Outoa ihmisvihaa TV-ohjelmassa "Dodon selviytymisopas".

Dodo. Kuva: Mansur 1600-luku. (keskellä oleva lintu)

Katsoin televisiosta Prisman ohjelman "Dodon selviytymisopas" (TV 1. 24.2.2008 klo 13.50-14.45). Ohjelma oli selvästikin kohdistettu myös lapsille ja nuorille, sillä siinä oli runsaasti huumoria ja kauniita kuvia luonnosta. Se oli tavallaan kuin hauska eläinsatu, jossa eläimet puhuvat kuten ihmiset ja antavat toisilleen ja ihmisille neuvoja. Uskoisin, että tämä osa ohjelmasta lisäsi ihmisten rakkautta luontoa ja eläimiä kohtaan ja halua suojella niitä.

Ohjelmassa näkyi myös vanha ystäväni Martha, maailman viimeinen muuttokyyhky eli villikyyhky, jolle olisin voinut omistaa kirjani "Aurora ja villikyyhkysten aika". Olihan Torontossa ja varsinkin Don-joen laaksossa vielä vähän ennen kirjan tapahtumien aikaa eli 1800-luvun loppupuolella vielä suuria määriä muuttokyyhkyjä (passenger pigeons, wild pigeons). Niitä oli niin paljon, että niitä piti pyydystää verkoilla, jotta ne eivät olisi tuhonneet kokonaan satoa. Villikyyhkyjen hävittämisessä mentiin kuitenkin liian pitkälle. Siihen vaikutti myös lintujen kyvyttömyys tajuta vaara ja paeta. Tätä "viallisuutta" korostettiin monien lajien tuhoutumisessa.

Ohjelma oli mielenkiintoinen ja hyvin tehty, hauskakin, kunnes ruutuun ilmestyi englantilainen paleontologi Michael Boulter. Harvoin näkee sellaista pohjatonta ihmisvihaa, kuin mitä Boulter osoitti ilmeillään ja sanoillaan. Hänen sanomansa oli selvä: Ihminen on tuhoutumassa, ja se on hyvä. Jää tilaa paremmille eläimille.

On sanottu, että Boulterin kirjan mielipiteet voivat herättää ihmiset tajuamaan luonnonsuojelun tärkeys. Mutta tuollainen ihmisvihahan synnyttää vain suuttumusta ja toisaalta toivottomuutta ja tietenkin ihmisvihaa ja itseinhoa katsojassa. Boulterin kaltaiset ihmisvihaajat eivät tuo optimismia ja toivoa varsinkaan lapselle ja nuorelle ihmiselle, vaan masennusta ja epätoivoa, jotka voivat purkautua dramaattisella tavalla.

Mikä saa ihmisen tuntemaan ihmisvihaa Boulterin tavalla? Mitkä asiat hänen henkilökohtaisessa elämässään ovat synnyttäneet tuollaisen asenteen? Eiväthän muut samoja asioita tutkineet syydä ilmoille tuollaista halveksuntaa ihmiskuntaa kohtaan? Rasistisia mielipiteitä pidetään sopimattomina ja suorastaan laittomina. Entä rasistiset mielipiteet koko ihmislajia kohtaan?

Ei tarvitse ihmetellä Jokelan tapausta, kun "luonnonsuojelu" lähettää tuollaisia viestejä.

Kommentteja rakkaudesta, avioliitosta, vastuusta

Tärkein kaikista, rakkaus.  3.4.2006

Heti alkuun tunnustan, etten ole ehtinyt lukea kaikkia viestejä kunnolla. Tartun vain yhteen asiaan.

Ei kai täällä olla sitä mieltä, että romantiikka on jotenkin valheellista, satua, viihdettä, samoin romanttinen rakkaus?

Ensinnäkin rakkaus on tärkein aihe kirjallisuudessa. Rakkaudesta ja puolison valinnasta riippuu hyvin suuressa määrin ihmisen onni ja onnettomuus. Rakkaus tai sen puute ovat aiheuttaneet sotia, vallankumouksia, rikoksia, jaloja tekoja. Lista on loputon.

Ja tärkeintä -rakkaus ja romantiikka ovat se liima, mikä pitää avioparin yhdessä kautta koettelemusten, läpi vuosikymmenien. Siihen liittyy tietenkin muita asioita kuten ystävyys, anteeksianto, huumori jne.

Jokaisessa avioliitossa, omassa pienessä valtakunnassaan nainen on kuningatar ja mies kuningas.
Motto: "Rakkauden tuli palaa kuin öljy pumpulissa."
vastuulliset miehet, feminismi, avioliitto
Rauno Räsäsen blogissa 20.9.2006
"Joka tyhjää puhuu, se tuulta kutoo " -kirjoituksen kommenteissa:

Vastuullisia ja kunnollisia isiä ja aviomiehiä on vielä runsaasti. Heitä arvostetaan ja rakastetaan edelleenkin.
Ns. feministinen uho on vain pintakuohua. Mieskin voi olla tosifeministi. On kysymys molemminpuolisesta toisen kunnioittamisesta.
Eivätkä kaikki parit eroa, osa taas eroaa useaan kertaan, ja se vaikuttaa tilastoihin.
Yhteiskuntamme ja mediamme ei tue uskollisuutta, joka on eräs pitkän liiton peruspilareista. Joku on ihan tosissaan väittänyt, että miehen "kiltteys" on pahasta. En minä ainakaan mitään häijyläistä tai pettäjää haluaisi miehekseni. Tuskin vastaavanlainen nainen lienee miesten toivelistankaan ykkösenä.
Media ei tue myöskään ajatusta, että puolisot voivat pitää huolta toisistaan. Heikkous ei ole halveksittavaa, vaan inhimillistä. Pitkän liiton aikana ehtii kumpikin olla yleensä moneen kertaan tavalla tai toisella heikompana osapuolena, joka tarvitsee toisen tukea jaksaakseen.
Kodin hoitaminen taas on ihan yhteisestä sopimuksesta kiinni. Ei siitä tarvitse tehdä numeroa, kuten eräs kollega tapaa sanoa.
Elämän yksinkertaiset ilot riittävät, ei onneen tarvita shampanjaillallisia eikä timantteja. (En tarkoita, että ne tuhoaisivat avioliiton.:))
Kuten M. kirjoittaa, kommunikointi ja intiimiys, muukin kuin seksuaalinen, on sitä elämää yhdessä, joka on parasta maailmassa.

avioliitto
Seuraavan kirjoituksen kommenteissa

R.,
kyllä jännitteitä syntyy aina hakemattakin ihmissuhteissa, jollei toinen ole täysin nurkkaan ajettu.
Jos suhde on demokraattinen, jännitteet, myös väittelyt ja riidat kasvattavat kumpaakin aviopuolisoa.
Tässä pidän itsestään selvänä, että toista ei pahoinpidellä henkisesti eikä fyysisesti. On opittava riitelemään rakentavasti, kertomaan, miltä toisen käytös tuntuu.

Ikkunaiineksen blogiin kirjoituksen "Petetty" kommentteihin 1.10.2006

On hyvin traagista, kun nainen jää yksin lasten kanssa miehen "löydettyä" uuden naisen. Yleensähän media on nykyään pettäjien puolella.
Tuntuu siltä, että heitä suorastaan ihaillaan. Heitä ei saisi arvostella ollenkaan.
Joitakin vuosia sitten luin kiinnostavan kolumnin tästä aiheesta. Siinä kerrottiin ensin Stephen Spielbergin avioerosta. Sitten englantilaisen sanomalehden mieskolumnisti totesi masentuneesti, että jos nainen haluaa napata toiselta naiselta miehen, hän yleensä onnistuu.
Hän käytti esimerkkinä nimenomaan Spielbergien avioliittoa. Toinen nainen piiritti S:ää vuosikaudet, jopa vaihtoi uskontoa saadakseen miehen.
Tämä kertoo tilanteen miesten näkökulmasta katsottuna ja tuo täten jotain uutta tähän keskusteluun. Jotkut miehet suorastaan pelkäävät ja karttavat naisia.
Blogisisko