Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bloggaaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Bloggaaminen. Näytä kaikki tekstit

maanantaina, helmikuuta 29, 2016

Blogisisko on nyt liittynyt Blogit.fi -hakuun

elokuva
                                   
Helsingissä sattuu ja tapahtuu. Helsinki-kuva: Anna Amnell
(Blogger poisti panorama-kuvani jostain syystä:))

Blogisisko ® Anna Amnell on helsinkiläinen bloggaaja.

Olen blogannut vuodesta 2005, jota sanottiin Bloggaaajien vuodeksi. Bloggaaminen oli niin uusi ja kiinnostava asia, että Helsingin Sanomat eli toimittaja Anssi Miettinen perusti blogin, jossa hän kertoo alkuaikojen bloggaajista. Helsingin Sanomat ennusti, että bloggaamisesta oli tulossa pysyvä ilmiö. Artikkeli "Perustin tiedotusvälineen" julkaistiin alun perin Kuukausiliitteen numerossa 11/2005, ja se.on luettavissa HS.fi -arkistoista. Olen mukana siinä Blogisiskona ja nimelläni. Tässä lyhyt selostukseni  aiheesta.

Blogisisko-blogi on yleisblogini, johon kirjoitan kaikenlaisista aiheista: Helsinki, kukat, kirjoittaminen, ajankohtaiset ilmiöt, matkat - viime vuosina minulle aikaisemmin tuntemattomiin paikkoihin: Berliiniin, Kroatiaan, Sloveniaan, Serbiaan, Pietariin ja Moskovaan. Otan hyvin paljon valokuvia. Laitan useimmiten tähän blogiin myös kuvahaastekuvat ja kirjoitukset: Makrokuvat ja Uudet värikollaasit, joista minulle on ollut paljon iloa. Kirjoitan kirjoittamisen arjesta ja kirjoista, mutta en ole kirjabloggaaja.

Minulla on muitakin blogeja. Olen monibloginen - kuin mustekala. Blogisiskon lisäksi kirjoitan useimmiten kirjallisuus- ja historiablogeihini Aurora  (Viktorian ja Edwardin aika) ja Lucia Olavintytär (keskiaika/renessanssi/1500-luku), Nukkekotiblogiin ja Kotikissamme -blogiin. Käsityöblogini Broken Star on ollut unelias. Ehkä Nojatuolipuutarhuri-bloginikin virkistyy kesän tullen. Blogien nimet ja päivittyminen näkyvät tästä informaatiosivusta.

Jossain vaiheissa oli häiriköitä, ja lakimiehen neuvosta rekisteröin blogini nimen, joka on virallisesti Blogisisko ® Se rauhoitti tilanteen. Tiedot rekisteröinnistä
http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku/?appNum=T201003680&regNum=251938

Tervetuloa!
Olen mukana myös Facebookissa ja Flickrissä.
anna.amnell.finland
https://www.flickr.com/photos/amnellanna/collections
mm kuvia nukkekodeistani
https://www.flickr.com/photos/amnellanna/collections/72157600875138530/









Vakiosuosikit näiden vuosien aikana:
Amaryllis- Hoito-ohjeita
Näin saan orkideat kukkimaan
 Seksismiä ja ikärasimia kielessä. Kukkahattutäti Se on päässyt Wikipediaankin linkkinä Kukkahattutäti-kirjoitukseen.

Minulla on ollut yleensä tässäkin blogissa mittari, mutta välillä se on lopettanut, välillä se on kadonnut. Bloggerin mittarin mukaan on tässä blogissa ollut vuoden 2010 alun jälkeen 604377 kävijää. Vuosina 2005-2010 arvelen olleen sen verran, että miljoona on ehkä tullut täyteen. Hyvä neuvo: Hankkikaa heti alkuun kunnollinen kävijämittari!

P.S. Teen lyöntivirheitä, sillä kuvittelen osaavani kirjoittaa katsomatta sormiini.







tiistaina, joulukuuta 29, 2015

2015: 'Muistoja' Memories'


Tammikuussa kirjoitin siitä, että  tämä vuosi 2015 on ollut minulle Kymmenes vuosi bloggaajana. 2005 oli "bloggaajien vuosi",  ja myös Helsingin Sanomain toimittaja perusti blogin ja sanomalehti julkaisi kuukausiliitteenään Suuren bloginumeron. Anssi Miettinen  kertoo siinä pitämästään blogista ja havainnoistaan suomalaisesta blogimaailmasta: Anssi Miettinen: Perustin tiedotusvälineen. (linkki tarkistettu 1/2016, odota hiukan, mene nuolilla eteennpäin)Helsingin Sanomat/kuukausiliite Blogit marraskuu 2005, sivut 36-47. Artikkeli on luettavissa Helsingin Sanomain arkistossa, ja siinä kerrotaan monista edelleen toimivista blogeista. Olin perustanut blogin kesäkuussa ja pääsin mukaan artikkeliin kuten kuvastakin näkyy. Annoin myös ideoita bloggaamisen onnistumiseen  (Sivuilla 45 ja 46 arkistossa). (Klikkaa kuvaa suuremmaksi tai lue arkistoa.)

Ensimmäinen blogikirjoitukseni oli nimeltään Blogisiskot (2.6.2005)

Osallistun näillä kuvilla Pieni lintu blogin 'Muistoja' haasteeseen. (Klikkaa kuvia suuremmiksi.)


Nestorjouluna.0


2015  on ollut myös kymmenes vuosi digikuvaajana, sillä sain mieheltäni lahjaksi ensimmäisen digikamerani. Eräs ensimmäisiä valokuviani oli tämä kuva Nestor Burmasta eli Bubusta loikomassa ikkunalaudalla joulukukkien vieressä.

Dec 21st, 2014'

Joulukukkia on hauskaa kuvata



drizzle at 10 a.m.

Tammikuussa tulee sade, joka jäätyy ikkunaan kauniiksi kuvioiksi


21. helmikuuta 2015

Helmikuussa sää lämpenee, ja kadun varreen lehmuksen runkoon tulee sammalta ja oksiin pieniä punaisia silmuja, joita kuvaan ylhäältä erkkerin ikkunasta.


P1020572

Kevättalvi on tulppaanien aikaa. Jostain syystä lila miellyttää aina tähän aikaan.


Iso Roobertinkatu 17-19. 100-vuotiaan talon historiikki

Tässä talossa oli ensimmäinen opiskelijaboksini. Olen kirjoittanut siitä usein blogeissani. Historiantutkija FT Tero Halonen oli lukenut niitä ja pyysi minulta tekstiä kirjaan pari sivua. Blogeilla on kumulatiivinen vaikutus. Ne ovat nykyajan ja tulevaisuuden historioitsijoiden aineistoa.
Lisää talosta blogissanini.  (ks myös hakusanat Iso Roobertinkatu 17-19)

Happy Easter!

Orkideaan ei kyllästy koskaan. Helppohoitoinen, vaatimaton kaunotar.

15.5.2015

15.3.2015


Japanese folding technique

Britanniassa asuva tyttäremme oli työmatkalla Suomessa. Japanilaisella pakkausmenetelmällä hän saa paljon vaatetta mahtumaan yhteen lentolaukkuun.

Töölö

Tällä paikalla asuivat jo 1400-1500-luvulla ensimmäiset "töölöläiset". Töölöntorin ja Mannerheimintien välille on jätetty suuren hotellin viereen heidän asuinsijojaan.
(Klikkaa kuvani kalliosta suureksi! Se tarkentuu hetkessä. )


2015 crisis in Europe

2015 on pakolaisten, turvapaikkaa hakevien vuosi. Kuvasin tämän graffitin monta vuotta sitten slovenialaisessa pikkukaupungissa, joka eli rauhallista hiljaiseloa pitkän kommunistisen miehityksen jälkeen.


Peace!

Käyn syksyllä 2015 ensimmäistä kertaa elämässäni Moskovassa. Löydän hienot museot ja kodikkaan vanhankaupungin keskustan keskiaikaisine rakennuksineen ja häikäisevän kauniine kirkkoineen, joita oli käytetty Neuvostoliitossa halkovarastoina ja perunakellareina. Muualla emme ehdi kahdessa viikossa käydäkään. Kuvassa Kristus Vapahtajan katedraali, jonka Stalin räjäytytti maan tasalle 5. joulukuuta 1931, mutta kansa rakensi uudestaan kommunismin romahtamisen jälkeen (1994-1996).

Tätä kyyhkyskuvaa ei olisi, jos miehelläni ei olisi ollut päässään mustaa Stetson-hattuaan, jonka päälle kyyhkynen laskeutui istumaan. Venäläinen rauhankyyhkynen piti amerikkalaisesta hatusta. Rauhallista uutta vuotta 2016! Peace! Mir! Мир!

Kuvia Moskovan matkaltamme ja Pietarin matkamme  -kuvia

sunnuntaina, heinäkuuta 12, 2015

Aiheellista toistaa: miksi bloggaan?




"Aina kun mietin, olenko tänään hengissä vai välittävätkö aistini vain jotain jälkikuvaa elämästä, katson verkosta päivän blogiani. Jos sellainen löytyy, kysymyksessä on vahva aihetodiste elämän jatkumisesta. Kirjoitan – siis olen olemassa."
Päivän Kemppinen

"Niin kauan kuin on elämää, kertomukseen tulee lisää kokemuksia."
Markku Lehto: "Vanhuus pitää ymmärtää elämän kertomuksena." - Päivän Hesari

Blogimaailma on nukuksissa. Tähän aikaan vuodesta se johtuu kesälomista, mutta sitä on nähtävissä muutenkin. Itse kullekin tulee kiusaus lopettaa bloggaaminen. Mutta blogi on tärkeä pelkästään kuvallisena päiväkirjanakin. Kommenttini FB:ssa

lauantaina, toukokuuta 23, 2015

Blogien historiaa: kommentti vuodelta 2005 Pinserin blogissa

St. Thomas' cross Tuomaanristi

Pohdittiin muun muassa sitä, miksi blogikirjoituksia tulisi nimittää. Yksi ehdotus oli 'lastu'.  Olikohan se alkujaan Hanhensulan ehdotus? Suomalaisen kulttuuriin lastu kuuluu Juhani Ahon "lastuina" , samoin kuin ikivanhana suomalaisena koristeena, joka tunnetaan nykyään nimellä 'tuomaanristi'. Otin kuvan Esplanadipuistossa joulumarkkinoiden aikaan. Tämä nopeasti napattu kuva on yllättävän suosittu Flickrissä. Lastu kiinnostaa.

Bloggerin haku ei toimi ainakaan minun blogissani alkuvuosien kohdalta. Laitoin luettelon joistakin vuosien 2005 ja 2006 kirjoituksista.
http://blogisisko.blogspot.it/2013/04/blogisisko-valikoituja-juttuja.html

Pinserin blogissa keskusteltiin monista aiheista

  • Anna Amnell/Blogisisko says:
    Perinne on tärkeää kulttuurissa, hyvät ystävät.
    Isoisäni oli suksimestari ja puuseppä. Kun hän höyläsi puuta, sivutuotteina tuli lastuja. Ne ovat kiemuraisia, kauniita ja keveitä. Niitä käytettiin sytykkeinä hellassa. Ne roihusivat kauniisti hetken. Jos niitä oli paljon, ne lämmittivät tupaa. Hän vuoli myös jäykkiä ja tukevia päreitä, joilla saatiin tunnelmavaloa ja säästettiin polttoöljyä ja myöhemmin sähköä.
    Blogikirjoitukset ovat yleensä muun työn (usein kirjoitustyön) ohella nettiin nopeasti pistettyjä lyhyitä mielipiteen ilmauksia. Ne kelpaavat sytykkeiksi keskusteluun. Voisi niistä tehdä “lastulevynkin”, jolle koottaisiin parhaita kirjoituksia.
    Lastulla on linkki kirjallisuuteen, Juhani Ahoon.
    Päre on tehty varta vasten palamaan – siis huolellisemmin tehty kirjoitus.
    Aurinkolaivat ovat eksotiikkaa.
    Jospa sallittaisiin sananvapaus edes blogikirjoituksesta käytettävissä nimissä

  • [ Pinserin blogissa on linkki erääseen kauan sitten lopettamistani blogeista 'Amnellinks'. Käytin heti alussa nimimerkkiä Blogisisko.

torstaina, tammikuuta 01, 2015

Kymmenes vuosi bloggaajana

joulukukka 2005

Tulen bloganneeksi kymmenen vuotta tämän vuoden kesäkuussa. On aiheellista toistaa vuoden 2005 viimeinen blogikirjoitus, jossa pohdin bloggaamista ilmiönä. Mieheni ottamassa kuvassa on jouluna 2005 kanadalaisilta sukulaisilta saatu joulukukka.

Vuosi 2005 on ollut "bloggaajien vuosi". 2005 has been called "the year of the bloggers" in Finland. 

31.tammikuuta 2005.


Philip Teir kertoo blogissaan [Mitt liv som blog] että TV4:n toimittaja Jan Gradvall nimitti perjantain aamuohjelmassa vuotta 2005 bloggaajien vuodeksi.


Kuihtuuko bloggaaminen tämän jälkeen vai kasvaako se? Siihen aikaan kun tein lehtijuttuja vapaana toimittajana Torontosta käsin, soitin Suomeen mielestäni hyvistä ideoista. Monesti joku päätoimittaja sanoi: Voi, kun siitä aiheesta/henkilöstä puhuttiin jo viime vuonna/viime kuussa/viime viikolla. Ei siitä/hänestä puhuta enää. Miten käy bloggaamisen? Tuleeko siitäkin kulunut siitä-on-jo-puhuttu -aihe?

Ja meidän bloggaajien kannalta tärkeä kysymys: Millä tavalla me jaksamme jatkaa bloggaamista alkuinnostuksen jälkeen? Miten säilyy bloggaamisen ilo?

Nyt vuoden 2015 ennsimmäisenä päivänä blogit ovat pysyvä ilmiö. Sanaa 'bloggaaja' käytetään lehdistössä suorastaan ammattinimikkeenä.
Tulenko jatkamaan bloggaamista? Varmaankin. Mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten. Toimin aika spontaanisti, joten mitä hyvänsä voi tapahtua. Tällä hetkellä Facebook on tullut entistä tärkeämmäksi, sillä sen avulla voin kommunikoida vaivattomimmin lähiomaisteni kanssa, jotka asuvat työn vuoksi ulkomailla eri puolilla maailmaa. FB:ssa on myös monia muita sukulaisia ja ystäviä. 
Sain ensimmäisen digikamerani joululahjaksi vuonna 2005, ja kuvat ovat tulleet koko ajan entistä tärkeämmiksi.

Kiitos blogiystävät sanoista ja kuvista!

Tällaisessa blogihistoriakatsauksessa on aiheellista mainita Anssi Miettisen kirjoitus alkuaikojen bloggaamisesta. Se on luettavissa netissä.




Anssi Miettinen kertoo pitämästään blogista ja havainnoistaan: Anssi Miettinen: Perustin tiedotusvälineen. Helsingin Sanomat/kuukausiliite Blogit marraskuu 2005, sivut 36-47.
Artikkelissa kerrotaan monista edelleen toimivista blogeista.

(Klikkaa kuva suuremmaksi)

maanantaina, joulukuuta 01, 2014

Pitääkö "kirjailijalla" olla "maisema"?

helsinki-blue

Tämä on vastaus Ritan edelliseen kirjoitukseeni jättämään kommenttiin: "Oi miten hieno Helsinki. Siitä saisi varmaan punaisenkin, ja vihreän :)."  Vastauskommentistani syntyi pitempi versio, kuten usein käy joillakin meistä bloggaajista.

Rita, olet oikeassa. Lukemattomia variaatioita muistissani. Asuin 20 vuotta tuossa näköalapaikassa ja näin Helsingin lukemattomat tunnelmat. Pitkään aikaan minulla ei ollut kameraa ja olin kotona vain vapaa-aikoina, mutta siitä tuli se suuri maisema, joka jäi mieleeni. Sitä katsellen kirjoitin kaikki kirjani (ensimmäiset työn ohella), viimeisestäkin alkuversion. Mietin sitä, osaanko kirjoittaa ilman "maisemaa". Jotkut kuulemma osasivat kirjoittaa vain tietyllä kynällä - siihen aikaan, kun kynällä kirjoitettiin.
Tästä aiheesta kirjoitettiin bloggaamisen alkuaikoina usein kirjoittajien blogeissa. Nythän keskustelua käydään yleensäkin vain muutamissa blogeissa. Kommentoiminenkin on vähentynyt. Nyt ollaan Facebookissa, josta minulla on lähinnä hyviä kokemuksia ja twittaillaan tänä kiireisenä ja tehokkaana aikana. Siihen en ole mennyt mukaan - vielä.:)

Tarkoitan "kirjoittajalla" samaa kuin writer,  henkilö joka kirjoittaa, olipa hän julkaissut kirjoja (a published writer)  tai ei, myös bloggaaja, kolumnisti. jne.

Valitettavasti alkuaikojen kirjoituksia on usein vaikeaa löytää. Haku alkaa toimia kunnolla vasta noin vuonna 2007 - ainakin minun blogissani. En löytänyt kirjoitusta aiheesta "Pitääkö kirjailijalla olla maisema?"?

Aikaisempi kirjoituksia:

Mitä on edessäsi?
http://blogisisko.blogspot.fi/2005/12/ketjugalleriaan-mit-on-edesssi.html

Sulkakynä, lyijykynä, mustekynä ..2009 tallennettu versio alkujaan Kiiltomatoon tekemästäni alustuksesta, johon tuli paljon kommentteja.

(Kommentisssa kerron mustepulloon liittyvästä traumastani.:)


Sulkakynä, lyijykynä, mustekynä..Millä kirjoitat? Alustukseni keskusteluun, jota käytiin Kiiltomadon keskustelupalstalla 10.06.- 14.6.2004

Hyvänen aika - yli 10 vuotta sitten!

Kirjailijan työhuone. Tämä liittyy Nuorisokirjailijoitten osastolla Turun kirjamessuilla vuonna 2011 olleeseen näyttelyyn
http://blogisisko.blogspot.fi/2011/10/kirjailijan-tyohuone.html

Lue myös Nabokov ja jättiläislyijykynä (Speak Memory, Puhu muisti)
Pietari on tullut minulle entistä tärkeämmäksi sen jälkeen, kun sisareni poika oli siellä työssä muutaman vuoden ja olin siellä mieheni kanssa yhteensä kuukauden.

Ullakolta erkkeriin 2009 (muutto)
http://blogisisko.blogspot.fi/2009/09/ullakolta-erkkeriin.html

P.S. Aloittaessani bloggaamisen en voinut kuvitellakaan, että sitä jatkuisi näin kauan. Onneksi on vielä monia bloggaajia, joiden kanssa blogiystävyys on jatkunut kiireistä ja skismoista - Suomen syvästä poliittisesta jakautumisesta - huolimatta. Kiitos siitä! Blogimaailma on kasvanut niin paljon, että vain harvat jaksavat seurata sitä laajalti.

maanantaina, marraskuuta 03, 2014

500000 + lukijaa ei ole enää iso tapaus


10. syyskuuta 2005 olin blogannut 100 päivää ja olin innoissani. 

Muistan, kuinka iloinen olin. Olin blogannut vasta 100 päivää, ja minulla oli jo 10000 kävijää mittarissa. Todellisuudessa oli ollut enemmänkin, sillä aloitin 2.6.2005, mutta osasin  laittaa blogiini mittarin vasta juhannuksen maissa. 

Eräällä toisella blogillani oli samana vuonna vauhdikkaampi alku, yli 5000 kävijää puolessatoista kuukaudessa. Aloin suomentaa vanhaa englannin graduani Vuodatukseen Narniassa-blogiin, kun ensimmäinen Narnia-elokuva tuli Suomeen.

5000 kävijää puolessatoista kuukaudessa tai 500000 yhdeksässä vuodessa ei tunnu enää miltään nykyisenä megabloggaajien aikana, jolloin voidaan saada Suomessakin valtavia kävijälukuja. Nyt bloggaavat poliitikot ja muutkin julkisuuden henkilöt. Blogggaamisesta on tullut toisaalta tavallinen asia ja toisaalta trendikästä.

Joulukuun viimeisenä päivänä vuonna 2005  kirjoitin Blogisisko-blogissani:


Philip Teir kertoo blogissaan [Mitt liv som blog], että TV4:n toimittaja Jan Gradvall nimitti perjantain aamuohjelmassa vuotta 2005 bloggaajien vuodeksi.


Kuihtuuko bloggaaminen tämän jälkeen vai kasvaako se? Siihen aikaan kun tein lehtijuttuja vapaana toimittajana Torontosta käsin, soitin Suomeen mielestäni hyvistä ideoista. Monesti joku päätoimittaja sanoi: Voi, kun siitä aiheesta/henkilöstä puhuttiin jo viime vuonna/viime kuussa/viime viikolla. Ei siitä/hänestä puhuta enää. Miten käy bloggaamisen? Tuleeko siitäkin kulunut siitä-on-jo-puhuttu -aihe?

Ja meidän bloggaajien kannalta tärkeä kysymys: Millä tavalla me jaksamme jatkaa bloggaamista alkuinnostuksen jälkeen? Miten säilyy bloggaamisen ilo?



HS:n toimittaja Anssi Miettinenkin perusti blogin ja teki lehtijutun bloggaamisesta. Olin mukana blogissa ja lehtijutussa. Hauskaa on se, että HS.fi on alkanut julkaista Kuukausiliitteiden vanhoja kirjoituksia. Anssi Miettisen kirjoitus  Perustin tiedotusvälineen julkaistiin alun perin Kuukausiliitteen numerossa 11/2005. Se on nyt luettavissaHelsingin Sanomien nettisivujen "arkistojen kätköissä" osoitteessa hs.fi/kuukausiliite.  

http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2005/11/


Säilyikö bloggaamisen ilo? Aika pian blogimaailma hajosi klikkeihin. Politiikka jakoi ensimmäiseksi, ja siitä tuli pysyvä ilmiö. Presidentinvaalien aikana menetin ainakin puolet lukijoistani, kun kerroin, että kannatin rullaluistelijaa presidentiksi enkä muumimammaa, jota suurin osa näytti kannattavan. Jo sitä ennen jotkut tajusivat, että en ollutkaan yhtä nuori kuin he ja jättivät blogini. Mutta kuten jo alkuaikoina Amerikassa ennustettiin, keski-ikäiset ja iäkkäät naiset ovat olleet uskollisia, jollei suorastaan uskollisimpia bloggaajia. Syntyi käsityöblogeja. Ne valtasivat Blogilistan, joka oli siihen aikaan hyvin tärkeä. Ne edelsivät muotiblogeja ja ruokablogeja, jotka ovat nyt suosionsa huipulla.

Minusta tuli monibloginen, ja muista blogeistani tulee yhteenlaskettuna suurin piirtein saman verran lukijoita, eli miljoonan vaiheilla on ollut lukijoitteni määrä yhteensä. Bloggaan edelleen, mutta en säännöllisesti muualle kuin tähän blogiin. Kuvat ovat saaaneet suuren roolin blogeissani. Niistä on tullut entistä tärkeämpiä.

Kiitos kanssabloggaajat siitä, että kirjoitatte, luette ja kommentoitte.

sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2014

Kommentti: Jane Austenin maailman paluu


Vaurautta edustakoon kuvakollaasi zagrebilaisesta hotellista, jossa kuuluisat ja rikkaat ovat asuneet, mm Agatha Christie.  Hotel Esplanade.  Värikollaasi 171 Klikkaa kuvaa ja katso sitä suurena!
http://en.wikipedia.org/wiki/Esplanade_Zagreb_Hotel

 Kommenttini:

Taloustieteilijä "Thomas Piketty ennustaa paluuta Jane Austenin kirjojen aikaiseen maailmaan, jossa sosiaalinen nousu oli naimakauppojen varassa". Juha-Pekka Raeste: "Perijöiden yhteiskunta tekee paluun". HS/talous 23.3.2014.

Tämän viikon värikollaasin värit sattuivat olemaan Hotel Esplanadin värejä. Kävin mieheni kanssa siinä hotellissa juomassa teetä ja ystävällisen henkilökunnan opastuksella katselin vähän ympärilleni. Kevät 2011.
Kuvia Hotel Esplanadista.


lauantaina, helmikuuta 22, 2014

Bloggaamisen syvin tarkoitus




"Aina kun mietin, olenko tänään hengissä vai välittävätkö aistini vain jotain jälkikuvaa elämästä, katson verkosta päivän blogiani. Jos sellainen löytyy, kysymyksessä on vahva aihetodiste elämän jatkumisesta. Kirjoitan – siis olen olemassa."
Päivän Kemppinen

"Niin kauan kuin on elämää, kertomukseen tulee lisää kokemuksia."
Markku Lehto: "Vanhuus pitää ymmärtää elämän kertomuksena." - Päivän Hesari

maanantaina, tammikuuta 27, 2014

Kuka ojpojpojpo lmm ?

Who is this person?

Oletko lopettanut Blogger-blogisi? Entisen blogisi osoite saattaa olla käytössä henkilöllä, joka on ottanut entisen blogisi osoitteen ja nimen käyttöön ja hankkii rahaa mainoksilla. Katso Googlella. Näkyykö entisen lopetetun blogisi nimeä siellä? Ainakin minun entinen vuoden 2007 blogini on siellä.  Ja yli 100 muuta, enimmäkseen suomalaisia blogeja. Ystäväsi luuulevat, että olet perustanut pelkän mainosblogin.

Valitin Bloggerille, mutta ei tullut apua.

Tällä henkilöllä on olevinaan sekä Google+ että Blogger profiili.

Ennen Bloggerissa sanottiin, että entistä osoitetta eivät muut saa otta käyttöön.
Jos et halua enää blogata, älä lopeta (delete) blogiasi, laita se vain suljetuksi.
P.S. Löysin hänet Flickristä ja My spacestä.

maanantaina, tammikuuta 13, 2014

Kunkin blogin osoite on varattu vain yhdelle blogille


Älä klikkaa tuota blogia! Se ei ole minun blogini. Eikä sitä saisi olla olemassa sillä toisen henkilön entisen blogin osoitetta EI saa ottaa käyttöönsä, ei myöskään suojattua blogin nimeä!

Varo blogia, joka ilmoittaa osoitteekseen blogisiskoKAKSI.blogspot.fi. Löysin sellaisen eräästä vanhemmasta blogista, ja se vei luvattomaan blogiin. Olen tehnyt ilmoituksen Bloggeriin.

Minulla oli monta vuotta sitten sen niminen blogi, mutta lopetin sen ja yhdistin sen ainekset tähän blogiin.

Minulla on Bloggerissa vain yksi Blogisisko-blogi. Jos blogisi sivupalkkiin on jäänyt vanhan blogini osoite, ole hyvä ja poista se ja vaihda tähän osoitteeseen. Kaikkein ensimmäisin blogiosoitteeni taas vie kotisivublogiini (http://amnellanna.blogspo.fi).

Jos lopetat blogin, kukaan ei sa ottaa käyttöönsä entisen blogisi osoitetta.



sunnuntaina, tammikuuta 12, 2014

Kommentti Kemppisen blogiin




Kuka hyvänsä bloggaaja voi lopettaa bloginsa tai sulkea sen, niin kuin suositun Kirjailijan häiriöklinikan kirjoittaja teki äskettäin. Silloin katoavat myös kommentoijien tekstit. Olen ennakoinut tällaiset tilanteet ja koettanut jo vuosikaudet laittaa talteen ainakin pitempiä ja jostain syystä tärkeitä kommenttejani tähän tai johonkin muuhun blogiini.

Eräs suosikkibloggajistani  on Jukka Kemppinen, jonka blogia olen seurannut jo vuodesta 2005.  Luen hänen tekstejään toisinaan ääneen miehelleni, ja meillä on hauskaa. Kemppisen kieli on elävää ja vaihtelevaa, tekstien aiheet ovat "laidasta laitaan" niin kuin on tapana sanoa.

Äskettäin oli äänestys parhaasta suomalaisesta blogista, ja kilpailun voitti Jukka Kemppinen. Kaikki eivät suinkaan ole osoittaneet kiitollisuuttaan ahkeralle ja hyvälle bloggaajalle. Päinvastoin,  koska tunnetusti "kateus on Suomen ehtymätön luonnonvara", jotkut kommentoijat nälvivät Kemppistä niin ilkeästi, että lukijastakin tuntuu pahalta.  Toivon, että Kemppinen poistaisi häirikkökommentteja vähän kovemmala kädellä.

Uusin kommenttini Kemppisen blogiin:

Jukka Kemppisen blogi on ollut tärkeä myös siinä mielessä, että täältä on voinut kysyä neuvoa bloggaamisasioissa. Alussa ei tiedetty, mitä bloggaaja saa tehdä rikkomatta lakia.

Vuonna 2006 oltiin huolissaan esimerkiksi siitä, missä ja kenestä saa ottaa valokuvia? Saako ottaa kuvia näyteikkunoista? Saa. Toisten koirista? Saa. Opimme Kemppisen blogista, että toisten koteihin ei saa kurkistella ikkunasta, ottaa kuvia ja laittaa blogiin.  Toisten blogeista saa lainata kuvia siteeraamisoikeudella. Tätä neuvoa kannatti testata neuvojan kuvalla:

http://blogisisko.blogspot.fi/2006/01/kuvien-kyttminen-blogissa.html

Blogi-maailman kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu demokratia ja tasa-arvo. Näin ollen kuka hyvänsä meistä on voinut kommentoida Jukka Kemppisen blogiin. Bloggaajat sinuttelevat toisiaan ja koettavat olla ihmisiksi. Mitään henkilöpalvontaa ei harjoiteta:

 Jukka,
arvoisa "renessanssibloggaaja", arvostan kovasti kirjoituksiasi, mutta tänään olet tainnut nousta väärällä jalalla sängystä. – -

”Ad Anna Amnell:

Voipi olla. Ja tuntui että oli kaksi väärää jalkaa. kohtuutonta että ihminen joutuu tässä korkeassa iässä hankkimaan elantonsa rehellisellä työllä.

Yleisön osastoon kirjoittaminen on suosittu keino purkaa kiukkua. –”


Kemppinen: Kysymyksiä vastauksiin. 31.5.2006



tiistaina, marraskuuta 19, 2013

Superbloggaaja Leena Lumi haastattelussa

jouluruusu by Anna Amnell
jouluruusu, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Eräs suosikkibloggaajistani on Leena Lumi, joka kirjoittaa kirjoista, kodista, puutarhasta ja eläimistä. Ihailen Leenan valtavaa energia ja blogin huimaa tasoa, onhan ammattitoimittaja asialla.

Haastattelu Leenasta Säynätsalon Sanomissa

Nyt on Leenalla jotain uutta alkamassa. Oma aika -lehden päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläinen kävi haastattelemassa Leenaa ja kertoo matkasta - omassa blogissaan.:)

Virtuaalionnitteluna Leenalle jouluruusun kuva nojatuolipuutarhurin ikkunalautapuutarhasta.

sunnuntaina, syyskuuta 01, 2013

Yhdeksäs syyskuu bloggaajana

Helsingin syksyä vuonna 2006. Syksyllä 2005 minulla ei ollut vielä digikameraa.
Hyvää syksyä kaikille!

lauantaina, elokuuta 24, 2013

Blogien kuolemako? Blogit ovat sitkeähenkisiä.

Bloggaaja

Jokainen bloggaaja on oman bloginsa kuningatar tai kuningas. Hän voi raottaa yksityiselämäänsä ihan niin paljon kuin haluaa. Hän voi blogata ihan miten haluaa, kunhan ei riko lakia.  Ei tarvitse kärsiä nimettömien ilkeistä kommenteista, sillä ne voi heittää roskiin. Kiusaus säilyttää ne on tietenkin suuri, sillä ne voivat kiehtoa lukijoita, houkutella kävijöitä. Päätä itse, mitä teet.

Uutiset kuolemastani ovat olleet liioiteltuja, sanoi Mark Twain aikoinaan. Olen blogannut vuodesta 2005, ja alusta asti on oltu sitä mieltä, että bloggaaminen on vain lyhytikäinen muoti-ilmiö. Mutta toisin on käynyt: bloggaaminen vain lisääntyy ja kukoistaa.ta blogit ovat sitkeähenkisiä, sillä niitä voidaan pitää monella tavalla, kukin omalla tavallaan.
Pink lady on kuvattu helsinkiläisen myymälän ikkunasta.

tiistaina, kesäkuuta 18, 2013

Mikä bloggaaja olet?

Stockholm Old Town

Keskiajan ahtaat kadut kertovat pelosta, jota kaupungin asukkaat tunsivat vihollisia vastaan. Kapeilla kaduilla oli helppo puolustautua, heittää kaupunkiin tunkeutuja alas. Mistä kertovat ahtaat määritelmät? Kuvassa tämän blogin kirjoittaja Tukholman keskiaikaisessa kaupunginosassa.

Kommentti ja onnittelut Marian kirjablogiin , jossa kerrotaan uudesta Kirjablogi-kirjasta:


Ensinnäkin - onneksi olkoon, Maria, kun olet näin nopea, että ehdit jo bloggaamaan tästä uudesta Kirjablogi-kirjasta.

Toisaalta luin teoreettista pohdintaa kirjablogien institutionalisoitumisesta.


Olen blogannut vuodesta 2005 ja olen pakostakin huomannut monenlaisia muutoksia, uusia aluevaltauksia, uusia määritelmiä blogeista. Tänä aikana olen perustanut useita rinnakkaisblogeja: nukkekotiblogin, nojatuolipuutarhuriblogin, kissablogin. Minulla on myös kaksi historiablogia (1500-luku ja 1900-luvun alku).

Kirjoitan kaikissa blogeissani myös kirjoista, yllättävän paljon myös kirja-arvioita, mutta en sano itseäni kirjabloggaajaksi. Eivät sano varmaan muutkaan. Sana 'kirjabloggaaja' näyttäisi tarkoittavan bloggaajaa, joka bloggaa vain tai lähinnä kirjoista. Onko näin?

Määrittely on siis jo tapahtunut. Kirjabloggaajat muistuttavat mielestäni keskiajan ammattikuntia, jotka puolustavat kiivaasti omaa identiteettiään ja omia rajojaan. Samaa ei nähdäkseni voi sanoa kissabloggaajista tai nukkekotibloggaajista jne. Jotain erikoista tilanteessa on. Miettikää, mitä se on.

2. kommentti
Vuoden 2005 elokuussa neuleblogit olivat kohun keskellä. Miesbloggaajat pilkkasivat niitä, sillä niitä tulvi Blogilistalle ja sen kärkeen. 

Se oli merkki jostakin suuremmasta ilmiöstä: neulominen ja ylensä käsitöiden tekeminen oli nousemassa nuorten naisten lempiharrastukseksi kaikkialla länsimaissa. Nehän olivat olleet pitkään "mummojen" maailmaa. Trendi on ollut pysyvä. Lankakauppa alkoi kannattaa. Oli syntynyt jotakin myönteistä ja kansantaloudellisestikin hyvää, pehmeää kapitalismia.:). Bloggaajilla oli merkittävä asema tämän trendin synnyttämisessä.

Muistatko, kuinka elokuussa 2005 neuleblogit olivat kohun keskustassa, ja miehet pilailivat niiden kustannuksella.
Lisäys: Määritteletkö itsesi, bloggaaja? Mikä bloggaaja sinä olet?
P.S. Olen kirjoittanut yli 5000 kirjoitusta tähän blogiin. Kirjallisuuteen liittyviä hakusanoja blogin pohjalta




maanantaina, kesäkuuta 17, 2013

Blogisisko aloitti kesäkuussa 2005

Kukkia 017

Kirjoitin ensimmäisen blogikirjoitukseni kesäkuun 2. päivänä 2005.

Olin mukana Hesarin Anssi Miettisen kirjoituksessa Perustin tiedotusvälineen, joka julkaistiin alun perin Kuukausiliitteen numerossa 11/2005.

Toimittaja Anssi Miettinen piti vuonna 2005 blogia "Kuukausiliitteestä, päivää", jossa hän tutki sen ajan suomalaisia blogeja. Miettisen kirjoitus  on nyt luettavissa Helsingin Sanomien nettisivujen "arkistojen kätköissä" osoitteessa hs.fi/kuukausiliite (linkki edellä). 
http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2005/11/ Olen sivuilla 45-47.
Elokuussa 2005 kauhisteltiin sitä, kun joka paikka (=Blogilista ) oli täynnä neuleblogeja.

Lue myös vuoden 2013 kirjablogikeskusteluun liittyvä kommenttini Mikä bloggaaja olet?

sunnuntaina, huhtikuuta 21, 2013

Mielessä bloggaamisen tarkoitus



To blog or not to blog, that is the question (Vintage Books & Anchor Books, julkinen FB-sivu).
Blogata vai eikö blogata, siinä pulma. 

Parasta ovat mielestäni tällä hetkellä kuvahaasteet,  joita on monenlaisia. Tunnelma on ystävällinen ja innostunut. Tutustuu moniin kiehtoviin aiheisiin. Tulee käytyä läpi omia vanhoja kuviakin, jotka muuten unohtuisivat.

Kirjablogeja on valtavan paljon, niin paljon, etten uskalla mennä niitä lähellekään. Millä ihmeen ajalla ehtisin lukea kaikki nuo kirjat, joista puhutaan? On paljon kirjoja, joita täytyy lukea omien projektien vuoksi, ja niistä en halua vielä puhua. 

Kirjabloggaajia on monenlaisia, on tutkijoita, jotka keräävät aineistoa ja on niitä, jotka mainostavat kirjoja, näille molemmille ryhmille kirjabloggaus on työtä. Joillekin mainostajille se on varmaankin työtä kirjapalkalla. Mikäpä siinä, jos pitää niistä kirjoista, joita tarjotaan. Kirjailijat ja kustantajat ovat vaikeuksissa laman vuoksi. Kaikki tuki on tietenkin tarpeen. Kirjallisuuden tukeminen on hyvä harrastus.  Kirjablogit tukevat eniten kustantajia ja kääntäjiä, sillä suurin osa mainostetuista kirjoista on käännöskirjoja.

185 suomalaista kirjablogia (tänne voit myös ilmoittaa kirjablogisi)

Uusin kirjoitus samasta aiheesta eli Vievätkö kirjabloggaajat toimittajilta leivän? "Sähäkkä" keskustelu kirjamessuilla. Eli sohaisin arvaamattamani ampiaispesään.

Lisäys 13.5.2014
Lue tämä, ennen kuin alat moittia minua, bloggaaja:
Yhä useampi tienaa blogillaan
http://yle.fi/uutiset/yha_useampi_tienaa_blogillaan/6825359?ref=leiki-uu

Lisäys 16.5.:

Kirjabloggaajat ovat loukkaantuneet edellä olevasta kirjoituksesta. Mutta blogeista työnä puhutaan muuallakin. Esim Vaasan ylioppilaslehti: Bloggaamisesta tuli työ.
Viestintätoimisto Manifeston tutkimus (PDF)
Ovatko kirjabloggaajat sitten erilaisia kuin muut?
Toivon, että kirjabloggaajat kirjoittavat tästä aiheesta omissa blogeissaan. Miksi asia on niin tulenarka?
Ovatko kirjabloggaajien saamat kirjat eri asia kuin muotibloggaajien saamat vaatteet? 

Kirjablogien asema kustantajan mainostaessa uutta kirjaa. Vrt kuinka monta kirjablogia, kuinka monta lehtiarvostelua Kustantajan sivulla. Mistä tämä ilmiö kertoo?
Liike-elämässä ajatellaan, että ystävien suosittelut ovat tehokkaampia ja luotettavampia mainoksia kuin maksetut mainokset. 

Tästä puhutaan: Hankkivatko bloggaajat blogeillaan? 
YLE uutiset: Mainostus elättää satoja
Mitä häpeämistä siinä? Kirjabloggaajan tulot ja apurahat.

Palkittu kirjablogi
Kirjallisuudentutkija kirjabloggaajana (lasten- ja nuortenkirjat, saanut mm Kordelinin ja Majaojan säätiön apurahoja kirjallisuusblogin pitämiseen). Muitakin on.
Tästähän on puhuttu jo vuonna 2011 kirjablogeissa

Kommenttini Pinon päällimmäinen blogiin
Anna Amnell/BlogisiskoMay 18, 2013 at 3:06 PM

Hyvät kirjabloggaajat, tämän aamun Helsingin Sanomat kirjoittaa blogeista. "Blogimainonnalle laaditaan tarkempia sääntöjä." HS/Talous B8, 18.5.2013.
Kuluttajaviraston lakimies: "Ongelma on, että lukija ei aina pysty erottamaan, onko kyse bloggaajan omasta suosituksesta vai mainostajalta saaduista tuotteista".
Samassa kirjoituksessa kerrotaan, että mainostajien liiton "kyselyn mukaan blogien käyttö yleistyy markkinoinnissa kovaa vauhtia".

Edellä olevassa anonyymin viestissä kirjan mainonnasta kiinnittyy huomio siihen, että siinä on esillä nimenomaan kustantajan oma mainossivu. Edellä kirjoittamaani viitaten sanoisin, että lukija ei tiedä, ovatko bloggaajat saaneet tuotteen eli kirjan kustantajalta?

Mainonnassa on kyse suurista rahoista. Sitä me bloggaajat emme useinkaan tajua. Pian myös verottaja iskee kyntensä bloggaajien tuloihin - mikäli sellaisia on. Siksi minusta olisi parasta, että ammattimaiset bloggaajat saisivat apurahoja, jotka ovat verottomia. Se edistäisi kirjallisuutta samalla tavalla kuin kirjailijoille myönnettävät apurahat.
Neuvoisin: pitäkää silmät ja korvat auki, olkaa avoimia.
Lisäys 17.10. 2013
Keskustelu jatkuu :Kirjablogit vakiintuivat kritiikin rinnalle

lisäys 11.12.2013
kirjabloggaaja ja "kustannusherra"

Lue myös seuraava kirjoitukseni samasta aiheesta
Kirjabloggaajien valta ja ongelmat
http://blogisisko.blogspot.fi/2013/06/kirjabloggaajien-valta-ja-ongelmat.html

Rehelliset kirjabloggaajat kertovat saavansa rahaa blogistaan.


torstaina, maaliskuuta 14, 2013

Netti on hyvä renki ja huono isäntä

A Croatian meal by Anna Amnell
A Croatian meal, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Valinnanvaraa on netissä. Kukin voi löytää mieleistään luettavaa ja katseltavaa.

Leena pohtii bloggaamisen ihanuutta ja ongelmia

Kommenttini.

1.
Meidän kannattaa muistaa, että on myös olemassa ilmiö nettiriippuvuus, joka vaanii meitä ahkeria bloggaajia.:)

2.
--, olen päättänyt että kirjariippuvuus ja digikuvaamisriippuvuus saavat rehottaa,  suklaariippuvuus pitää rajoittaa yhteen kertaan viikossa. Mutta entä "nettiriippuvuus"?

 Onko netti niin kuin sanomalehti, jonka lukemista ei pidetä riippuvuutena? Vai onko se oopiumia kansalle? Ainakin se levittää takamusta.:)

Koetan pyrkiä kohtuubloggaamiseen. Se tarkoittaa sitä, että kaikkia ihania blogeja ei voi lukea säännöllisesti eikä kaikkiin omiin blogeihin tarvitse kirjoittaa usein, vain silloin tällöin.

Vakioblogi on niin kuin muistikirja, johon voi raportoida ajankohtaisia tapahtumia ja kodin pieniä ilmiöitä kuten sen, kuinka kauan orkidea on kukassa.

Bloggaamista ei pidä ottaa liian vakavasti. Tätä sääntöä yritän pitää mielessä. Uskon, että silloin kaikki menee hyvin.

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntaina, helmikuuta 17, 2013

Vuodatuksen remontti edistyy

Vuodatuksessa olevat blogini by Anna Amnell
Vuodatuksessa olevat blogini, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Bloggaamisen alkuaikoina olivat milloin Blogger milloin Vuodatus epäkunnossa. Siksi perustin rinnakkaisblogeja, jotta jokin niistä toimisi viikonlopullakin.

Kirjoitan hyvin monista aiheista. Siksi minusta on ollut selkeintä perustaa useita blogeja.
Broken Star (2005-) on käsityöblogi, Narniassa (2005-) kirjallisuusblogi, johon aloin suomentaa Narnia-aiheista englannin graduani Narnia-elokuvien tultua elokuvateattereihin.

Syksyblogi on kausiblogi, Kirjoituslipasto yhden sivun infoblogi, joka toimi alussa Bloggerissa,  ja Kotikissat alkuperäinen kissablogini, joka on siirtynyt melkein kokonaan Bloggeriin.

Aikoinaan oli myös blogi Kyynärän mittainen tyttö, mutta minun oli pakko lopettaa se todella ikävien häiriöiden vuoksi.

Vuodatus näyttää jo aika mukavalta. Voitte nähdä sen vilkaisemalla blogejani. Kaikki kuvat eivät ole vielä palautuneet ja uusien kuvienkin laittaminen on hankalaa joihinkin blogeihin. Kannattaa kuitenkin olla kärsivällinen.

Bloggerin blogeihini pääsee suoraan sitä varten perustetulta infosivulta, jossa on myös muita hyödyllisiä linkkeja.

Anna Amnellin blogit, blogit, Vuodatus, Blogger