Kuva: Dover
Lapsia kohdellaan monesti hyvin omavaltaisesti, ja usein he eivät edes kerro siitä kotona.
Eräänä kesänä halusin suorittaa "uimamaisteriksi". Suoritin kaikki tehtävät kuten pituusuinnin, pituussukelluksen, syvyyssukelluksen (= piti hakea mutaa järven pohjasta), uin vaatteet päällä ja suoritin pelastusharjoituksen, jossa uitiin kyljellään "hukkunutta" kuljettaen.
Sitten oli vaihtoehtoisena tehtävänä joko kymmenestä metristä jalat edellä hyppääminen tai kolmesta metristä sukeltaminen. Hyppy niin korkealta tuntui jännittävältä. Kuvittelin, että hyppään hukkuvasta laivasta mereen. Sukeltaminen kolmesta metristä pää edellä olisi taas tuntunut epämiellyttävältä ja jopa vaaralliselta. En halunnut lätsähtää vatsalleen veteen.
Ennen promootiotilaisuutta uimaopettajamme, nuori tyttö, sanoi vastoin alkuperäistä sopimusta, että kaikkien piti promootiossa sukeltaa kolmosesta tai ei saanut uimamaisterin arvoa. Se tuntui minusta epäoikeudenmukaiselta, ja jäin pois promootiosta. Uimisintoani tapaus ei onneksi vähentänyt.
Kommentti
P.S. Ei ole ihme, että pelkäsin pää edellä sukeltamista, sillä erään tuttavaperheen abiturienttityttö oli kuollut sukellettuaan kotirannallaan järveen. Rantaan oli ajautunut tukki, joka ei näkynyt veden pinnalta, ja tyttö iski päänsä tukkiin..
