Ensimmäinen kirjani oli aapinen. Sen on täytynyt olla tämä Aukusti Salon Aapinen, jossa on Rudolf Koivun kuvitus. Olin pieni, noin kolmivuotias, jolta ajalta ovat ensimmäiset muistoni. Kuljetin aapista aina mukanani. Se jäi ulos ja kastui, meni pilalle. Muisto kirjan saamisesta on mahtava: kummienoni tuli kaupungista, nosti minut ilmaan ja antoi aapisen. Oli kaunis päivä.
Eno nosti minut korkealle, ja näin metsän, taivaan ja mummolan talon mäellä. Olin sotaa ja pulaa paossa maalla. Elin suurperheess, jossa oli paljon ihmisiä. Sodan aikana kaikki aikuiset miehet olivat sodassa, ja kotona olivat vain vanha isoisäni ja kansakouluikäinen nuorin enoni. Tämän muiston täytyy olla välirauhan kesästä 1941.
(kommenttini Facebookissa)
