Klikkaa kuvaa, jos haluat nähdä sen suurempana - ja lukea tekstin lautasesta
Kommentti Kemppisen blogin kirjoitukseen liharuoista:
Vorschmackiin täytyy olla tunneside. Muuten en ymmärrä sen suosiota. Olen syönyt sitä mm Etelä-Esplanadilla sijaitsevassa hienossa ravintolassa kanadansuomalaisen ystäväni kanssa, koska hän halusi syödä Mannerheimin lempiruokaa (?).
Minusta Vorschmack on kamalaa, kuin vauvanruokaa, johon on laitettu suolaa (silli ja suolakurkku. Ks. ravintolan erinomainen selostus tästä ruokalajista.). Suosivatko vanhat herrat (mm Mannerheim) sitä, kun se on pehmeää ruokaa, sitä voi syödä huonoillakin hampailla?
Amerikkalaiset pihvit ovat tyrmistyttävän isoja - ja hyviä. Isoimmat olen saanut Helenassa, Montanassa ja New Yorkissa herrojen klubissa, jonne eräs ikivanha miljonääri vei minut, kun olin vaihto-oppilasaikana viikon ajan vieraana White Plainsissä hänen naapurissaan. Kun olin teini-ikäinen, pystyin syömään sellaisen määrän lihaa. Nyt olen melkein kasvissyöjä.
Mannerheimko nousukas? Se oli varmaankin vitsi? Vai onko Louhisaari jokin torppa?
