Hillittyä tyyliä

Onko Esa Saarinen vaihtanut tyyliä?

Bussin ikkunasta otettu 'paparazzi'-kuva. Keskustassa asuvana voisin, jos haluaisin ja hankkisen toisenlaisen kameran, ottaa jatkuvasti kuvia suomalaisista julkisuuden henkilöistä. Joitakin vuosia sitten Esa Saarinen juoksi usein ulkoiluasuisena lenkille Kaivopuistoon työntäen kaksosiaan vaunuissa. Tämä mediafilosofi on totuttu kuitenkin näkemään yleensä postmoderneissa asuissa ja väreissä.

(Sana 'paparazzi' tulee nimestä Signor Paparazzo, joka on henkilö Federico Fellinin elokuvassa "La Dolce Vita".)

Vaihto-oppilaana: Lounas Manhattanilla öljymiljardöörin kanssa

Edelleen väitellään siitä, pahensiko Franklin D. Rooseveltin New Deal Yhdysvaltojen 1930-luvun lamaa, sillä työttömyys vain lisääntyi. Mutta New Deal aloitti Yhdysvaltojen yhteiskunnan muokkaamisen oikeudenmukaisempaan suuntaan. Ja siitähän kiistellään jälleen presidentinvaaleissa.

New Deal synnytti useita oikeusjuttuja. Niistä tunnetuin oli J. Edward Jonesin tapaus. Hän voitti Korkeimman oikeuden päätöksellä Rooseveltin - ja Amerikan valtion. Olin Jonesin naapurin kodissa vieraana vaihto-oppilasaikana.

Siihen aikaan, kun olin teini-ikäisenä vaihto-oppilaana Amerikassa, asuin lukuvuoden lopussa viikon New Yorkissa Scarsdalen & White Plainsin seudulla rikkaitten ihmisten alueella. Isäntäperheeni talo oli hyvin suuri ja 1800-luvun viktoriaanista tyyliä. Talon ympärillä oli puistomainen puutarha kuten naapureillakin. Minulla oli varattu useita huoneita eräästä kerroksesta.

Isäntäväkeni olivat Pariisissa taidetta ja balettia opiskellut kotirouva ja lakimies, jonka aikuinen poikakin oli lakimies. Isä ja poika näyttivät minulle New Yorkia ja kertoivat New Yorkin taloudellisista ja väestöpoliittisista ongelmista. Liikuimme luodinkestävällä autolla, sillä lakimies oli ollut mukana kovissa jutuissa ja pelkäsi joidenkin rikollisten kostavan. Perheenäidin kanssa matkustin maanalaisella keskustaan taidenäyttelyihin ja Broadway-teatteriin.

Naapurina oli monimiljonääri, öljymijardööri, joka vei minut syömään lounasta - vai olikohan se illallista ? - herrojen klubiin Manhattanille. Autonkuljettaja vei meidät hienoon ravintolaan, jossa oli tummaa jalopuuta ja hillittyä tummanpunaista sisustuksessa, panelointi ja paksut matot, jotka vaiensivat askelten ja keskustelun äänet. Oli frakkipukuisia miestarjoilijoita ja teini-ikäistäkin miellyttävää hyvää ruokaa. Mies oli älykäs ja maailmaa nähnyt. Hän oli adoptoinut pienen tytön, joka ratsasti päivisin ponillaan pihapuistossa.

Öljymiljardööri antoi minulle lahjaksi kaksi kirjoittamaansa kirjaa, jotka ovat kuljeksineet vuosikymmenet kirjakaapeissamme. Huomasin äskettäin netistä, että mies oli paljon kuuluisampi, kuin olin arvannut. Toinen kirja kertoo nimittäin tunnetusta Franklin D. Rooseveltin New Deal -iin liittyvästä oikeusjutusta, jonka tämä mies voittti Korkeimman oikeuden päätöksellä. Oli toimittu vastoin perustuslakia. Mies selosti minulle tätä tapausta, josta keskustellaan edelleen, sillä onhan jälleen lama.
Ks.

 

Kuvassa olen juuri saapunut Yhdysvaltoihin ja valitsen koulusssa lukujärjestykseeni mieluisia aineita.

J. Edward Jones Publishes Book: Scarsdale Inquirer, Number 19, 10 June 1938

Ja J. Edward Jones: And So They Indicted Me. 253 sivua, 1938