Uudet värikollaasit: Lumikellot

Uudet värikollaasit

Kollaasi 121 Viikon värit: lumikellot

Kollaasi 121 

Puut ja myrsky Aurora-kirjoissa

On kiinnostavaa seurata puiden kasvua. Nykyinen kotikatumme on osittain bulevardi, sillä sitä reunustavat korttelin verran puistolehmukset. Kahdeksan vuoden aikana ne ovat kasvaneet reippaasti. Yksi alkoi kuivua, ja siitä oli katkaistu latva. Ilmoitin kaupungin puisto-osastolle, ja puu hoidettiin kuntoon.

Edellinen kotimme oli Johanneksenpuiston reunalla, ja kahdenkymmenen vuoden aika lehmukset kasvoivat niin suuriksi, että niiden yli ei nähnyt enää puiston toisella puolen olevia rakennuksia edes kuudennesta kerroksesta, jossa asuimme.




Johanneksenpuisto ja muistot Toronton laaksoista inspiroivat minut kirjoittamaan Aurora-kirjat.

Olen kuvannut jostain syystä myrskyä kaikissa Aurora-kirjoissani. Siinä on symboliikkaa: 1900-luvun alun yhteiskunnan myrskyisä muutos tai oikeammin sen tulon tietoisuus kirjoittajan ja lukijan alitajunnassa on keskeinen näissä kirjoissa. Olen käyttänyt kuvauksissa myös omaa kokemustani. 


Kerran yksi lehmuksista kaatui silmieni edessä. On pelottavaa nähdä, kun myrsky alkaa, puut alkavat heilua kuin joku ravistelisi niitä ja suuri puu kaatuu rytisten.


Olin Korkeavuorenkadulla kuudennessa kerroksessa sijaitsevan asuntomme avoimen ikkunan ääressä, kun edessäni olevassa Johanneksen puistossa alkoi aivan yhtäkkiä myrsky. Se oli pelottava kokemus. 

Ensin kuului, kuinka tuuli yhtäkkiä kiihtyi. Kuudennesta kerroksesta katsottuna näytti siltä, niin kuin puut olisivat nousemassa ylös juuriltaan ja puisto olisi lähdössä liikkeelle. Sitten kaatuikin yksi puista rytisten ja kuului huuto. Myrsky oli hetkessä ohi. Valtava puu oli maassa.

Suljin ikkunan ja juoksin aamutakkisillani alas puistoon katsomaan, oliko joku jäänyt puun alle. Onneksi paikalla ei ollut ketään. Helsingin kaupungin puisto-osaston miehet olivat hetkessä puistossa.

Siirsin tämän myrskyn alkamisen havainnon kirjaani. Siinä puut eivät kaadu - vielä, 1900-luvun alku Terijoella:

Eivät Olga ja Elisabet pelänneet enää myrskyä, vaan katselivat usein sen alkamista parvekkeelta [Terijoen huvilalla]. Ensin linnut lentelivät levottomina edestakaisin puitten yläpuolella. Sitten tuuli alkoi kieputtaa kuivuneita lehtiä ja oksia ja nosti niitä yhä ylemmäksi aivan puitten latvoihin asti. 

  Kun puut alkoivat huojua ja taivas muuttua synkäksi, oli aika rynnätä sisään. Tytöt polvistuivat ikkunan edessä olevalle sohvalle ja toisiinsa nojaten ihailivat salamoita ja kuuntelivat kaatosateen ropinaa katolla.

(Aurora ja Pietarin serkut, 1993, myös yhteisnide Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3)

Pohjois-Amerikassa sään muutokset ovat olleet aina rajuja. Vanha siirtolainen kertoo laivalla ensimmäisessä Aurora-kirjassa:

 Ei käy pitkäksi aika Amerikassa. Aina jotain tapahtuu, jos ei hyvää niin pahaa, tulee vaikkapa pyörremyrsky ja vie tuvan oven mennessään.

(Aurora –Vaahteralaakson tyttö, 1991, 2. painos 1992)

Myrsky on juonen alkuun paneva voima kolmannessa Aurora-kirjassa Aurora ja Villikyyhkysten aika. Kirja alkaa myyttiseltä Niagaralta ja mullistaa laakson reunalla olevan talon ihmisten elämän. Ollaan edelleen 1900-luvun alussa, ensimmäiseen maailmansotaan ja vallankumousten aikaan on vain muutama vuosi:

Laakso, josta olen kertonut kirjoissani. 
Kevätmyrsky lähti liikkeelle Niagaralta ja pyyhälsi vaahtopäät aallot kintereillään Ontariojärven toiselle puolen Torontoon. Se repi kattopeltejä, kiskoi puita juurineen ja ravisteli kaupungintalon kellotornia niin kovaa, että kivinen koira irtosi tornin seinämästä ja loikkasi villinä vapauteen. Myrskytuuli riensi sitten kaupungin ulkopuolelle vihreille kukkuloille ja sukelsi syvälle tummaan laaksoon.

  Kyhmyinen villiomenapuu natisi rajuilmassa, muutama kiemurainen oksa taittui ja lensi laakson pohjalla juoksevalle purolle, mutta omenapuu ei murtunut. Se oli kokenut pahempiakin myrskyjä.

  Ukkonen jyrisi ja salamoi. Korkeat sokerivaahterat huojuivat laakson reunoilla, vanha hemlokki kaatui rytisten ja puitten juurilla pesissään kyyhöttävät pesukarhut ja haisunäädät vapisivat pelosta.

  Salamat välähtelivät ja valaisivat laakson reunalla kohoavaa isoa kartanoa. Myrsky alkoi riehua tuulen ja sateen pieksämissä suipoissa torneissa. Valot sammuivat kartanosta. Myrskytuuli kolisutteli kattoa ja kieppui parvekkeilla. Se lennätti ilmaan kokonaisen pilven kuivia oksia ja lehtiä puutarhasta ja kasvimaalta, heitti ne verannoille ja valurautapenkeille ja pujahti sitten alastomien marmorikerubien kannattelemaan sementtiruukkuun nauttimaan kaatosateesta.

(Aurora ja villikyyhkysten aika, 1995)

Yhteispainosta Aurora-kirjoista. 
Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3, yhteisnide kolmesta ensimmäisestä  kirjastani. Myös eKirja.  400 sivua. 2014.  
Sisältää kirjat Aurora Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995.

p.s. Myrskyt ovat usein hyvin rajuja Toronton laaksoissa, jotka ovat oikeastaan enemmänkin rotkoja (ravines).

Tammikuussa

Tammikuun sumua Helsingin rautatieasemalla
Tammikuu makroviikot



Kukkaikkunani tammikuussa  2008




Burrageara Nelly Isler




Näkymä ikkunastani tammikuussa 2010




Näköala merelle tammikuussa 2007




Sade tammikuussa 2007 Helsingissä




2010 Kotona: talvellakin aurinko paistaa.

Itsenäisyyspäivä

Joulukuun kuudes. December
Itsenäisyyspäivä
Lisäys 8.12.2016:
Kirjoitin Facebook-sivulleni:
"Bolshevikit pilasivat" sanoi 1875 syntynyt isoisäni aina suhteestaan Venäjään. Muistan tuon lauseen jo varhaislapsuudestani. Ukki piti keisariaikaa hyvänä aikana ja suhtautui optimistisesti tulevaisuuteen myös silloin, kun keisari luopui vallasta. Samaa kertoo Matti Klinge tänään mielipidekirjoituksessaan. Bolshevikki-vallankumous muutti asenteet. "Suomen valtioelimet katkaisivat kaikki siteet nyt bolshevistiseen Venäjään marraskuun 15. päivänä, jota voidaan pitää Suomen varsinaisena itsenäistymispäivänä. Eduskunta päätti silloin ryhtyä käyttämään kaikkea korkeinta valtaa--. Matti Klinge: Itsenäistymispäivänämme voidaan pitää marraskuun 15. päivää 1917. HS/Mielipide/Itsenäinen Suomi.
Klingen kirjoitus tukee isoisäni tyytyväisyyttä suuriruhtinaskunnan aikaan: "Suomi oli noussut Euroopan köyhimpien tasolta keskitasoon." Isoisä oli 42-vuotias köyhä kansanmies, viulupelimanni ja suksimestari Suomen itsenäistyessä. #Itsenäinen #Suomi

Hesperian puistossa elokuussa

Maanantaiaamu Hesperian puistossa Töölönlahden länsirannalla on kuin maaseudulla. Vieressä on Kansallisoopperan rakennus, kauempana näkyy Helsingin keskusta.
Makrokuvat Elokuu 2



Arvokasta seuraa.



Vielä on kukkien aika




Hyvä sopu



Lokin tämän kesän poikasen aamupala



Loppukesän kauniit kukat



Lisäys aamulla: jättikuppi kamomillateetä kurkkukipuun.



Varmuuden vuoksi syvällä lautasella, jotta en läikytä kamomillateetä tietokoneen tai kirjan päälle.

Elokuun kuvia

Elokuussa alkaa haikeus kesän loppumisesta. Koulut ovat alkaneet. Ennen elokuu oli vielä lomaa koululaisille ja opettajille.
Makrokuvat Elokuu



Elokuun värit hiipivät sisällekin.




Mieluinen ja komea elokuinen tuliainen



Elokuinen taivas varhain aamulla erkkerin ikkunasta kuvattuna.




Orkideakin on valmis syksyyn.



Iltarusko elokuussa iltakävelyllä




Elokuun 8. vuonna 2014


Mieheni kuvasi Pihlajanmarjojja Suomenlinnassa jo 6.8.2016. En voinut olla laittamatta tätä kuvaa, vaikka se onkin mieheni ottama.

Valkoinen orkidea

31.3.2016



Kolme kuukautta myöhemmin

Kävijämäärä 2016 asti

Syyskuuhun 2010 mennessä tässä blogissa oli edellisten mittareiden mukaan käynyt noin vuodesta 2005 alkaen 300000 lukijaa. Bloggerin mittari aloitti vasta toukokuusta 2010 ja näyttää ajalta 5/2010-4/2016 yhteensä 611 652 kävijää tälle blogille. Voisi olettaa, että kymmenessä vuodessa olisi kertynyt jo yhteensä miljoonaa kävijää, mutta yhtä koko ajan käynyttä mittaria ei ole.

En ole seurannut tarkkaan kävijämääriä, mutta sillloin tällöin merkitsen jotakin muistiin. Minulla on useita muitakin blogeja , kaikissa blogeissani on ollut vuoden 2010 jälkeen vähän yli miljoona katsomista. Sitten ovat vielä Vuodatuksen blogit, joiden kävijä ja katsojamääriä en tiedä.
Muut blogit: Katso blogit linkissä olevan info-blogin sivupalkista. On tullut kirjoitettua jotakin joka päivä, mikä olikin päämääränä aloittaessani bloggaamisen.

Viime aikoina kuvat ovat tulleet blogeissani ja yleensä blogeissa entistä tärkeämmiksi, jopa kaikkein tärkeimmiksi. Suosituin kirjoitus tässä blogissa on ollut Amarylliksen hoito-ohjeet vuodelta 2006.  Minulla oli ensimmäiset 20 vuotta Kanadasta paluun jälkeen paljon leveitä ikkunalautoja, joilla saatoin kokeilla kukkien kasvattamista. Ylhäällä oleva kuva on vuodelta 2008.




Toiseksi suosituin on kirjoitus Näin saan orkideat kukkimaan ja kuvassa on uskollinen kukkijani, jonka ostimme Kalliosta Ympyrätaloa vastapäätä olevasta kukkakaupasta tämän vuosituhannen alussa. Olimme kaikki kerrostalon asukkaat putki- ja yleisremonttia paossa kokonaisen vuoden evakkoina Suonionkadun ja Neljännen linjan kulmatalossa. Orkidea kyllästyi kukkimiseen vasta sitten, kun muutimme Töölöön.



Kolmanneksi suosituin on värikollaasi, jonka olen muodostanut Töölön korttelimme toisessa päässä olevasta vihreästä seinästä ja peikonlehdestä keittiömme ikkunalla. Peikonlehti onkin ainoa huonekasvi, joka kukoistaa täällä.

Ja neljäntenä tulee yllätyksekseni aika tuore blogikirjoitus, kuva ja tiedot vuonna 2014 ilmestyneestä yhteisniteestä, jossa ensimmäiset kolme kirjaani ovat yksissä kansissa: Vaahteralaakson Aurora. Se on ohittanut jopa joulupukin

Tulppaanit pussissa

Pienet tulppaanit sopivat erinomaisesti tähän "paperipussiin" .
 Design 1977 Tapio Wirkkala (1915–1985)
Rosenthal

Tapahtui tammikuussa 2016

 January, life in a cold climate

Kovimmat pakkaset kolmeenkymmeneen vuoteen! - 28 astetta Celsiusta!
Kaukolämmityslaitoksen savupiipusta nousi savu paksuna pilvenä korkealle taivaalle.

Tammikuu



Talven kauneutta: lumi tanssii katulampun valossa yöllä



Lumikinos nousee ikkunalaudalla



Pyry



Lumiset kadut



Helsingin Tuomiokirkko on ollut koko maan sanomalehtien uutisissa, ei näiden valtavien lumikinosten vaan vesivahinkojen vuoksi



Sisällä on kesä. Orkideat kukkivat.



Peikonlehti kukoistaa vähäisessäkin valossa



Tämän kuukauden paras ostos: kahdet keyesti pyörillä liikkuvat Ikean edulliset kärryt, joilla voi siirrellä raskaitakin kirjoja ja kansiota.



 

Pahinta tässä kuussa: Tilasin Englannista viime vuoden puolella tärkeän vanhan kirjan. Se haisi homeelle. Edes kovassa pakkasessa pitäminen ei ole hävittänyt hometta. Olen lukenut kirjaa pitämällä sitä kalkkunanpaistopussissa ja laittamalla hengityssuojaimet. Onneksi luen nopeasti. Joistakin sivuista otan valokuva - pussin läpi, jotta home ei tartu kameraan.


 

Joulusypressi kestää, jos sitä hoitaa

Meillä on allergian vuoksi nykyäään tekokuusi, mutta ostamme sen seuraksi pari pientä joulusypressiä ((Chamaecyparis lawsoniana). Nämä ostettiin joulukuu 7. päivänä. Niitä kasteltiin säännöllisesti.



Tammikuun 11. päivänä toinen joulusypresseistä näytti jo huonolta. Huoneilma on kuivaa, mutta emme sumuttaneet joulusypressejä, sillä ne oli asetettu indonesialaisen batiikkiliinan päälle. Ruukut valittiin kauneuden vuoksi. Joulusypresseille pitäisi olla ruukut, joissa kosteus säilyisi paremmin.






14. tammikuuta toinen joulusypresseistä harotti kuivana. Se oli tehnyt tehtävänsä.



Toinen joulukuun 7. päivä ostetuista syppresseistä on yli kuukauden jälkeen vielä hyvässä kunnossa. Siitä on iloa vielä joksikin aikaa. Tämä ruukku säilyttää kosteuden paremmin, ja kukan voi kantaa siinä keittiöön sumutettavaksi.

Valoisassa paikassa tämän sypressin voisi säilyttää kesään asti ja siirtää puuutarhaan. Mutta kun ei ole sopivaa valoisaa paikkaa eikä puutarhaa, parin kuukauden ilo joulusyppressistä riittää. Se oli mukana joulussa.

Lue joulukukkien hoidosta  suomela.fin sivuilta "Näin joulukat säilyvät.."