Fiktion todellisuuteen heittäytyminen

Olen lukenut Gardnerin kirjoittamisen oppaita niin ahkerasti, että ne ovat hajonneet ja säilytän sivuja muovipussissa.

Kommentteja Pisara-blogiin, jossa keskustellaan fiktion totuudesta.
1.
Erittäin kiinnostava kirjoitus.
Olen joutunut pohtimaan näitä asioita monelta kannalta. Kuvaan kirjoissani myös todellisia, historiallisia henkilöitä, jotka esiintyvät fiktiivisten henkilöiden rinnalla. Heidän kuvaamisessaan koetan pysyä totuuudessa, sikäli kuin sen heistä tiedämme. Tämä johtuu siitä, että kirjoitan lähinnä lapsia, 8-13-vuotiaita varten.
Elisabet I heittää hermostuneena hovimiestä tohvelilla (=kengällään) kuten hän joskus teki. Mutta en voisi laittaa häntä tekemään sellaista, mikä olisi vastoin hänen luonnettaan tai maailmankuvaansa. En voisi laittaa historian henkilöä tekemään mitä hyvänsä. Koetan suojella hänen yksityisyytttään, vaikka hän eli 500 vuotta sitten.
Mutta hänen vaikutustaan kuvitteellisiin henkilöihin voin kuvata monin tavoin, vaikka se ei ole historiallista faktaa. Siinä siirryn faktojen ulkopuolelle. Unessakin voimme nähdä presidentin tai muun julkisen henkilön tekevän mitä hyvänsä. vrt Kekkos-unet.
Toisaalta on postmoderni filosofia, jossa totuutta ei ole olemassa, on vain mielipiteitä. Se johtaa todellisessa elämässä kaaokseen.
Fiktiivisessa maailmassa voi olla mitä hyvänsä. Siinä mielesssä kuvaamasi romaani kiinnostaa kovasti.

2.

Fiktiolla on oma totuutensa, mutta kirjailijan täytyy saada se tuntumaan todelta lukijan mielessä.

Ennen kuin aloin kirjoittaa luin poikani kurssikirjoja – hän opiskeli luovaa kirjoittamista Toronton yliopistossa. Ensimmäinen opetus, joka jäi mieleeni John Gardnerin kirjoittamisen oppaasta oli, että lukijalle täytyy syntyä "willing suspension of disbelief",  Coleridgen keksimä temi, jolla tarkoitetaan, että lukija heittäytyy vapaaehtoisesti kuvattuun fiktiiviseen todellisuuteen.  Kirjailijan tehtävä on saada lukijan luottamus, sitten kaikki sujuu ja lukija kääntää sivuja innokkaasti.

lisäys:

John Gardner, amerikkalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja luovan kirjoittamisen opettaja, kirjallisuudessa Ph.D. Luterilaisen maanviljelijä-maallikkosaarnaajan ja opettajan poika, jonka kotona luettiin Shakespearea.  Hän kärsi elinikäistä syyllisyyttä siitä, että hänen veljensä kuoli hänen ohjatessa maanmuokkauskonetta isän farmilla. Gardner kuoli moottoripyöräonnettomuudessa 49-vuotiaana vuonna 1982. Mm Raymond Carver oli hänen oppilaansa ja on kirjoittanut esipuheet postuumisti julkaistuihin  kirjoihin  On Becoming a Novelist (1983) ja The Art of Fiction (1983)

The Paris Review -lehdessä on pitkä John Gardnerin haastattelu (1979)

(Hän on eri henkilö kuin englantilainen John Gardner, joka on kirjoittanut mm James Bondin seikkailusta Suomessa.)