Kuuntelin tänään ensi kerran elämässäni niitä poliittisia lauluja, joilta säästyimme hulluina vuosikymmeninä, kun emme pitäneet radiota emmekä TV:tä. Olin kuullut aikaisemmin vain muutaman säkeen tunnetuimmasta laulusta "Kenen joukoissa seisot", joka oli myös tänään TV:ssä esitetyn elokuvan, "dokumentin", nimenä. Hämmästyin sitä, kuinka heppoisia nämä laulut olivat. Eräs haastateltu sanoikin säveltäneensä niitä kolme päivässä.
TV-ohjelman sanottiin olevan dokumentti, mutta se oli enemmänkin poliittinen mainos tai ainakin sisäpiirin nostalginen muistelu. Vasta loppupuolella joku haastateltavista sanoi, että nuo laulut eivät olleet viattomia ja sanoutui niistä irti täydellisesti. Ohjelma oli tuskallisen pitkästyttävä.
Näin kirjoitti elokuvasta Demari.
polyteekkari
Näin hesarin toimittaja, jolla on tunnesiteitä noihin lauluihin.
Hyvät bloggaajat, miten reagoisitte, jos natsien lauluista tehtäisiin vastaavanlainen nostalginen ohjelma ja näytettäisiin se Suomen TV:ssä?
Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
On pakko tunnustaa, että minä tykkäsin, tykkäsin lauluista silloin ja nyt, vaikka en aatteelle koskaan syttynyt. Nuoret ovat idealisteja ja luulen, että tuo uljas musiikki piti liikettä omalta osaltaan pystyssä niinkin kauan.
VastaaPoistaHyvä Kumina,
VastaaPoistauskon, että noiden laulujen "uljuuden" täytyy olla jotain nuoruuden muistojen suomaa ylimääräistä ja ansiotonta kultaa.:)
Ensi kertaa nuo laulut kuulleena hämmästyin todellakin. Olin suorastaan kiusaantunut laulujen patettisuudesta ja imelyydestä. Marksilaisuudn iskusanat lettipäiden suissa naurattivat huolimatta niiden karmeasta vaikutukssta historiassa.
Kun olin lapsi, eräs kivi oli minusta korkea ja yleväö vuori. Lapsuus ja nuoruus luovat nostalgiaa monenlaisiin asioihin. Sofi Oksanen kirjoittaa, että neuvostoaikojen esineet ovat hänenkin lapsuuttaan. Neuvostonostalgiaa. Ostalgiaa.
Miten säilyttää lapsuuden muistojen tunnelmat ja samalla erottaa niihin liittyneet kauhistuttavat asiat.
Hyvät bloggaajat ja muut lukijat, miten reagoisitte, jos natsien "ylväistä" lauluista tehtäisiin vastaavanlainen nostalginen ohjelma ja näytettäisiin se Suomen TV:ssä?
VastaaPoista