Sivut
- Etusivu
- Vakoilijoita pikkukkaupungissa info Weebly
- Suomen Nuorisokirjailijat/Annna Amnell
- Lucia ja Luka (2013)
- Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos. Arvosteluja
- Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 Kansi ja info
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell in Wordpress.com
- Art deco, vintage
- KOTISIVUBLOGI
- NOJATUOLIPUUTARHURI
- INFO & KAIKKI BLOGINI
- Broken Star -käsityöblogi
- Nukkekotiblogi Auroran talo
- Maria ja Jaakko. Suksimestarin suku
Näytetään tekstit, joissa on tunniste murattiköynnös. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste murattiköynnös. Näytä kaikki tekstit
perjantaina, syyskuuta 17, 2010
Murattiköynnös ja kirjoittaminen
Helle pilasi kauniin murattiköynnökseni, joka kiersi ympyrän muotoisena ikkunan edessä. Samalla tavalla helle viivästytti kovasti kirjoittamistani.
Onneksi olin ostanut kaksi erillistä murattia ja istutin ne helteiden loputtua samaan ruukkuun, jotta ne yhdessä muodostaisivat kauniin koristeen jouluksi. Mielessäni nuo kaksi köynnöstä ovat kuin ne kaksi kirjaa, joita kirjoitan. Oikeastaan kerään vasta aineistoa toiseen, toisessa olen taas jo aika pitkällä. Olen asettanut itselleni tavoitteeksi saada yhden käsikirjoituksen jollain tavalla valmiiksi ennen joulua.
Monesti toivon, että en olisi koskaan aloittanut historiallisten romaanien kirjoittamista, vaikka olenkin aina hyvin iloinen kun saan jonkun kirjan valmiiksi. Alussa julkaisin joka toinen vuosi ja vielä työn ohella. Onneksi en enää, sillä taustatyö vie hyvin paljon aikaa ja energiaa. Aurora-kirjoissa en huomannut sitä samalla tavalla, sillä tutustuin Viktorian aikaan ja 1900-luvun alkuun vähitellen tehdessäni kaksi lehtijuttua Kotilieteen. Kävin museoissa Yhdysvalloissa ja Kanadassa sekä Euroopan lomamatkalla monissa muissakin maissa. Kun aloin kirjoittaa, minun ei tarvinnut enää lukea lisää, ei varsinkaan Kanadaa koskeviin kirjoihin. Suomen 1900-luvun alkuun tuli lisää Kuopio, etenkin sen Ulkomuseon hienot rakennukset.
Murattiköynnös tuo mieleen myös L.Onervan, joka kävi samaa koulua kuin toisen tyttökirjani Olga, joka on nuorempaa polvea, mutta hänkin ihastunut Eino Leinoon, kuitenkin vain hänen runoihinsa ja kuvitelmaan, joka ei kestä lainkaan todellisuutta. Aurora-kirjojen maisemat Helsingissä olivat kovin tuttuja, sillä kävelin niissä joka päivä, ajallisesti kylläkin 90 vuotta myöhemmin. Joskus oli outoja sekunnin murto-osia, jolloin verho avautui ja olin hetken 1900-luvun alussa, tein miniaikamatkoja menneisyyteen. Helsingin vanha keskusta on säilynyt paljolti samana kuin silloin, joten voi helposti pudota silmänräpäykseksi toiseen aikaan.
Näin Ateneumissa vähän aikaa sitten näyttelyn Kaupungin naisia, Helsingin ja 1900-luvun alun vuosikymmenet L Onervan näkökulmasta. Se oli suuri elämys. Se tuli oikeaan aikaan. Selaan näyttelystä ostamaani kirjaa usein.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)