Klikkaa kuvaa, jos haluat nähdä sen suurempana - ja lukea tekstin lautasesta
Kommentti Kemppisen blogin kirjoitukseen liharuoista:
Vorschmackiin täytyy olla tunneside. Muuten en ymmärrä sen suosiota. Olen syönyt sitä mm Etelä-Esplanadilla sijaitsevassa hienossa ravintolassa kanadansuomalaisen ystäväni kanssa, koska hän halusi syödä Mannerheimin lempiruokaa (?).
Minusta Vorschmack on kamalaa, kuin vauvanruokaa, johon on laitettu suolaa (silli ja suolakurkku. Ks. ravintolan erinomainen selostus tästä ruokalajista.). Suosivatko vanhat herrat (mm Mannerheim) sitä, kun se on pehmeää ruokaa, sitä voi syödä huonoillakin hampailla?
Amerikkalaiset pihvit ovat tyrmistyttävän isoja - ja hyviä. Isoimmat olen saanut Helenassa, Montanassa ja New Yorkissa herrojen klubissa, jonne eräs ikivanha miljonääri vei minut, kun olin vaihto-oppilasaikana viikon ajan vieraana White Plainsissä hänen naapurissaan. Kun olin teini-ikäinen, pystyin syömään sellaisen määrän lihaa. Nyt olen melkein kasvissyöjä.
Mannerheimko nousukas? Se oli varmaankin vitsi? Vai onko Louhisaari jokin torppa?
Blogisisko, perustimme rykousblogin. Tervetuloa verkosoitumaan, jos asia innostaa.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Bloginne näyttää toimivan anonyymina, mikä varmaankin sopii hyvin aiheeseen.
VastaaPoistaJoo, näin ajateltiin. Eipähän kirkon ovallakaan kukaan kysele henkilöllisyyttä. Asiaa puuhanneet ihmiset ovat monet aivan vihreitä bloggaamisessa, mutta blogialusta ja verkostoitumisen mahdollisuus ovat niin mahtavia mahdollisuuksia, että huikaisee. Toivomme, että tämä blogi murtaa myös kielirajoja...
VastaaPoistaPistin Picasaan rukouskuvia ja mikäs sen mukavampaa, jos niitä rukouskuvakansioita alkaisi löytyä muiltakin.
Nimellään bloggaavien kannattaa siis osallistua myös anonyymina ja muuten kuin blogiensa kautta.
VastaaPoistaNo ihan oman valinnan mukaan ja varmaan tilanteenkin mukaan... Itse toivon kyllä, että tästä tulee blogien verkostoa siinä missä muustakin...
VastaaPoistaLuulenpa, että herkintä on silloin, kun kirjoittelee kovin henkilökohtaisista asioista, kuten omsita sairauksistaan ja peloistaan, mutta kirjoitetaanhan siellä ihan näistä arjen ja maailman tapahtumista, joissa ei ole mitään anonyymiutta kysyvää...
Luulen, että tuo anonyymius vähän korostuu, koska ilmeisesti ensimmäiset kommentoijat ovat uusia ja vihreitä blogistanissa ja tekevät vielä kaikenlaista hapuillen. Kuhan perustavat omia blogejaan ja saavat varmuutta kehiin, niin kyllä se siitä. Siis olenpa tosi iloinen, jos esimerkiksi Blogisisko, joka on monelle tuttu, käy kommentoimassa Rukouspiirissä :)
Anonyymina kuten muutkin .:)
VastaaPoista