Vappuaattona ja vappupäivänä käyn mieheni kanssa päiväkävelyllä, ja toteamme, että vapun viettäminen on levinnyt jo Senaatintorillekin.
Kaduilla juhlitaan vappua ilman lakkia ja lakki päässä. Joillakin nuorilla on hauskat naamiaisasut: melkein kaksimetrinen karhu tulee vastaan Espalla vähän pienemmän kissan kanssa. Mutta iltamyöhään ei Helsingissä uskalla olla enää vapun aikaan kävelyllä.
Vappu on parhaimmillaan koko perheen juhla. Vapunviettoa Kaivopuistossa
Lapsuuden vappumuistot: serpentiinit, vappuhuiska. Pikkusiskoilla vappuhyrrä ja punainen ilmapallo.
Mieskuoro laulamassa rautatieseman rappusilla "Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö". Sitä johtaa lyseon voimistelunopettaja ylioppilaslakki päässä.
Eräänä ikimuistoisena vappuna tukeva lyhyt nainen hyppimässä tasajalkaa meidän keittiössä, kun äitini ei lähde hänen kanssaan kommunistien vappumarssille.
- Otahan simaa ja tippaleipiä, Riikka, sanoo äitini ystävällisesti. Isä piiloutuu sanomalehtensä taakse ja varoittaa pikkusiskoja tirskumasta.
- Iivari, elä virnuile siellä, Riikka sanoo julmistuneena.
Mutta Riikka ei voi vastustaa tippaleipien kiusausta, kun tippaleivät ovat juuri tehtyjä ja vasta kellarista tuomani iso kotisimapullo kimaltelee kutsuvasti. Hän ei suostu kuitenkaan istumaan, vaan syö seisaaltaan.
Riikka toistaa pyyntönsä, oikeammin vaatimuksensa. Kun pikkusiskot rupeavat nyt hihittämään, Riikka saa uuden raivokohtauksen. Sitä siskot varmaankin toivoivat. Riikka haukkuu äitiä sanoilla, jotka eivät sovi toistettaviksi tällaisessa koko perheelle sopivassa blogissa.
Riikka lähtee raivoissaan. Adrenaliini on tarpeen marssille, sillä ulkona sataa räntää.
Vietimme sitäkin vappua kotona keittiön soikean pöydän ääressä istuen. Siihen aikaan sima riitti kodeissa vappujuomaksi.
Kotona juhlimisesta on tullut perinne minullekin. Kotisima on tekemättä. Ennen tein sitä monta pullollista. Kaupasta saa kohtuullisen hyviä tippaleipiä. Lasten pieninä ollessa tein itse siman ja tippaleivätkin. Partiolaiset myyvät onneksi hyvää simaa.
Suosittelen kaikille vappulukemisiksi Jukka Tarkan erinomaista kirjaa "Karhun kainalossa".
Mitä pitemmälle minä luen Tarkan kirjaa, sitä enemmän minä säälin Riikan kaltaisten hyväuskoisten ihmisten kohtaloa noina vuosina. Karhun kainalossa kansalle syötettiin vuosikymmenet valheita. Ei siinä ollut mitään herttaista. Äitini ei saanut erästä työpaikkaa, johon hän olisi ollut pätevä. Syy: hänellä ei ollut "punaista" jäsenkirjaa. Se oli ensimmäinen monista vastaavanlaisista tapauksista, joita seurasin sivusta koulu- ja opiskeluaikana ja myöhemminkin. Se oli yksi niistä syistä, joiden vuoksi läksimme Kanadaan yhdeksäksi vuodeksi.
Iloista vappua!
Kuviani:
vappu Helsingissä (May Day in Helsinki)
Arvosteluja kirjasta Karhun kainalossa:
Karhun kainalossa
Karhun kainalossa
Karhun kainalossa - keskustelua kirjasta
