Näytetään tekstit, joissa on tunniste selkävaivat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste selkävaivat. Näytä kaikki tekstit

perjantaina, syyskuuta 21, 2012

Oletko rekenä ja kelkkana?

lady with many arms
Nykynainen pyrkii usein olemaan tuhattaituri, tai häneltä jopa vaaditaan sitä. Kuvassa on 'ladybuddha', jolla on monta kättä, mielestäni hyvä nykynaisen symboli. Eräs aasialainen naisteologi sanoi olevansa kuin mustekala, hänellä oli niin monta hommaa. Suomessa en keksi muuta kuin savolaisen sanonnan: On oltava rekenä ja kelkkana.
Tämä on kommentti huippuenergisen naisen blogiin
teet oikein, kun kerrot selkäsi kohtalosta. Se varoittaa niitä, joille mitään vahinkoa ei ole vielä tapahtunut.

Monet muutkin ovat oppineet kovan läksyn kautta, että ihmisen elimistö ei kestä loputtomiin ylikäyttöä. Entisajan puutarhaeksperteillä oli usein monta puutarhuria töissä. Lisäksi heilllä oli monta kotiapulaista.

Olen ihmetellyt, miten jaksat. Olen itsekin tehnyt aina liikaa töitä ja maksan nyt siitä laskua.
Eräs amerikkalainen selkälääkäri sanoi kirjassaan, että selkä on niin kuin pankkitili. Se alkaa näyttää punaista, jos menemme yli varojen.
Muutot ovat kaikkein pahimpia selän pilaajia. Vaikka palkkaisi ammattilaiset tekemään varsinaisen muuton, pakkaaminen ja purkaminen sekä tavaroiden uudelleen järjestäminen ovat tehneet monista melkein invalideja. Tietenkin fysioterapia korjaa osan vaurioista.
Me suomalaiset naiset olemme olleet raatajia ja nykyaika vaatii, että meidän pitää olla oppineita tuhattaitureita. Koetetaan olla itsellemme lempeitä.
Lady buddha on ostettu kiinalaisesta mymälästä Torontosta ja asuu meillä astiakaapissa ruusukuppien keskellä.)
2.

Leena,
ei ole ihme, että teemme liikaa töitä. Suurin osa meistä suomalaisista on köyhien sukujen ja talonpoikaissukujen jälkeläisiä, naisten piti tehdä aina paljon työtä olivatpa he sitten emäntiä tai palvelijoita. Ei tultu muuten toimeen.

SItten on ollut vielä monet vuosikymmenet itäisen naapurin vaikutusta, ja siellä joka naisen piti olla töissä, jos ei muuta niin varsiluudalla katuja lakaisemassa, mitä saattoi nähdä vanhojen mummojen tekevän sen aikakauden loppuun asti.

Jotkut syyttävät protestanttista työetiikkaa, mutta emme me ole kalvinisteja, vaan viiniä, laulua ja hyvää seuraa arvostavan Lutherin huono-oppisia oppilapsia.:)

keskiviikkona, lokakuuta 19, 2005

Selkävaivainen delfiini, valtameren aalto, paju, floppy disk drive ja kohtaloaan uhmannut ESTJ palaa siihen vanhaan aiheeseen. Selvä papukaija.

Selkä on jo melkein OK. mutta jonkinlainen kipu jäytää vielä. On kiinnostavaa, miten se vaikuttaa. Tulee lyöntivirheitä, kirjainten paikka vaihtuu (piilevä lukihäiriö?). Jotain haluan kuitenkin sanoa vielä niistä persoonallisuustesteistä.

Kuten sanoin, ne voivat olla hauskaa hupia. Olen osallistunut moniin ja saanut kaikenlaisia tuloksia, kuten otsikkokin kertoo. Mutta usein ihmisten luokittelu tuolla tavalla haiskahtaa helposti ennaltamääräämiseltä ja vastuun siirtämiseltä johonkin, pois ihmisestä itsestään.

Olen kuullut sanottavan muun muassa että joku jätti vaimonsa, "kun se on sitä ja sitä tyyppiä".

Elämä on paljon rikkaampaa ja monipuolisempaa kuin sellainen ajattelu. Lisäksi näistä testeistä on monesti leikki kaukana. Esim. testi "millä tavalla tulet kuolemaan" ei ole miellyttävä.

Geenitutkijat muistuttavat siitä, että perimä ei ole kohtalo. Ympäristö ja ihmisen omat ratkaisut vaikuttavat yhtä paljon kuin DNA, jolla on kuitenkin jotain todellista sanottavaa päinvastoin kuin jollain nopeasti tehdyllä nettitestillä.

Kun arvaan, että kaikki lukijani eivät harrasta käsitöitä, siirrän hauskan papukaijatestin teidänkin iloksi. (Onko muuten sanalla 'parakeet' jotain suomalaista, täsmällisempää vastinetta? Se tarkoittaa nimenomaan tuollaista pientä, pitkähäntäistä papukaijaa.)


You Are A: Parakeet!

parakeetThis popular bird is kept as a pet in homes all over the world. Originating from Australia, parakeets like warm weather and lots of seeds and fruit. They are also known for being messy and quite loud! But you cannot look at one without falling in love.

You were almost a: Kitten or a Duck
You are least like a: Chipmunk or a TurtleTake the Cute Animal Test!

tiistaina, lokakuuta 18, 2005

Kuin harakka tervatulla sillalla. Välilevystä, akillesjänteestä ja keskiaikaisesta kidutuskoneesta.

Sitä on monesti kuin sadun harakka tervatulla sillalla: kun yrittää irrottaa pyrstöään tervasta, nokka tartuu siihen ja päinvastoin. Varsinkin terveyttä koskevat asiat ovat niin.

Kerroin joskus aikaisemmin, että selän välilevyn pullistuma aiheutti sen, että tutustuin pohjois-amerikkalaiseen kansantaiteeseen ja aloin kirjoittaa siitä lehtiin. Välilevylastuni on nyt käsityöblogissa luvussa Tilkkutäkit ym ym. Perustin sisarblogit, kun en osannut laittaa eri kategorioiden juttuja omiin ryhmiinsä muulla tavalla. Samasta syystä syntyivät myös lastenkirjablogini.

Kanadalaisen sairaalan ottamassa ultraäänikuvassa selässäni näkyi iso pullistuma, mutta halvauksen vaaraa ei ollut. En mennyt leikkaukseen vaan olen hoitanut selkääni kävelyllä erään kanadalaisen kiropraktion ja varsinkin yllä olevan kirjan neuvojen mukaan.

Sitähän sanotaan, että pitäisi kävellä reippaasti. Sen ovat estäneet kuitenkin kipeät akillesjänteeni. Eräänä syystalvena ne kipeytyivät, kun tasapainoilin useita viikkoja kestäneen liukkaan kelin aikana iltaisin työmatkoilla jäisillä kaduilla ja koulunpihoilla toisessa kädessä kirjakassi, toisessa nauhuri (kansalaisopiston oma nauhuri oli varastettu koululta).

Jalkani olisi kuulemma pitänyt laittaa silloin kipsiin, kertoi omalääkäri monta vuotta myöhemmin. Silloisen kaupunginosani terveyskeskuksen nuori lääkäri ei nähtävästi vielä sellaisesta tiennyt. Mieheni on saanut akillesjänteeni vähitellen parantumaan hieromalla niitä kerran pari päivässä, kun katsomme telkkaria. Tai hän katsoo, minä kirjoitan tänne nettiin - siinä tuotteliaisuuteni salaisuus:).

Niinpä nautimme eilen illalla reippaasta kävelyvauhdista, kunnes vanha tuttu, tietty välilevy muistutti minua itsestään. Yöllä tuli valvottua ja luettua blogeja. Osuin myös Hesarin Anssin blogiin, luin hänen juttunsa alkuversion ja kommentoinkin sitä. On kiinnostavaa nähdä, miten se muuttuu ja miltä se näyttää lehdessä valmiina. Alan miettiä, että jos minutkin siinä mainitaan, pitäisikö minun sensuroida tekstejäni. Täällä onkin ollut ihmeen tyyntä viime viikkoina. Muutkin taitavat ajatella samaa. Muistuu mieleen neuvo, jonka newyorkilainen äiti antoi debytanttityttärelleen (tässä blogissa 16.9.).

Kuin keskiaikaisessa kidutuskoneessa
tai James Bond -elokuvassa.


On eräs hyvä keino hoitaa kipeää välilevyä: venytys. Kanadassa selkääni venytettiin keskiaikaista kidutuskonetta muistuttavalla laitteella. Välillä oli kuin James Bond -elokuvassa: minä makaan yksin avuttomana karussa huonessa venytettävänä ja sairaanhoitaja on mennyt kahville. Mutta tulos oli erinomainen. Koneesta päästyäni tunsin kuin leijailevani sairaalankäytävää myöten kotiin.

Venytystä suositteli myös The Back doctor, joka on ehdottomasti eräs lempikirjojani. Selkävaivoista kärsivä nuori kirurgi kertoo siinä, mitä tekee itse, jos selkäkipu yllättää vaikkapa pitkällä automatkalla. Hän pysäyttää auton, astuu ulos ja menee kyykkyyn, istuu kantapäittensä varassa. Juuri sillä tavalla enoillani oli tapana huojua tuvassa ja kertoa toisilleen sotajuttuja. Vanha kansa osasi hoitaa selkäänsä. Aapeli Saarisalo kertoi joskus, että hän oppi kaivauksilla ollessaan sikäläisen kansan tavan hoitaa hieromalla niska- ja selkävaivoja.

Mieheni hieroi taas selkääni. Se auttoi vähän. Kyykkyyn meneminen on minulle mahdotonta. Niin hyvin eivät akilleslesjänteeni vielä veny. Jos olisin rikas tai urheilija, akillesjänteeni olisi tietenkin leikattu jo ajat sitten kuntoon.

Onneksi on toinenkin keino, joka tepsii hyvin. Pyydä, että joku nostaa vuoteeseesi tuolin ja sen päälle ohuen, mutta pehmeän tyynyn. Voit myös maata lattialla ja katsoa telkkaria kuten tuo yllä kuvassa oleva silloin vielä nuori selkätohtori Hamilton Hall kertoo tekevänsä.

Huomaan, että selkätohtorikin on vanhentunut 20 vuodessa, mutta hänen neuvonsa pätevät yhä. Hall on nyt kirjan uudistetun painoksen esitteen mukaan Toronton yliopiston professori ja Kanadan selkäklinikan johtaja. Heikkoutensa voi nähtävästi kääntää vahvuudeksi.

Olen kirjoittanut tätä vanhan sohvan kuopassa istuen. Selkä on venynyt mukavasti, mutta taidan pitää pienen bloggaamisloman. Kipu saa ajatukset hyppelehtimään, tulee lyöntivirheitä. Onneksi olen saanut nettimuistikirjani jonkinlaiseen kuntoon. Se oli eräs alkuperäisistä syistä miksi opettelin bloggaamaan. Olen laittanut linkkejä, joiden toivon auttavan aloittelijoitakin kohtaan Mikä on blogi.

Olen harakan lailla käynyt nappaamassa nettimuistikirjaani hopealusikoita (hyviä linkkejä) sieltä täältä. Jälleen tuo harakka, vaikka eräs testi totesi minun olevan selvä papukaija.