Olin ajatellut pitää päiväkirjaa tällä matkallani, mutta siitä ei ole tullut mitään. Käymme joka päivä jossakin, jos emme muualla niin kävelyllä jollakin läheisistä puistokaduista. Esplanaadien keskellä on vähän väliä tällaisia puistonpenkkejä, joille voi istahtaa ihailemaan vanhoja kauniita taloja, joita riittää.
Luen Hannu Mäkelän romaania Pushkinin enkeli ja tajuan, että hänen täytyy osata todella hyvin venäjää, kun pystyy suomentamaan Pushkinia. Tunnelma kirjassa on erinomaisen outo ja hauska. Pitänee pistäytyä kahvilassa, jossa Pushkin kävi viimeisenä elinpäivänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti