Kirjailijoiden murheita

Ester Ståhlberg kirjoittaa 3.2.1936 päiväkirjaansa:
"Nyt minä istun ja yritän kirjoittaa Mathilda Wrede - kirjaani, joka vaatii minulta ennenkuulumatttoman määrän tutkimusta, työtä ja aikaa sekä myös kustannuksia. --Minun on matkusteltava omalla kustannuksellani, käytävä vankiloissa haastattelemassa ihmisiä.--viisi vuotta on kulunut ja kaikki lähteeni alkavat kuolla. Anoin kerran -- matkarahoja mutta ei. Kaikki maailman hoppetossat ja juopot maalarit saavat asua viikkokausia Pariisissa. " Otteita Ester Ståhlbergin päiväkirjasta Sodan ja rauhan vuodet 1935-1947. [löytö vanhojen kirjojen kaupasta] 1987 WSOY (Toim. Hilkka ja Olli Vitikka)

Nuoria naisia vakoilijoina Madridissa

TV:ssä on tänä keväänä menossa sarja "Ommelten välinen aika", joka kertoo nuoresta naisesta, joka päätyy vakoilijaksi Madridiin. Espanja oli toisen maailmansodan aikana kansainvälisen vakoilun keskus. Gestapon agentteja oli siellä runsaasti, sillä Hitler halusi Francon puolelleen. 

Uskon, että kirjailija on saanut vaikutteita kuuluisan vakoilijan Aline Griffithsin muistelmista.  Hänen ensimmäinen muistelmateoksensa "The Spy Wore Red" kertoo ajasta, jollon hän kulki revolveri ja syanidikapseli iltalaukussaan ja¨paljasti Hitlerin agentteja Espanjan seurapiirien keskeltä. Hänestä tuli toisen maailmansodan aikana salainen agentti Eurooppaan, josta hän löysi myös unelmiensa prinssin.

Hänen molemmat veljensä olivat sodassa, toinen lentäjänä Euroopassa, toinen sukellusveneessä Tyynellä valtamerellä. Aline oli lähtenyt pienestä kotikaupungistansa New Yorkiin etsimään seikkailuja ja jännitystä elämäänsä.

Aline joutui erikoistehtävään Madridiin. Alinen tehtävänä oli saada selville, ketkä espanjan seurapiirien keskushenkilöistä olivat Hitlerin vakoojia. Kukapa olisi osannut epäillä, että 20-vuotias lapsenomaisen hento amerikkalaistyttö Aline Griffith oli salainen agentti. Hän oli espanjalaisemman näköinen kuin espanjalaiset, oli käynyt katolisen tyttöjen collegen ja puhui ranskaa ja espanjaa. Mukanaan pieni matkalaukku, jonka sisältö ei paljastanut häntä, Aline lensi sotilaskoneessa Eurooppaan.

Lue kotisivublogistani lehtiartikkeli, jonka kirjoitin vuonna 1989 Aline Griffithin muistelmateoksen ja haastattelujen pohjalta.
 http://amnellanna.blogspot.fi/2007/01/amerikan-mata-hari-aline-griffith_7973.html
Artikkeli ilmestyi vuonna 1989 : "Romanonesin kreivittären hurja nuoruus: Mallitytöstä tuli Amerikan Mata Hari."- Eeva 7/1989, 78-80
 

Vaihto-oppilaana: Lounas Manhattanilla öljymiljardöörin kanssa

Edelleen väitellään siitä, pahensiko Franklin D. Rooseveltin New Deal Yhdysvaltojen 1930-luvun lamaa, sillä työttömyys vain lisääntyi. Mutta New Deal aloitti Yhdysvaltojen yhteiskunnan muokkaamisen oikeudenmukaisempaan suuntaan. Ja siitähän kiistellään jälleen presidentinvaaleissa.

New Deal synnytti useita oikeusjuttuja. Niistä tunnetuin oli J. Edward Jonesin tapaus. Hän voitti Korkeimman oikeuden päätöksellä Rooseveltin - ja Amerikan valtion. Olin Jonesin naapurin kodissa vieraana vaihto-oppilasaikana.

Siihen aikaan, kun olin teini-ikäisenä vaihto-oppilaana Amerikassa, asuin lukuvuoden lopussa viikon New Yorkissa Scarsdalen & White Plainsin seudulla rikkaitten ihmisten alueella. Isäntäperheeni talo oli hyvin suuri ja 1800-luvun viktoriaanista tyyliä. Talon ympärillä oli puistomainen puutarha kuten naapureillakin. Minulla oli varattu useita huoneita eräästä kerroksesta.

Isäntäväkeni olivat Pariisissa taidetta ja balettia opiskellut kotirouva ja lakimies, jonka aikuinen poikakin oli lakimies. Isä ja poika näyttivät minulle New Yorkia ja kertoivat New Yorkin taloudellisista ja väestöpoliittisista ongelmista. Liikuimme luodinkestävällä autolla, sillä lakimies oli ollut mukana kovissa jutuissa ja pelkäsi joidenkin rikollisten kostavan. Perheenäidin kanssa matkustin maanalaisella keskustaan taidenäyttelyihin ja Broadway-teatteriin.

Naapurina oli monimiljonääri, öljymijardööri, joka vei minut syömään lounasta - vai olikohan se illallista ? - herrojen klubiin Manhattanille. Autonkuljettaja vei meidät hienoon ravintolaan, jossa oli tummaa jalopuuta ja hillittyä tummanpunaista sisustuksessa, panelointi ja paksut matot, jotka vaiensivat askelten ja keskustelun äänet. Oli frakkipukuisia miestarjoilijoita ja teini-ikäistäkin miellyttävää hyvää ruokaa. Mies oli älykäs ja maailmaa nähnyt. Hän oli adoptoinut pienen tytön, joka ratsasti päivisin ponillaan pihapuistossa.

Öljymiljardööri antoi minulle lahjaksi kaksi kirjoittamaansa kirjaa, jotka ovat kuljeksineet vuosikymmenet kirjakaapeissamme. Huomasin äskettäin netistä, että mies oli paljon kuuluisampi, kuin olin arvannut. Toinen kirja kertoo nimittäin tunnetusta Franklin D. Rooseveltin New Deal -iin liittyvästä oikeusjutusta, jonka tämä mies voittti Korkeimman oikeuden päätöksellä. Oli toimittu vastoin perustuslakia. Mies selosti minulle tätä tapausta, josta keskustellaan edelleen, sillä onhan jälleen lama.
Ks.

 

Kuvassa olen juuri saapunut Yhdysvaltoihin ja valitsen koulusssa lukujärjestykseeni mieluisia aineita.

J. Edward Jones Publishes Book: Scarsdale Inquirer, Number 19, 10 June 1938

Ja J. Edward Jones: And So They Indicted Me. 253 sivua, 1938

Mennyt maailma. Klaus Holma: Nuoruus vanhassa talossa

Klaus Holma (1914 - 9.11.1944)

Olen kiinnostunut talojen kuvaamisesta romaaneissa ja siitä syystä hankin tämän kirjan kirjastosta. Se avasi uuden ikkunan menneeseen Suomeen, koululaisten ja sivistyneiden perheiden elämään 1930-luvun Helsingissä ja vähän maaseudullakin.

Klaus Holma oli Saima Harmajan luokkatoveri, seemiläisten kielten dosentin, suurlähettiläs Harri Holman  poika, opiskeli Pariisissa, suoritti väitöskirjan siihen aikaan nuorimpana väittelijänä. Nuoruus vanhassa talossa on omistettu hänen toiselle luokkatoverilleen Nenno (Eino) Suolahdelle. Klaus Holman vaimo oli ranskalainen, samoin väitöskirjan aihe (Jacques-Louis David), häntä inspiroi Andre Gide,  hän valikoi essseet suosittuun Michel de Montaignen Esseitä kokoelmaan. Klaus Holma hankki äitinsä kanssa taidetta ja antiikkia Ranskasta, ja kokoelma on nyt pysyvänä Klaus Holma -muistokokoelmana Lahden historiallisessa museossa (kuvia). Ks. myös Harri ja Klaus Holma

Kiinnostava ja monipuolisesti lahjakas henkilö, josta ei ole paljon kirjoitettu. Mutta huomasin, että äskettäin on myönnetty apuraha Klaus Holman intellektuaalisen elämäkerran laatimiseen ja muistokokoelman tutkimukseen. 

Olisiko suomalainen kirjallisuus saanut sodan jälkeen aivan toisenlaisen suunnan, jos Klaus Holma olisi saanut elää? Klaus Holman tuotanto on psykologista syväluotausta .. 
ks. myös Claude Holma 

http://enenvor.fr/eeo_actu/wwii/lorsque_rennes_soutient_l_heroisme_finlandais_contre_l_agresseur_sovietique.html
Käännöksiä: käänsi vaimonsa kanssa Eino Leinon ja Aino Kallaksen tuotantoa.

 Huit poèms : Eino Leino / par Claude Holma. - Huit poèmes d'Eino Leino / trad. par Claude Holma et Simone Sachs 1939

Poirot ja art deco

Tämä Bulevardin varrella oleva talo tuo aina mieleen Hercule Poirot  - TV-sarjan.




Runeberginkadun parvekkeet ovat samaa tyyliä

Hercule Poirot -sarjan ajankuvaa on ikävä.  Hiukan lohdutusta tuovat jotkut Helsingin rakennuksista.
Englantilaiset TV-sarjat ovat tyylikkäitä, kaikki yksityiskohdat täsmäävät, värit, vaatteet, sisustus.
Muillakin on ikävä. Lue ja katso kuvia Poirot-elokuvien maailmasta:

Poirotin koti on 30-luvun modernismia ei tyylipuhtaasti art decoa, koska Poirot olisi pitänyt sit' liian hienona - Agatha Christien mukaan.

Goodbye to the splendid 1930s world of Poirot

Kommentti: Jane Austenin maailman paluu

Vaurautta edustakoon kuvakollaasi zagrebilaisesta hotellista, jossa kuuluisat ja rikkaat ovat asuneet, mm Agatha Christie.  Hotel Esplanade.  Värikollaasi 171 Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena!
http://en.wikipedia.org/wiki/Esplanade_Zagreb_Hotel

 Kommenttini:

Taloustieteilijä "Thomas Piketty ennustaa paluuta Jane Austenin kirjojen aikaiseen maailmaan, jossa sosiaalinen nousu oli naimakauppojen varassa". Juha-Pekka Raeste: "Perijöiden yhteiskunta tekee paluun". HS/talous 23.3.2014.

Tämän viikon värikollaasin värit sattuivat olemaan Hotel Esplanadin värejä. Kävin mieheni kanssa siinä hotellissa juomassa teetä ja ystävällisen henkilökunnan opastuksella katselin vähän ympärilleni. Kevät 2011.
Kuvia Hotel Esplanadista.

Photo Friday: 'Serene'

Paljeovi, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Photo Friday: Serene
Paljeovi ilta-auringossa
Suuri koko/a large size

Talvisodan ensimmäisenä päivänä Helsingissä

Pommin jälki entisen Teknillisen korkeakoulun seinässä. Kuvat: Anna Amnell

30.11.1939

Klo 6.50  Neuvostoliitto hyökkäsi ilman sodanjulistusta itärajan koko pituudelta Suomeen.

Klo 9.16 Helsingissä annettiin ilmahälytys. Neuvostoliitto pommitti Pasilaa ja Malmia.

Klo 15.00 yhdeksän Neuvostoliiton lentokonetta ilmestyi Helsingin yläpuolelle.  Oli pilvinen sää, ja koneita ei ehditty havaita ajoissa. Ilmahälytys annettiin vasta silloin, kun Neuvostoliiton pommikoneet olivat jo Helsingin yläpuolella.



Pommit tuhosivat Hietalahden torin ja Bulevardin varrella silloin sijainneen Teknillisen korkeakoulun lähes kokonaan. (Kuvassa jälleenrakennettuna.) Pommeja osui Bulevardin ja Albertinkadulla varrella sijainneeseen autioon Neuvostoliiton suurlähetystööön, paikalle jossa sijaitsee nykyään Helsingin Maistaraatin talo ( tunnettu muun muassa siitä, että siellä järjestetään siviilivihkimiset).

Ihmisiä oli neuvottu menemään aukeille paikoille talojen romahtamisen pelossa. Neuvostoliitto ampui siiviiliväestöä lentokoneista konekivääreillä. Kuolleita oli 91, haavoittuneita 236.

Talvisota oli alkanut.

Talvisodan ensimmäinen päivä Helsingissä

Uuneja ja takkoja Hvitträskistä

Toimiston takka, originally uploaded by Anna Amnell.

Toimiston takka ja kodikas ratkaisu laittaa sohvat molemmin puolin takkaa. Tämän takan väri on hillitympi kuin yläkerran uunien sininen ja suklaanruskea. Ihastuin Hvitträskin kakluuneihin.

Jos minulla olisi talo, laittaisin sinne värikkään uunin tai takan. Edellisessä asunnossamme oli valkoinen "sokeripala", 1930-luvun art deco -takka.