A new Christmas decoration

Uusi joulukoriste. Tämä on matkamuisto Moskovasta ja kertoo toiveestani, että venäläiset tulisivat taas Lappeenrantaan ja Helsinkiin jouluostoksille ja kohentaisivat talouttamme. 

P.S. Tänä jouluna aion käyttää sinivalkoisia astioitani jouluastioiden tilalla, sillä niitä voi pestä astianpesukoneella. Oman energian säästöä.

Syksymatka karhun pesään

Lähden tänään mieheni kanssa sukulaisvierailulle, neljännelle Venäjän matkalleni, tällä kertaa Moskovaan. Mitähän Moskova opettaa? Ensimmäisellä Venäjän matkallani syksyllä 2012 koin Pietarissa usein ahdistavan tunteen, kun muistin, miten hirvittävää on ollut pietarilaisten elämä niin monen vuosikymmenen ajan. He saivat kärsiä sekä kommunismin että natsismin kourissa - piirityksen aikainen nälänhätä.

Toisella ja kolmannella Pietarin matkalla pystyin jo nauttimaan Pietarista, sekä menneestä Pietarista että nykyisestä. Koin optimismia Venäjän tulevaisuudesta. Sain idean uuteen kirjaan. Maailmanpoliittinen tilanne  - ja Venäjän tilanne -  on nyt aivan toisenlainen kuin noiden aikaisempien matkojeni aikana. 

En ole koskaan vihannut venäläisiä, en Neuvostoliiton aikanakaan, vaikka en astunut jalallani siihen maahan.  Sekä kommunismi että natsismi ovat olleet minusta aina vastenmielisiä ideologioita. Kuten useimmat suomalaiset pidän 1800-luvun suurten venäläisten kirjailijoiden romaaneista ja näytelmistä. Matkani ovat aina ennen kaikkea museomatkoja. Venäläiset ikonit ja maalaukset samoin arkkitehtuuri kiehtovat. Aion käydä sekä Tolstoi- että Tsehov -museossa, myös "Gorkin talossa", en Gorkin vaan arkkitehtuurin vuoksi. Odotan kiinnostuksella, millainen on keskiajalla syntynyt Kreml, josta olen kirjoittanut Lucia ja Luka -kirjassani (lue siitä blogikirjoitukseni Iivana Julma ja Kreml) .  Moskovan Art Nouveau ja Art Deco kiinnostavat. Siinä onkin ohjelmaa.

Ensimmäinen kohde lienee Kristus Vapahtaja katedraali. Alkuperäinen räjäytettiin Stalinin käskystä, mutta katedraali on rakennettu uudelleen. Tulevassa matkassa on raskaita puolia, mutta on myös hauskuutta ja iloa. Minusta pietarilaiset olivat ystävällisiä ja kohteliaita. Luulen, että venäläiset ovat samanlaisia Moskovassakin. Minähän olen siellä täysin kielitaidoton, joten tulkitsen lähinnä heidän ilmeitään ja eleitään, mikä on oikein hyvä tilanne.

Katso kuvat Venäjän matkoistani.  Moskova-albumini on vielä tyhjä, mutta koetan lähettää sinne kuvia jo Moskovasta.

https://www.flickr.com/photos/amnellanna/collections/72157651420484149/

Lue myös Ensi kertaa Pietariin ja Venäjälle

http://blogisisko.blogspot.fi/2012/10/ensi-kertaa-pietariin-ja-venajalle.html
Asuin opiskeluaikana Huopalahdessa venäläisessä dachassa, joka pääsi Aurora-kirjoihini. Ne kertovat sortoaikojen tytöstä,  jonka äiti oli venäläinen ja isä Suomen suuriruhtinaskunnasta karkotettu suomalainen kasvitietelijä toimittaja.
Venäjä on aina mukana, naapurimaa, ja suomalaisten suhde siihen on ollut aina love-hate-suhde.

Venäläisvihaa

Enkelipatsas Jusupovin palatsin palmuhuoneessa. Palatsin sisustus on tyypillistä Viktorian ajan tyyliä: monia tyylejä samanaikaisesti. En ole nähnyt koskaan niin hienoja Viktorian ajan huoneita kuin tässä palatsissa. Suku olikin rikkaampi kuin Romanovit, tataarisuku, joka venäläistyi jo keskiajalla.


Kuulin, että nyt on muotia vihata veäläisiä, niitä samoja naapureita, joita niin monet kulttuurihenkilötkin  jumaloivat kommunistiaikoina. Minulle on monesti sanottu, että olen venäläistenvihaaja, kun en ole voinut sietää Neuvostoliiton politiikkaa ja ythteiskuntamuotoa. Olen huomauttanut, että Aurora-kirjani kertovat venäläisen naisen ja suomalaisen miehen tytöstä sortovuosien aikana, jolloin suomalisten ja venäläisten väleissä oli ongelmia ja siitä, miten vaikeaa oli olla venäläinen Suomessa silloin. Kieltäydyn vihaamasta mitään rotua, kansaa tai ihmistä, vaikka hänen maaansa politiikka tai johtaja ei miellytä minua.

Juttelin eilen täällä Pietarissa bussissa erään naisen kanssa. Kun kerroin, että olen kolmatta kertaa siellä, hän sanoi: Te siis tykkäätte meistä (Englanniksi, hän oli käynyt englantilaista koulua). Sitten hän kysyi merkitsevästi: Mitä muutoksia olette havainnut? Hän hämmästyi, kun vastasin, etten ollut käynyt koskaan Neuvostoliitossa. Keskustelu jatkui, vaikka hän muisteli kaiholla vanhojen aikojen hyviä puolia ja sanoi pitävänsä Putinista. Hän kertoi kouluajoistaan ym. Oli asunut koko ikänsä siinä kaupunginosassa, jossa olen asunut Pietarissa käydessäni, leikkineensä ja hiihtäneensä Taurian palatsin (Tauride Palace) lähellä olevassa  puistossa, jossa mieheni käy juoksemassa, kun käymme Pietarissa.


 

Elegantti sali. 1800-luvulla alkoi muodostua seurusteluryhmiä. Huonekalut eivät olleet enää seinien reunustoilla. Tässä huoneessa on myös ihastuttava divaani. Kuvia Jusupovin palatsista (karsimaton ja rajaamaton joukko kuvia)