Lopussa kiitos seisoo. On saavuttu Tukholmaan.
Minulle Tukholmaan saapuminen on pettymys verrattuna esimerkiksi Helsinkiin tai moneen muuhun kaupunkiin tuloon. Kuten edellisessä kuvassa näkyy, ulkosaaristo on erittäin kaunista, ja sitä riittää kauan. Sitten tulevat saaret, joille on rakennettu kaikenlaista, joka ei ole aina kaunista. Itse kaupunkiin eli keskustaan saapuminen kestää kauan.
Tällä matkalla seisoin yli tunnin ylhäällä etukannella ja tarkkailin maisemia. Vasta lahden pohjukasta alkoi ilmestyä kaupunki. Tämä on ollut tietenkin turvallista Tukholmalle. Se ei ole samalla tavalla avoin kuin Helsinki. Vanha Helsinkihän oli rakennettu samalla tavalla lahden pohjukkaan, mutta sen satama osoittautui liian matalaksi, ja kaupunki piti siirtää nykyiseen paikkaansa. Helsinki voittaa ehdottomasti kauneuskilpailun Tukholman kanssa, kun ajatellaan kokonaisvaikutelmaa.
Tuossa yllä olevassa kuvassa kaupunki näyttää tosin jopa kauniimmalta kuin blogini yläosassa oleva Helsinki, josta puuttuu muiden muassa Tuomiokirkko, joka hallitsee yleensä Helsingin profiilia. Olin väärällä puolen laivaa.
Parasta Tukholmassa on Vanha kaupunki. Ehkä vielä parempaa on iloinen ja kohtelias ilmapiiri, joka kaupungissa vallitsee. Lieneekö kyseessä geneettinen ominaisuus, mutta me suomalaiset vaikutamme kovin synkiltä verrattuina ruotsalaisiin?
