Tarvepainatus: kirjan ikä pitenee, kirja tulee "ikuiseksi"

Kuin feniks-lintu kirja nousee vaikkapa makuloinnin tuhkasta aina uuteen elämään kirja kerrallaan-systeemillä.
Kuva: Aberdeen Bestiary Project

Hesarin kulttuuriosastolla keskustellaan tänään siitä, millaista kirjallisuus on vuonna 2025. Minua kiinnosti kovasti se, mitä runoilija ja ntamo-kustantamon perustaja Leevi Lehto sanoi tarvepainatuksesta. Juuri sillä periaatteellahan painetaan BoD:ssa uusinta kirjaani Lucia ja Luka. Sitä ei tarvinnut ostaa satoja kirjoja yhdellä kertaa, vaan sitä sujahtelee Saksasta painokoneista aina, kun joku tilaa sitä.

Tulevaisuus näyttää vielä ruusuisemmmalta:
" Kirjan elinkaari pitenee. Siinä missä se perinteisessä kustantamisessa koko ajan lyhenee, tarvepainetut kirjat ovat periaatteessa ja käytännössä ikuisia. Kirja, joka alkuun kenties jää vaille huomiota ja myy vähän, voi myöhemmin eri syistä aktualisoitua ja löytää lukijansa vuosien päästä."
Leevi Lehto - keskustelussa Kirjallisuus vuonna 2025 HS/Kulttuuri 13.1.2014.

Lisää Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika -kirjastani myös uusilla kotisivuilla, jotka oli hyvin helppo laittaa.

"OMA­KUS­TAN­TEE­SEEN voi pää­tyä myös sil­loin, kun al­ku­pe­räi­nen kus­tan­ta­ja ei enää ha­lua ot­taa kir­jas­ta uu­sia pai­nok­sia tai jat­kaa sar­jaa.

Esi­mer­kik­si Anna Amnell on jul­kais­sut BoD:n kaut­ta yh­teis­ni­teen Vaah­te­ra­laak­son Au­ro­ras­ta ker­to­vis­ta tyt­tö­kir­jois­taan se­kä jat­ka­nut kyy­nä­rän­mit­tai­sen Lu­cia-ty­tön myö­hem­piä vai­hei­ta."

Päivi Heikkilä-Haltunen: "Lastenkirjailijat etsivät uusia tapoja saada töitään esille--"

Lue lisää siitä, mitä  Helsingin Sanomat kirjoittaa tästä aiheesta

Makulointi: Pienen kansan kultttuuria tuhotaan

Luin juuri Kirjailija-lehden 4/2013 artikkelia kirjojen makuloinnista. 

P.S. Samassa Kirjailija-lehdessä kirjailija Anne Leinonen kertoo, että kaikki hänen ennen vuotta 2011 julkaisemansa teokset, eli puolet tuotannosta, on makuloitu. Olen ollut viime päivinä iloinen siitä, että olen kirjoittanut vain seitsemän kirjaa. Rahani riittävät juuri ja juuri uusien painosten tai yhdistelmäpainosten ottamiseen. Olen aloittanut sen tutustumalla käytännössä omakustantamiseen, seitsemäs kirjani ilmestyy suoraan omakustanteena. Mutta jos joku on kirjoittanut monta vuosikymmentä ja kymmeniä teoksia, tilanne on hirvittävä: koko tuotanto kadonnut.

Ehkä ekirjat ovat ratkaisu. Kirjailijoiden ja heidän omaistensa on parasta ruveta tallentamaan kirjoja.