Pakinaperjantai. Puhuvat sivut
suuri koko/a large size
Mies nojaa toisella jalallaan talon seinään. Hänen takanaan on zagrebilainen kirjakauppa.
Häntä vastapäätä toisella puolen katua on Mimaran taidemuseo. Mutta hän ei huomaa sitäkään. Hänen kasvonsa kertovat, että hän on muissa maailmoissa, kirjan lumoissa.
Lukutaito on hieno taito; sivut voivat todella puhua, ne voivat näyttää kuvia. Ja ihan ilman tietokonetta.
VastaaPoistaUskon jopa siihen, että oikein kova tietokonenuori on myös innostunut kirjoista. Nimittäin lukutaito tarvitaan aina, tarvitaan sanojen ymmärtämistä, ajatusten ja tunteiden vaihtoa ihmisten kesken.
Olen pikälti samaa mieltä. Näin on ainakin, jos lapsi on lukenut ensin kirjoja.
VastaaPoistaKanadassa koulun konekirjoituksen opettaja kertoi, että hänen tunneilleen oli tungosta, kun tietokoneet tulivat.Varsinkin pojat halusivat kirjoittaa nopeasti ja virheettömästi.
Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että jos lapsi aloittaa tietokoneella eikä lue kirjoja, hänestä ei tule kirjojen lukija.
Etsin linkin ja laitan tämän kommentin jälkeen.
Lukijan aivot
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.com/2007/10/lukijan-aivot.html
Sitten kannattaa klikata hakusanoja 'Maryanne' tai 'aivot'.
Asiasta on olut myöhemmin puhetta myös Hesarissa ja Parnassossa.
Tuohan sopisi puutarhaani :)
VastaaPoista3-vuotias lapsenlapseni on aika näppärä sekä tietokoneen että iPad'in kanssa. Päiväkodissakin tietokoneet jo näillä pienillä. Mutta hän rakastaa myös kirjoja :)
VastaaPoistaOma poikani maalasi näppäimistön kirjaimet mustaksi, hänellä oli kahdet nppäimistöt: toiset ruotsia ja toiset näppäimet englantia varten. Ja nopeesti hän kirjoittaakin...
Det ena utesluter inte det andra.
Hannele, se sopisi sinne, nojaisi taloon ja lukisi lukemistaan.
VastaaPoistaHannele, kiinnostavaa kuultavaa. Selostin vain tutkimusta, jossa ennustetaan aivojen muuttuvan. SE oli niin kiinnostava ajatus, että soitin tutulle kanadalaislle aivotutkijalle, Hän sanoi, että aivot muuttuvat funktionaalisesti eivät fysiologisesti.
VastaaPoistaLuin jo 1970-luvulla, että 3-vuotiaat puystyvät kirjoittamaan kirjoituskoneella, luomaan runoja ja kirjoittamaan "luokkalehteä" lastentarhassa.
Tyttäremme oppi lukemaan 3-vuotiaana, mutta kyllästyi siihen sitten ja leikki mieluummin. Ei hänen tarvinnut opetella lukemista uudestaan kuitenkaan.
(5-vuotias poikamme ei osannut kirjoittaa, mutta löysi kyllä englantilaiset pelit tietokoneesta, joitten pitkät nimet hänen piti kirjoittaa :)
VastaaPoistaHymyilevä el,
VastaaPoistaMinä uskon myös, että jos nuori keskittyy tietokoneen käyttämiseen ja pyrkii todellakin lukemaan sieltä artikeleitakin ja etsimään ja vertailemaan lähteitä, hänelle kehittyy syvälukemisen taitoa, minkä pelätään katoavan tietokoneiden myötä.
Hannele kirjoitit: "(5-vuotias poikamme ei osannut kirjoittaa, mutta löysi kyllä englantilaiset pelit tietokoneesta, joitten pitkät nimet hänen piti kirjoittaa :)"
VastaaPoistaLapset ovat taitavia. Hän siis opetteli lukemaan ja kirjoittamaan kokosanamenetelmällä.
Tulee mieleen jotain vastaavaa. Pienin lapsistamme ei osannut vielä uida, mutta osasi sukeltaa uima-altaan pohjalle hakemaan avaimet, jotka mieheni heitti sinne. Hän tuli sukeltamalla ylös. Hän oppi nimittäin ensin ensin sukeltamaan ja sitten vasta uimaan.
Olin aivan kauhuissani, kun ensimmäisen kerran näin pojan hyppäävän äkkiä uma-altaaseen.:)
kokosanamenetelmä?
VastaaPoistaNja. Eihän hän edes tienny mitä nämä englantilaiset sanat tarkoittivat... mutta pelata hän halusi :)
Mutta kyllä hän sitten 6-vuotiaana luki sanomalehdenkin ylösalaisin, kun istui isänsä vastapäätä aamiaispöydässä....
Viisas poika!
VastaaPoistaMinä 40-vuotiaana itse opin sukeltamaan kun näytin pojilleni: "Katso miten äiti tekee!"
VastaaPoistaJa vihdoinkin sain tehtyä uimamaisterin merkin, yhdessä lasteni kanssa, ja sukelsin sekä syvyyttä että pituutta :)
Lasten kanssa oppii paljon, ja sehän jatkuuu elämän loppuun saakka. Nykyään omat lapseni ja sisareni poika ovat minun tutoreitani milloin milläkin alalla. Aivan uusia maailmoja on avautunut.
VastaaPoistaMieheni oppi ratsastamaan, kun vei esikoista ratsastuskouluun. 8-vuotias poikamme oli harvinaisen kaunis lapsi, ja rastastuskoululla hän, kurssin ainoa poika, joutui tyttöjoukon piirittämäksi eikä suostunut menemään sinne enää.
Mieheni sai siitä pitkäaikaisen harrastuksen, johon innostuo myös kummityttö. Minä kävin pojan puolesta loppuun alkeiskurssin. Sitten tyttäremme innostui ratsastamaan. Mieheni jatkoi ratsastusta monta vuotta.
Minulle kävi uimakoulussa hullusti. Jäin vihkimättömäksi uimamaisteriksi. Suoritin kaiken, mutta lopussa uimaopettaja muuttikin sääntöjä. Lapsille tapahtuu varmaankin usein tällaista.
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.com/2010/10/vihkimaton-uimamaisteri.html