sunnuntaina, helmikuuta 12, 2012

Keskittynyt lukija ja puhuvat sivut


A reader statue in Zagreb, originally uploaded by Anna Amnell.
Pakinaperjantai. Puhuvat sivut
suuri koko/a large size

Mies nojaa toisella jalallaan talon seinään. Hänen takanaan on zagrebilainen kirjakauppa.

Häntä vastapäätä toisella puolen katua on Mimaran taidemuseo. Mutta hän ei huomaa sitäkään. Hänen kasvonsa kertovat, että hän on muissa maailmoissa, kirjan lumoissa.

15 kommenttia:

  1. Hymyilevä eläkeläinenhelmikuuta 12, 2012

    Lukutaito on hieno taito; sivut voivat todella puhua, ne voivat näyttää kuvia. Ja ihan ilman tietokonetta.

    Uskon jopa siihen, että oikein kova tietokonenuori on myös innostunut kirjoista. Nimittäin lukutaito tarvitaan aina, tarvitaan sanojen ymmärtämistä, ajatusten ja tunteiden vaihtoa ihmisten kesken.

    VastaaPoista
  2. Olen pikälti samaa mieltä. Näin on ainakin, jos lapsi on lukenut ensin kirjoja.

    Kanadassa koulun konekirjoituksen opettaja kertoi, että hänen tunneilleen oli tungosta, kun tietokoneet tulivat.Varsinkin pojat halusivat kirjoittaa nopeasti ja virheettömästi.

    Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että jos lapsi aloittaa tietokoneella eikä lue kirjoja, hänestä ei tule kirjojen lukija.

    Etsin linkin ja laitan tämän kommentin jälkeen.

    VastaaPoista
  3. Lukijan aivot

    http://blogisisko.blogspot.com/2007/10/lukijan-aivot.html

    Sitten kannattaa klikata hakusanoja 'Maryanne' tai 'aivot'.

    Asiasta on olut myöhemmin puhetta myös Hesarissa ja Parnassossa.

    VastaaPoista
  4. 3-vuotias lapsenlapseni on aika näppärä sekä tietokoneen että iPad'in kanssa. Päiväkodissakin tietokoneet jo näillä pienillä. Mutta hän rakastaa myös kirjoja :)

    Oma poikani maalasi näppäimistön kirjaimet mustaksi, hänellä oli kahdet nppäimistöt: toiset ruotsia ja toiset näppäimet englantia varten. Ja nopeesti hän kirjoittaakin...

    Det ena utesluter inte det andra.

    VastaaPoista
  5. Hannele, se sopisi sinne, nojaisi taloon ja lukisi lukemistaan.

    VastaaPoista
  6. Hannele, kiinnostavaa kuultavaa. Selostin vain tutkimusta, jossa ennustetaan aivojen muuttuvan. SE oli niin kiinnostava ajatus, että soitin tutulle kanadalaislle aivotutkijalle, Hän sanoi, että aivot muuttuvat funktionaalisesti eivät fysiologisesti.

    Luin jo 1970-luvulla, että 3-vuotiaat puystyvät kirjoittamaan kirjoituskoneella, luomaan runoja ja kirjoittamaan "luokkalehteä" lastentarhassa.

    Tyttäremme oppi lukemaan 3-vuotiaana, mutta kyllästyi siihen sitten ja leikki mieluummin. Ei hänen tarvinnut opetella lukemista uudestaan kuitenkaan.

    VastaaPoista
  7. (5-vuotias poikamme ei osannut kirjoittaa, mutta löysi kyllä englantilaiset pelit tietokoneesta, joitten pitkät nimet hänen piti kirjoittaa :)

    VastaaPoista
  8. Hymyilevä el,
    Minä uskon myös, että jos nuori keskittyy tietokoneen käyttämiseen ja pyrkii todellakin lukemaan sieltä artikeleitakin ja etsimään ja vertailemaan lähteitä, hänelle kehittyy syvälukemisen taitoa, minkä pelätään katoavan tietokoneiden myötä.

    VastaaPoista
  9. Hannele kirjoitit: "(5-vuotias poikamme ei osannut kirjoittaa, mutta löysi kyllä englantilaiset pelit tietokoneesta, joitten pitkät nimet hänen piti kirjoittaa :)"

    Lapset ovat taitavia. Hän siis opetteli lukemaan ja kirjoittamaan kokosanamenetelmällä.

    Tulee mieleen jotain vastaavaa. Pienin lapsistamme ei osannut vielä uida, mutta osasi sukeltaa uima-altaan pohjalle hakemaan avaimet, jotka mieheni heitti sinne. Hän tuli sukeltamalla ylös. Hän oppi nimittäin ensin ensin sukeltamaan ja sitten vasta uimaan.

    Olin aivan kauhuissani, kun ensimmäisen kerran näin pojan hyppäävän äkkiä uma-altaaseen.:)

    VastaaPoista
  10. kokosanamenetelmä?

    Nja. Eihän hän edes tienny mitä nämä englantilaiset sanat tarkoittivat... mutta pelata hän halusi :)
    Mutta kyllä hän sitten 6-vuotiaana luki sanomalehdenkin ylösalaisin, kun istui isänsä vastapäätä aamiaispöydässä....

    VastaaPoista
  11. Minä 40-vuotiaana itse opin sukeltamaan kun näytin pojilleni: "Katso miten äiti tekee!"

    Ja vihdoinkin sain tehtyä uimamaisterin merkin, yhdessä lasteni kanssa, ja sukelsin sekä syvyyttä että pituutta :)

    VastaaPoista
  12. Lasten kanssa oppii paljon, ja sehän jatkuuu elämän loppuun saakka. Nykyään omat lapseni ja sisareni poika ovat minun tutoreitani milloin milläkin alalla. Aivan uusia maailmoja on avautunut.

    Mieheni oppi ratsastamaan, kun vei esikoista ratsastuskouluun. 8-vuotias poikamme oli harvinaisen kaunis lapsi, ja rastastuskoululla hän, kurssin ainoa poika, joutui tyttöjoukon piirittämäksi eikä suostunut menemään sinne enää.

    Mieheni sai siitä pitkäaikaisen harrastuksen, johon innostuo myös kummityttö. Minä kävin pojan puolesta loppuun alkeiskurssin. Sitten tyttäremme innostui ratsastamaan. Mieheni jatkoi ratsastusta monta vuotta.

    VastaaPoista
  13. Minulle kävi uimakoulussa hullusti. Jäin vihkimättömäksi uimamaisteriksi. Suoritin kaiken, mutta lopussa uimaopettaja muuttikin sääntöjä. Lapsille tapahtuu varmaankin usein tällaista.

    http://blogisisko.blogspot.com/2010/10/vihkimaton-uimamaisteri.html

    VastaaPoista