Joulu tuo muistoja

Koruommeltu liina puolen vuosisadan takaa. Tämän liiinan ompeli äidilleni naapurimme Inkeri. Hän oli opettajan tytär, ammatiltaan konekirjoittaja, ja hän kirjoitti tärkeitä asiakirjoja, joiden tekeminen vaati tarkkuutta ja huolellisuuta. Vapaa-aikanaan hän teki kodin hoitamisen lisäksi koruompeleita.

Google Plus -ongelmia ja hankalaa kommentointia

Minulla sattuu olemaan kaksi Google Plus -profiilia eikä niitä voi vielä yhdistää. Monella muullakin on ihan sama ongelma. Blogger-blogini yhdistyy toisinaan siihen toiseen Google Plus-tiliin, jota en halua käyttää. ;)

Anna Amnell = Anna Amnell 2

https://plus.google.com/117180428790591870478/about

Mitään muutoksia ei pitäisi tehdä, kun on hajamielinen ja ihan muissa maailmoissa eli keräämässä aineistoa seuraavaan kirjaan.


Mukavaa viikonloppua!

Vihkimätön uimamaisteri

Kuva: Dover
Lapsia kohdellaan monesti hyvin omavaltaisesti, ja usein he eivät edes kerro siitä kotona. 

Eräänä kesänä halusin suorittaa "uimamaisteriksi". Suoritin kaikki tehtävät kuten pituusuinnin, pituussukelluksen, syvyyssukelluksen (= piti hakea mutaa järven pohjasta), uin vaatteet päällä ja suoritin pelastusharjoituksen, jossa uitiin kyljellään "hukkunutta" kuljettaen. 

Sitten oli vaihtoehtoisena tehtävänä joko kymmenestä metristä jalat edellä hyppääminen tai kolmesta metristä sukeltaminen. Hyppy niin korkealta tuntui jännittävältä. Kuvittelin, että hyppään hukkuvasta laivasta mereen. Sukeltaminen kolmesta metristä pää edellä olisi taas tuntunut epämiellyttävältä ja jopa vaaralliselta. En halunnut lätsähtää vatsalleen veteen.

Ennen promootiotilaisuutta uimaopettajamme, nuori tyttö, sanoi vastoin alkuperäistä sopimusta, että kaikkien piti promootiossa sukeltaa kolmosesta tai ei saanut uimamaisterin arvoa. Se tuntui minusta epäoikeudenmukaiselta, ja jäin pois promootiosta. Uimisintoani tapaus ei onneksi vähentänyt.


Kommentti

P.S. Ei ole ihme, että pelkäsin pää edellä sukeltamista, sillä erään tuttavaperheen abiturienttityttö oli kuollut sukellettuaan kotirannallaan järveen. Rantaan oli ajautunut tukki, joka ei näkynyt veden pinnalta, ja tyttö iski päänsä tukkiin..

Valokuvaaminen: Valkea aamu

Minusta on kiinnostavaa ottaa paljon kuvia jostain tietystä kohteesta, jota voin kuvata milloin hyvänsä. Kun kirjoitan, palkitsen itseni välillä ottamalla jonkun valokuvan joko maisemasta, jonka näen ikkunasta, tai joistain kotona olevista esineistä kuten vaikkapa nukkekodeistani, joita kuvasin paljon pari kolme vuotta sitten.

Lopulta kertyy paljon kuvia samasta kohteesta, mutta vain muutamat niistä ovat niin kiinnostavia, että haluan säilyttää ne. Edellisessä asunnossamme ikkunasta näkyvä maisema oli mahtava panorama, ja sain siitä vähällä vaivalla ja usein upeita kuvia. Tilanne on muuttunut, mutta huurre arkisen töölöläisen kadun lehmuksissa tuo takaisin jotain siitä ilosta, jota koin ottaessani kuvia aikaisemmin.

Seuraava vaihe olisi tietenkin se, että alkaisin käydä valokuvauskursseilla tai opettelisin muuten vain käyttämään hienompaa kameraa. Koska en ole mikään tekniikan nero, valitsisin silloinkin täysautomaattisen kameran. Hyvät kamerat ovat kuitenkin niin kalliita, että en ostane uutta kameraa vielä pitkään aikaan.

Harrastuksena nukkekodit

Tämän talon laittamisessa on kulunut kymmenen päivää. Vielä on kaikenlaista pientä laitettavaa kuten lamput.




Uusi palvelustyttö ihmettelee 1900-luvun alun talon aarteita.

Klikkaa kuvia ja käy katsomassa Flickristä sarjat "Auroran koti" ja "The new maid in the new house."

Täältä löydät kaikki nukkekotiharrastukseni vaiheet ja sen, miksi olen niistä kiinnostunut.

The Maid, A story in 4 Frames