan surman ajan lääkärin naamio Berliinin historiallisessa museossa,

Turun kirjamessut 2016

TURUN KIRJAMESSUT 2016

Olen mukana Suomen Nuorisokirjailijat -osastolla Teemassa: Toinen puoli, joka kertoo nuorisokirjailijoiden harrastuksista.

Minun harrastuksestani valokuvaamisesta kertoo Tuija Lehtisen tekemä kuvakollaasi, jonka toinen kuvani on joulupukista, joka oli vuosikymmenet esillä ns. Wulffin kulmassa Helsingissä nykyisen Stockmannin tavaratalon rakennuksessa.
Toinen on kuvnia 1500-luvun asuun pukemistani nukeista (kyynärän mittainen ja 1:12 ).

Ohjelmaa mm 13.30-13.50 Fiore A-halli Suomen Nuorisokirjailijat ry 70 vuotta/Nuortenkirjallisuuden historiakimara: Tuija Lehtinen, Anu Holopainen ja Netta Walldén kertovat kohokohtia vuosikymmenien varrelta sekä esittelevät yhdistyksessä vaikuttaneita kirjailijoita.

Toinen puoli valokuvanäyttely Turun messuilla Nuorisokirjailijoiden osastolla syksyllä 2016. Lucia ja joulupukki vasemmalla. Kiitos, Tuija!

lue koko tarina tämän vanhan joulupukin seikkailuista.
https://blogisisko.blogspot.fi/2014/12/wulffin-kulman-joulupukki-koko-tarina.html

Ruotsin kielen tarpeellisuudesta

Nordiska Museet :

 Täälläkin on osa historiaamme, sillä olimme monta sataa vuotta osa Ruotsia. Se on fakta, joka täytyy tunnustaa. Emme voi pyyhkiä pois osaa menneisyydestämme. Olimme jo silloin osa Eurooppaa.

Jos ruotsi tulee valinnaiseksi aineeksi kouluissa, syntyy Suomeen pieni elliitti, joka osaa ruotsia, ruotsinkieliset ja ne, joiden vanhemmat ymmärtävät ohjata lapsensa opiskelemaan myös ruotsia. Vain he voivat saada valtion virkoja tässä kaksikielisessä maassa. Suomella on pitkä historia myös Ruotsin osana. Siinä oli hyvät ja huonot puolensa, mutta meistä tuli länsimainen maa. Kieli ei ole vain sanoja, vaan myös kulttuuria. Sen tietää esimerkiksi lyhyenkin latinan lukiossa lukenut. Lyhyen kurssinkin jälkeen on helpompi jatkaa, jos suuntautuu jollekin alalle, jossa kyseistä kieltä tarvitaan. Olen iloinen siitä, että kouluaikanani oli pakko lukea useita kieliä. Ei lapsi tai teini-ikäinen osaa itse suunnitella tulevaisuuttaan.

All my kitchens. Keittiöni

Kuvahaaste: Keittiössäni: Pieni lintu -blogissa on suklaakakkuresepti! Ja muut vastaukset.:)

Lapsuudenkodin keittiö oli kodin sydän. Äiti oli taitava ruuanlaittaja ja leipoja.
Kuva on 1970-luvulta. Äiti leipoo karjalanpiirakoita. Huomaa Marimekko-tekstiilit- sisareni oli siihen aikaan töissä Kuopion Marimekossa. Keittiö oli iso ja vanhanaikainen. Se muistutti Carl Larssonin kuvan keittiötä. Keittiössä oli oikea puilla lämmitettävä hella. Myöhemmin myös sähköhella. Ruokakomero oli suuri vanhan ajan ruokakomero. Keittiössä oli paljon kukkia ja soikea ruokapöytä ja ruokasalin kaapit. Kaikki ateriat syötiin keittiössä.
Asuimme aina vuokralaisina, ja samoin olemme asuneet mieheni ja minä, myös mieheni virka-asunnoissa. Vain yksi keittiöistämme oli ns aika hieno. Keittiössä on tärkeintä kodin henki. Näin ajattelen oman kokemukseni mukaan.



Asuimme opiskeluaikana ja nuorena parina & perheenä monenlaisissa asunnoissa muiden muassa opiskelija-asintolassa vastapäätä poliisiasemaa (nykyistä ravintolaa) - keittiön kaasulevy vuoti ja piti pitää aina ikkuna auki keittäessä-  ja Suomenlinnassa 1700-luvulla rakennetussa Nooakin Arkissa, jonka keittiössä ei ollut muuta lämmityslaitetta kuin pieni puilla lämmitettävä hella.
Viimeisestä Suomen keittiöstä ennen Kanadaan muuttoa on muistona vain tämä kuva. Minulla on sisareni lahjoittama pitkä Marimekko-esiliina. Muutimme yhdeksäksi vuodeksi Kanadaan muutama viikko tämän kuvan ottamisen jälkeen.




Seinillä kuvat Ruohometsän kansa -kalenterista

Ensimmäinen koti pikkukaupungissa Kanadassa. Maalasin keittiön seinät vihreiksi ja laitoin Ruohometsän kansa -kalenterin kuvat kehystettyinä keittiön seinälle. Ostimme meksikkolaiset tuolit paikallisen arkkitehdin ja espanjan opettajan pitämästä lahjatavarakaupasta. Pariskunta osti myytävät tuotteet joka vuosi suoraan meksikkolaisista kylistä. Meillä on edelleen nämä tuolit, jotka ostimme huippualennuksella puuvalmiina, mieheni hioi ja minä lakkasin ne.




Mieheni sai työpaikan Torontosta ja vuokrasimme iisalmelaisen kirjailijan Aarno Kellbergin tädin omistaman talon, kun hän muutti poikansa luo Ottawaan. Marimekko-esiliinan tilalle on minulle ilmestynyt luontoaiheinen muoviesiliina. Huomaa rukinlapa seinällä!




Kiinalainen kaupunginosa edullisine ravintoloinen ja kauppoineen sekä vanhimman lapsen kiinanopiskelu yliopistossa innostivat laittamaan itämaista ruokaa. Wokki ja melkein kaikki muukin tavara ostettiin kotiin Toronton IKEAsta. Kirjahyllyt, ruokapöytä ym tuotiin Suomeen, kun palattiin. Ne olivat hyvää laatua ja edullisia.




Vanha rouva möi talonsa ja jouduimme muuttamaan. Uusi kotimme oli pienessä kerrostalossa erittäin monikulttuurisessa kaupunginosassa lähellä Metron pysäkkiä, josta pääsi nopeasti ydinkeskustaan lastemme kouluihin ja yliopistoon. Suimme siinä asunnossa viisi vuotta. Kaikki lapset asuivat kotona. Kanadassa sai viime vuosiin asti veronalennusta, jos opiskelevat lapset asuivat kotonaan. Kaikki lapsemme opiskelivat ilmaiseksi Toronton Yliopistossa, sillä he saivat stipendin. Nuorin lapsista olisi saanut täysihoidonkin erääseen toisessa kaupungissa olevaan yliopistoon, mutta hän jäi mieluummin Torontoon.

 Kuvassa mieheni syö aamiaista uuden "pöydän" ääressä Torontossa. Se ei ollut varsinainen pöytä vaan levy, jonka löysimme kadulta roskien joukosta, puhdistimme ja asetimme Toronton IKEASTA ostetuille pukkijaloille keittiöön. Istuin korkealla jakkaralla ja kirjoitin siinä suurimman osan lehtijutuistanikin. Lue Aurora-kirjat alkoivat keittiönpöydän ääressä Torontossa.




Palasimme Suomeen, ja mieheni sai viran, johon kuului suuri virka-asunto Helsingin ydinkeskustassa 1930-luvulla rakennetussa talossa (Korkeavuorenkatu 10 A 12). Asuimme siinä 20 vuotta. Asuntoon kuului alussa vain vaatimaton pieni keittiö, jossa oli ikkuna pihalle päin - ja ihana iso ruokakomero! Mikä onni! Jouluksi valmistin taiteilijapoikamme kanssa loistavat jouluruuat, jotka laitoimme ruokakomeroon niin kuin äitini teki lapsuudenkodissani aikoinaan. Menetimme melkein puolet virka-asunnosta - ja ruokakomeron - kun asunto remontoitiin ja pilkottiin 11 vuoden kuluttua (Remontin jälkeen: Korkeavuorenkatu 10 A 18.)  Mutta saimme ison hienon keittiön.



Uusi keittiö oli toisella puolen taloa, ikkuna kadulle päin.  Vastapäinen talo on matalampi kuin meidän silloinen talo. Kukat viihtyivät, kun oli paljon valoa.




Välillä oli liian kirkasta. Tarvittiin verhot. Ne löytyivät Hietalahden kirpputorilta kuten kaikki muutkin asuntomme verhot.




Keväinen valo vie keittiöstä eteisen peiliin asti.




Vihdoinkin tilava kunnon keittiö!




Ateria voitiin syödä keittiössä niin kuin ennen kotonani. Sukulaisemme on palannut ulkomailta Suomeen.






Sinivalkoinen keittiö siirtyy esineiden mukana seuraavaan asuntoon, pieneen vuokra-asuntoon Töölöön. Keittiön suosittu pinnasohva menee rikki muuutossa. Ei se olisi ehkä mahtunutkaan.:) Kuvia kummastakin viimeisimmästä keittiöstämme.




Suomenlinna ja lomamatkojen merimaisemat ovat mukana esineissä, varsinkin taulussa, joka on poikamme  työ taideopiskelun ajalta Torontossa. Siinä aallot lyövät Suomenlinnan kallioon. Ihana meriaiheinen oviverho löytyi Hietalahden kirpputorilta.




Pääsiäisenä buffet-pöytä keittiössä. Pöydällä on sisarenpojan tuoma indonesialainen liina ja tyttären Kiinasta ostama kiinalainen kulho: kalligrafitaiteilijan vesikulho oikeasti.



 Nykyinen keittiö on pieni. Iso perhe tai seurue ei mahdu siellä syömään. Mutta kaikki ruuat voi laittaa valmiiksi keittiön pöydälle ja ikkunan edessä olevan lipaston päälle ja viedä ne ajallaan olohuoneeseen kuten tehtiin isossa keittiössäkin. Aletaan glögistä. Takimmaisena odottavat jälkiruuat.




Orkideatkin viihtyvät keittiössä.




Albumini All my kitchens




Lahjat ystäviltä toivottavat tervetulleiksi keittiöön.

Muodin historiaa Pietarissa

Muodin historiaa pietarilaisessa poliittisen historian museossa. Koruompelulangat olivat hyvin kauniita väreiltään. Photos and collage: Anna Amnell. May 6th, 2014.

Värikollaasit 'Suomi': Monikasvoinen Suomi

1. Pimeässä kasvaa

Suomi on minulle historiaa, luonto ja tämä ihmeellinen Tolkieninkin hurmannut kieli,  joka on helissyt rikkaana pimeissä pirteissä ja valoisissa kesäisissä maalaismaisemissa. Lapsena en olisi halunnut muuttaa maalta kaupunkiin. Minua houkuteltiin sanomalla, että kaupungissa on sähkövalot. Minä sanoin: Pimeässä kasvaa.

Ensimmäinen kuvakollaasini aiheesta Suomi:  Ainutlaatuiset hirsitalot. Hämäryys. Keskiaika, jolloin suomalaiset kuuluivat monikulttuuriseen katoliseen Eurooppaan. Renessanssi, jolloin muiden eurooppalaisten maailma laajentui, mutta suomalaisten supistui, sillä meidät eristettiin yksinkertaiseen suomalaiseen ja ankaraan versioon luterilaisuudesta. Körtit sanovat, että siinä on mystiikkaa. Hämärissä sivukuvissa näkyvät Helsingin Johanneksen kirkon tornit sumussa. Se on Helsingin suosituin konserttikirkko.  Englantilainen maantieteilijä kirjoitti, että suomalaisten musikaalisuus johtuu Suomen erikoisesta luonnosta, avarista vesistöistä ja suurista metsistä. Ja onhan meillä luterilainen Bach.

2. Iisalmi kesällä

Kesän kauneuden ja ilon löysin kaupungista uimarannalta. Katso kuvat kansiossa, joka on kuin kollaasi.
Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema funktionalistinen Iisalmen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus vuodelta 1934 edustaa samaa aikakautta kuin Helsingin Hietarannan pukusuojarakennus. Se on mukana arkkitehti Ville Ylösen tutkimuksessa kotisivu www.villey.net/




3. Turku on Eurooppaa enemmän kuin muu Suomi. Se on linkki yhteiseen eurooppalaiseen menneisyyteen. Turku on minulle Turun linna ja joki.




4. Tämä maisema eri vuodenaikoina on minulle uusi kotikaupunki. Katsoin sitä melkein joka päivä kahdenkymmen vuoden aikana, kauemmin kuin mitään muuta maisemaa.

5. Minusta tuntuu, että tämä maisema on minulle välivaihe.
Mitä Suomelle on tapahtumassa? Katson juuri televisiosta itäisessä naapurimaassamme eilen murhatun toisinajattelijan Boris Nemtsovin muistoksi pidettyä hiljaista mielenosoitusta, marssiin osallistui 60000 henkilöä.

 Värikollaasit-ryhmän kuvat 220 aiheesta 'Suomi'
Tämä on kymmenes vuoteni bloggaajana. Mietin sitä, jatkanko edelleen bloggaamista ja kokoan usein ryhmiksi kuvia, joita olen ottanut.

Vaarallista kirjallisuutta

Romanttiset kirjat ja historialliset romaanit varsinkin ovat kuulemma vaarallisia lapsille ja nuorille. Siinä menevät Aurora-kirjani. Aurora-paralla kun ei ole sopivia ongelmia. Häneltä on kylläkin äiti ja pikkuveli kuolleet, toimittajaisä karkotettu maasta Bobrikovin toimesta ja mennyt tukkimetsään Kanadaan, ja venäläiset ja suomalaiset sukulaiset riitelevät sortovuosien Suomen suuriruhtinaskunnassa. Aurora itse joutuu palvelustytöksi Kanadassa. Mitä puuttukaan? No tietysti nykyajan ongelmat.

15-18  -vuotias Aurora on viaton, mikä on tietenkin aivan mahdotonta nykyajan ajattelun mukaan. Historialliset romaanit ovat kiellettyä kirjallisuutta nuorille, sillä niissä kerrotaan, että ihmiset elivät ennen eri tavalla kuin nykyihmiset ja saattoivat jopa olla onnellisempia kuin me kolmannen vuosituhannen ihmiset.

Lue myös blogikirjoitukseni Tytöt ja seksi, jossa vanhana sosiologian opiskelijana kerron tilastotietoja tästä aiheesta eli - ennen lapset olivat lapsia ja nuoret tytöt ja useimmat pojatkin viattomia.( Sievers & Koskelainen & Leppo: Suomalaisten sukupuolielämä. 1974)

P.S. Suomessa oli maalattioita vielä 1930-luvulla. Tätini kertoi käyneensä lapsena talossa, jonka maalattia oli paljaiden jalkojen alla sileä ja pehmeä kuin silkki.

Ks. myös HS.n hauska kolumni
Pieni talo preerialla on vaarallista kirjallisuutta

Wulffin kulman joulupukki. Koko tarina

Joulupukin kuvat: Anna Amnell

Ystävällinen anonyymi on kertonut kommenteissaan kirjoitukseeni "Tule takaisin Wulffin joulupukki" tämän kauniin joulupukin koko tarinan, jonka olen toistanut tähän hiukan eri järjestyksessä.

KOTOISIN SAKSASTA
Pukki on aina ollut aina ainoastaan Wulffin omistuksessa ja tuli Suomeen Saksasta 1927.
Kun Wulff  rakensi uuden myymälän Mannerheimintie neloseen, muutti pukki mukana ja oli jouluisin uuden myymälän ikkunassa ainakin vuoteen 1987. 

Wulffin lopettua myymälä toiminnan Mannerheimintiellä on Pukki käynyt vierailemassa vanhassa paikassaan Wulffinkulmassa (eli Argoksen talossa) joka on nykyisin osa Stockmannin rakennusta. 


RESTAUROITU

Pukki on restauroitu Museoviraston Konservointilaitoksella, Nuttu on uudistettu ja koneisto tarkasti huollettu. Hylkeenkarvaripsetkin uusittu. Itse olen ollut Wulffilla 80-luvulla maalaamassa öljyvärillä käsien maalivaurioita kuntoon. Jouluna pukki oli ikkunassa ja muulloin pukki peloitteli musta lakana päällään henkilökuntaa kellarin käytävillä, jonne somistamon pojat sen välillä roudasi tietään pois. 




Kuva: Anna Amnell
Joulupukki Stockmannin Esplanadinpuoleisessa ikkunassa

(Kuva on Flickrissä, klikkaa kuvaa)
2014 Lahdessa

Pukki on nyt jouluna 2014 Wulffin omassa myymälässä Torkkelin Paperissa vierailemassa. Hän on vieraillut muuallakin mm. Lelun lumo -näyttelyssä 2012. 

                                                       
[Kuva näyttää kovasti tutulta.:) Kuvia saa lainta, kunhan mainitsee lähteen.]

Pukki on edelleen Wulff yhtiöiden omistuksessa. Hän viettää eläkepäiviään Wulffin tiloissa Vantaalla, mutta toivotaan että ensi vuonna malttaisi tulla Wulffin kulmaan ilahduttamaan Helsinkiläisiä.

Aikaisemmat kirjoitukset
Tule takaisin Wulffin joulupukki (2013) lukijoita
Wulffin kulman joulupukki on viety Lahteen (2014)

Joulupukki, ikä 1800 vuotta (2009)  lukijoita 2044

Argoksen talo eli Wulffin talo
http://www.wulff.fi/fi/wulff+oy+ab/yritys/avaintiedot/historia/

Netissä sattuu ja tapahtuu: historiaa

Kustaa II Aadolf ja kuningatar Maria Eleonora

Avaan tietokoneen, olen olemassa, mitään katastrofia ei ole tapahtunut maailmassa.  Ajattelen olen olemassa (”Cogito, ergo sum” ), kirjoitti  1630-luvulla René Descartes. Luen, että arvostamani  tutkija MirkkaLappalainen sai Tieto-Finlandia-palkinnon 1600-luvun tutkimuksesta (Pohjolan leijona – Kustaa II Aadolfin Suomi), joka käsittelee nuorena kuollutta Kustaa II Aadolfia (1594-1632). Kustaa Aadolfin 22-vuotias tytär kuningatar Kristiina kutsui Ruotsiin Descartesin (k. 1650 Tukholmassa). Olen aina ajatellut, että Pohjolan kylmä ilmasto tappoi Descartesin.  Wikipedian mukaan syynä saattoi olla se, että nuori kuningatar halusi opiskella filosofiaa varhain aamulla ja Descartesille tuli univajetta. Tai ehkä arsenikki oli syynä, kirjoittaa Wikipedia. Lappalaisen kirja varmaankin kertoo uusimman tiedon.

Olin ajatellut aina, että Kustaa II Aadolf oli vanha mies kuollessaan, mutta hän oli vain hyvin tukeva, sanoisinko vatsakas, mistä vaikutelma on syntynyt. Luen eräästä blogista soturikuninkaan traagisesta kuolemasta.

Yritän selvästikin paeta kirjoittamista netin syvyyksiin.. Olen tuhlannut jo pari tuntia netissä vaelteluun. (Vaeltelun alkusyynä oli eräs Facebookissa näkemäni hauska kuva tietokoneen ääressä istuvasta 2010-lukulaisesta.)

(Facebookissa kirjoitettua)

Putinin sairaus

Putinin sairaudesta kirjoitetaan nyt suomalaisissa lehdissäkin.

Putinin sairaus vaikuttaa ehdottomasti Venäjän ja koko maailman historiaan, olipa se totta tai ei. Emme vielä tiedä, millä tavalla. 
Nyt tulee mieleen kaikenlaisia ajatuksia, joita on käväissyt mielessä: Onko Putin ollut sairas jo kauemman aikaa? Joskus on tuntunut siltä, että jotkut piirit ovat toimineet itsenäisesti ilman Putinia. Niin outoja ovat olleet sotatoimet Ukrainassa. Onko aika ajatella sovinnollisesti ja toivoa kaikkea hyvää venäläisille ja tälle sairaalle miehelle?

Kuva on Pietarista Kazanin katedraalista, joka on ollut mukana Venäjän historian vaiheissa. 
Suomessa sanotaan, että Putin on terve. Perinteisen suomalaisen ajattelun mukaan Venäjän johtajat eivät sairastu koskaan.