Tärkein huonekalu

Tärkein huonekalu, originally uploaded by Anna Amnell.

Kun ei ole enää helle, voi kuntopyörän pitää erkkerissä. Kun raottaa verhoja, näkee ulos. Jos avaa ikkunan, on ulkona. Kukaan ei kuitenkaan näe kuntopyörällä ajajaa. Verhojen läpi näkee kuitenkin ulos.

Kuntopyörä

Vanha hyvä kuntopyörä,jonka ostin Tortontossa

Kun muutimme pienempään asuntoon, heitin vanhan kuntopyörän pois. Huomaan, että ilman kuntopyörää kunto huononee, varsinkin kun Helsingin säässä on ollut kuluneen puolentoista vuoden aikana rajuja muutoksia. Iltakävelyt eivät oikein onnistu yhtä hyvin kuin ennen. Kirpputorikin muuttui niin, että se toimii keskipäivällä, joka on kaikkein pahin aika ulkoiluun. Entiset aamu- ja iltatorit olivat mukavia, sinne tuli mentyä jopa kahdesti päivässä päiväkävelylle.

Parasta kuntopyörässä on se, että sillä voi ajaa muutamia lyhyitä jaksoja päivässä. Pöydän ääressähän ei saisi istua puolta tuntia kauemmin yhteen menoon. Näin valisti lääkärini.

Uusi kuntopyörä on niin korkea, että on kuin nousisi hevosen selkään, kun ryhtyy ajamaan sillä. Kun oppii oikean tekniikan, pyörän istuimeen nouseminenkin sujuu. Sitten onkin ylellinen olo, sillä tämä kuntopyörä on täysin hiljainen, se ei huoju eikä kolise niin kuin edellinen, joka palveli uskollisesti 28 vuotta!

P.S. Pieni asunto tulee kalliimmaksi kuin iso asunto. Kun ei ole tilaa, tavaroita pitää hävittää ja sitten taas ostaa uusia tilalle. Kätevää kulutusyhteiskunnalle, mutta ei maksajalle.

Kaamos ja rutiini

Helsinki in the afternoon
Originally uploaded by amnellanna

Helsingissä iltapäivällä. Klikkaa kuvaa ja katso se suurempana. Näet jotakin!

Tämän päivän Hesarissa esitellään kuntopyöriä ja todetaan samalla, että harvalla riittää motiivia tai pitkäjänteisyyttä kuntopyörällä polkemiseen. Silloin voisi ottaa avuksi rutiinin. Ajattelemme yleensä, että rutiini on ikävä ja negatiivinen asia.

Aikoinaan Margaret Thatcher hämmästytti valtavalla energisyydellään. Kaikkein valtiollisten velvollisuuksiensa ohella hän kävi ruokakaupassa ostamassa ainekset päivän ateriaan ja samalla tarkkaili hintoja. Hän jopa tapetoi tyttärensä asunnon. Kun häneltä kysyttiin, miten hän ehtii niin paljon, hän sanoi, että suurin osa asioista menee rutiinilla ihan niin kuin hampaiden harjaaminenkin. Emmehän me pysyähdy miettimään, harjatako hampaat vai ei.

Rutiinista puhuu myös Arne Nevanlinnan romaanin päähenkilö Marie, ranskatar, joka on jotunut avioliiton kautta Suomeen:

"Vähitellen Marie huomasi, ettei tärkein ollut rakkaus, koska sitä oli tarjolla niin vähän, vaan rutiini, koska sitä oli tarjolla niin paljon.”

Rutiini auttaa kriiseissä, ja se auttaa arkisissa puuhissa kuten liikunnassa. Venytysliikkeitä voi tehdä netin ääressä, ja kuntoilua on kaupungilla ja ostoskeskuksissa kävelykin.

Kuntopyörää polkiessa voi halutessaan laittaa mietintämyssyn päähänsä ja miettiä pieniä ja suuria elämänkysymyksiä. Kuntopyörän polkeminen ei ole nimittäin kokonaisvaltaista toimintaa. Jotkut lukevat kuntopyörää polkiessaan. Minun pyöräni on siihen aivan liian meluisa. Onhan se jo yli 25 vuotta vanha.

Photo Friday: Exercise

the old faithful

Taukovoimistelua talvella

"Sairauksien riski pienenee merkittävästi kävelemällä, hiihtämällä tai harrastamalla mitä tahansa muuta liikuntaa kaikkiaan esimerkiksi 30 minuutin verran (vaikka 10 minuutin jaksoissa)", kertoi Verkkolehti in Medias Res jo viime viikolla.

Mieheni käy talvisin muutaman kerran viikossa kuntosalilla ja kesällä puistossa juoksemassa viiden kilometrin lenkkejään, jotka päättyvät siihen, että hän juoksee portaat ylös kotiin kuudenteen kerrokseen (huh!). Minäkin juoksin siihen asti, kun polveni olivat kunnossa. Sitten kompastuin lumisessa puistossa, kun juoksin kiireessäni ja iskin polveni maasta törröttävään metalliputkeen.

Onneksi pidän eniten kävelemisestä. Kesällä käymme melkein joka päivä kävelyllä, usein kahdestikin päivässä. Kirpputori on hyvä houkutin. Talvella kaupunki ei ole aina yhtä miellyttävä. Torontossa ihmisiä neuvottiinkin käymään kävelyllä suurissa ostoskeskuksissa, joissa ilma on usein puhtaampaa kuin kaupungilla eikä ole vaaraa liukastumisesta.

Jo monta vuotta sitten omalääkärini sanoi, että päivittäisen liikunnan voi jakaa pikkutuokioihin. Toinen lääkäri sanoi, ettei tietokoneen ääressä saa istua yhtä menoa puolta tuntia kauemmin. Venyttelyä, varpaillaan kävelyä, tietokoneen ääressä kipeytyneiden olkapäiden "kohauttelua" ja käsipainojen nostelua voi tehdä, kun menee juomaan vettä keittiöön tai hakemaan postia. Muutama minuuttikin kuntopyörällä piristää.

Kaapin ovessa on lisää ohjeita voimisteluun. Lempivoimistelusarjani on Kanadan ajalta, sikäläisestä naistenlehdestä leikatut Kanadan armeijan voimisteluohjeet naisille, hyviä venyttelyliikkeitä. Ilmaista, en myöskään tarvitse erikoisvaatetusta. Olisin ihan jäykkä kuin puunukke, jos en voimistelisi.