Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
sunnuntai, joulukuuta 04, 2016
lauantaina, joulukuuta 13, 2014
tiistaina, joulukuuta 02, 2014
'Valo' Linky-Makroviikot
Valo muuttaa maailman
Keitttiön ikkuna entisessä asunnossa.
Valo leikkii
Valo juhlistaa arjen
Valo kultaa käytävän kaapin, jossa säilytin aineistoa kirjoja varten.
Lights in the dark season. Joulukuun alku. Kaamos
Tämä aika on vaikea monelle.
Tätä ovea ei varmaankaan enää ole. Halusimme ehdottomasti säilyttää tämän 1930-luvun paljeoven, joka todellisuudessa kertoi paljon vanhemmasta maailmasta, sillä useimmat 1930-luvun ihmiset olivat syntyneet 1800-luvulla. Kun eräs entinen asukas kävi meillä, hän halusi avata oven, sillä hän muisti lapsuudestaan sen avaamisen ääneen, hiljaisen narinan. Hän näki varmaankin oven takana jotain, mitä me muut emme nähneet.
Valo ja sen symboliikkaa. Valo luo tässäkin uusia maailmoja, ei vain kaapin oveen, vaan myös ajatuksiin. Klikkaa kuvaa! Kyllä se on siellä!
(Tämä on Johanneksen kirkon sakaristo, jossa sadat sulhaset ovat odottaneet jännittyneinä morsiamensa saapumista kirkkoon ja häiden alkua. )
Makrotex-linky: 'valo'
keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009
Kaamos kaupungissa
Kansallismuseo 1.12.2009 illalla puoli kahdeksalta. Eteläpääty näyttää aivan keskiaikaiselta kivikirkolta. Sitä ei huomaa kesäisin, sillä sen edessä kasvaa korkeita puita.
Sama kuva suurempana
maanantaina, joulukuuta 01, 2008
Kaamos ja rutiini
Helsinki in the afternoon
Originally uploaded by amnellanna
Helsingissä iltapäivällä. Klikkaa kuvaa ja katso se suurempana. Näet jotakin!
Tämän päivän Hesarissa esitellään kuntopyöriä ja todetaan samalla, että harvalla riittää motiivia tai pitkäjänteisyyttä kuntopyörällä polkemiseen. Silloin voisi ottaa avuksi rutiinin. Ajattelemme yleensä, että rutiini on ikävä ja negatiivinen asia.
Aikoinaan Margaret Thatcher hämmästytti valtavalla energisyydellään. Kaikkein valtiollisten velvollisuuksiensa ohella hän kävi ruokakaupassa ostamassa ainekset päivän ateriaan ja samalla tarkkaili hintoja. Hän jopa tapetoi tyttärensä asunnon. Kun häneltä kysyttiin, miten hän ehtii niin paljon, hän sanoi, että suurin osa asioista menee rutiinilla ihan niin kuin hampaiden harjaaminenkin. Emmehän me pysyähdy miettimään, harjatako hampaat vai ei.
Rutiinista puhuu myös Arne Nevanlinnan romaanin päähenkilö Marie, ranskatar, joka on jotunut avioliiton kautta Suomeen:
"Vähitellen Marie huomasi, ettei tärkein ollut rakkaus, koska sitä oli tarjolla niin vähän, vaan rutiini, koska sitä oli tarjolla niin paljon.”
Rutiini auttaa kriiseissä, ja se auttaa arkisissa puuhissa kuten liikunnassa. Venytysliikkeitä voi tehdä netin ääressä, ja kuntoilua on kaupungilla ja ostoskeskuksissa kävelykin.
Kuntopyörää polkiessa voi halutessaan laittaa mietintämyssyn päähänsä ja miettiä pieniä ja suuria elämänkysymyksiä. Kuntopyörän polkeminen ei ole nimittäin kokonaisvaltaista toimintaa. Jotkut lukevat kuntopyörää polkiessaan. Minun pyöräni on siihen aivan liian meluisa. Onhan se jo yli 25 vuotta vanha.